Onko lapsen kehityksessä jotakin pielessä tämmöisessä tapauksessa:

sanot että. äiti laittaa esim. pyykit koneeseen tms. ja tulee sitten katsomaan. Katsot ja kehut ja teet taas omia juttuja. Pidennät aikaa ja jossain vaiheessa palapeli on valmis, jos lapsesi edes tykkää palapeleistä? tai joku askarteku juttu? Leikkaa nämä kuvat lehdesta ja liimaa, tulen kohta katsomaan.. jne jne jne

vanhempien tehtävä on ottaa lapsi mukaan oikeisiin asioihin kuten kotitöihin, lenkille jne ja lapsi sitten rentoutuu tästä " työnteosta " leikkiensä parissa. Joka on lapsen juttu, ei aikuisen.

Lapsella ei taida olla oikein mielikuvistusta- on jotenkin riippuvainen susta. Kokeile ottaa lapsi mukaan oikeisiin töihin- kun hän tuntee olevansa tarpeellinen hän uskaltaa irrottautua omiin juttuihinsakin.

Mä en oo leikkinyt lasteni kanssa kuin hetken silloin tällöin- teemme yhdessä muuta. ja he saattavat pöristä yhdessä tai yksin tuntikausia. Koululaisetkaan ei halua lähteä edes kauppaan kun on leikit kesken. Eikä aikuista todellakaan siinä tarvita.

Tänään viimeksi 3-vuotias lapsi kärtti mua leikkimään junaradalla. Tiedän että oli päivällä leikkinyt tuntikausia muiden kanssa, joten en huvittanut ollenkaan. Joten pyysin lasta avuksi kun ajattelin järjestellä pakasterasiat, ja siitä tuli kakaralle mielettömän hauskaa. Se keräili mehupullojen korkkeja ja juotti mulle hedelmälimsaa jne. Sain pakasterasiat järjestykseen, heitin käyttökelvottomat pois, molemmilla oli kivaa, tuli jotain hyödyllistä tehtyä ja ennen kaikkea, ei tarvinnu leikkiä junaradalla - phiu! Vähänkö meillä on muuten viime aikoina paikat ruvennu menemään järjestykseen ;).



Toki 5-vuotias on eri juttu, mutta tuli vaan mieleen.

saako olla tietsikalla pelaamassa sopivia pelejä, keskusteletko lapsen kanssa lapselle mieluisista aiheista, ja kuunteletko mitä lapsi vastaa? Käykää vaikka kirjastossa useampi kerta viikossa, menkää kaksisteen kaupungille, tai vaikka kahvilaan, ole läsnä silloin kun olet läsnä, eli älä tee muuta kun olet lapsen kanssa, leikkiä sinun ei tarvitse, se on lasten työtä.

ensin pannaan lapset saamaan virikkeitä päiväkotiin ja sitten odotetaan, että lapsi viihtyy yksin kotona leikkimässä pois tieltä.

Heti on joku vika lapsessa jos kaipaa vanhempiaan ja niiden huomiota.

Oli kauheasti äidin perään muutenkin ja kun meni 3-vuotiaana tarhaan, ei olisi hetkeäkään ollut kotona minusta erossa. Hän lisäksi hirmuisen vilkas eikä pienempänä oikein jaksanut kuunnella kirjojakaan, joten epäilin " tietenkin" adhd:ta yms. Esikoinen leikki yksikeen mielikuvitusleikkejä jo 3-vuotiaana, joten osasin myös vertailla mielestäni " normaalimpaan" lapseen. Onneksi päiväkodista vakuuttelivat, että hienosti hän siellä keskittyy ja ihan tavalliselta eläväiseltä pojalta vaikuttaa.



Joskus 4-5-vuotiaaana poika alkoi sitten viihtyä paremmin yksinään. Nykyään 6-vuotiaana leikkii tunnin ja ylikin itsekseen omassa huoneessaan ja ajaa meidät pois, jos yritämme mennä katsomaan mitä hän tekee. Välillä tuntuu että hänellä on sellaista yksinleikkivajauta, että tuo rauhassa leikkiminen etenkin päiväkodista tultua on aivan välttämätöntä. Hän on levoton, jos sitä aikaa ei jää, ja on joskus valittanutkin että haluaisi vain olla kotona ja leikkiä omassa huoneessa. Ja muukin keksittymiskyky on selvästi parantunut viime vuoden aikana.



Veikkaan että teilläkin on kyse yksilöllisestä piirteestä. Yksin viihtyminen on tietysti tärkeä taito, mutta kaikki eivät koskaan " opi" leikkimään yksin. Ehkäsen sijaan tulee iän karttuessa lukeminen, palapelit, musiikin kuuntelu tms. Jos asia sinua silti huolettaa, ihan ekaksi juttelisin asiasta päiväkodissa: siellä sinulle on tarjolla ammattilaisten näkemyksiä, jotka tapaavat lastasi monta tuntia joka arkipäivä.