G: Mikä sinua ärsyttää kaverisi tavassa olla äiti?

Parempi keskittyä positiivisiin puoliin. :)

Parempi keskittyä positiivisiin puoliin. :)

yhdistettynä epävarmaan äidinrooliin, lopputulos ei-mikään-maailman-helpoin-ystävä-tällähetkellä

Polttaa tupakkaa ja imettää samaan aikaan, itse asiassa juuri harkitsemassa imetyksen lopettamista, koska pulloruokinta on niin paljon helpompaa (lapsi 1 kk vanha) vaikka maitoa tirsuu vaikka kuinka paljon.

Äidille on tärkeämpää ne parhaimmat vekottimet kuin itse vauva...

Ei jaksa itse hoitaa, vaan isä hoitaa enemmäkseen. Valittaa jatkuvasti kuinka vaativa vauva on, vaikka itkee noin 30 min koko päivän aikana... Ja isoäiti on muuttanut heille asumaan, koska auttaa tämän " vaikean vauvan" hoidossa.

Kun lapsi nyt sattuu olemaan helppo ja sopeutuvainen luonne. Niin sitä ei sitten vaivauduta kasvattamaan edes sitä vähää kuin tarvitsisi. Ja niinpä vaikka tää lapsi hakkais meidän lapsia, niin vanhemmat ei tee mitään. Ja kun minä sitä sitten komennan, niin lapsi käy parkumaan. Äiti sitten lohduttelee lastaan, kuiskii jotain sen korvaan, ja senhän arvaa mitä kuiskii.

Oli vanhemmat sitten työssä tai vapaalla tai vaikka lomalla, niin lapsi on mummolla. Ei se muuten mua niin liikuttaiskaan, mutta kun se mummo on meidänkin lasten mummo, minne meidän lapset ei sitten koskaan voi mennä hoitoon, kun tää yksi on siellä aina joka päivä. Meidän omat on olleet siellä tänä vuonna neljä kertaa.

kaveri 1/ lapsia ei illalla laiteta nukkumaan, eli ei iltapalaa-pesua-satua, vaan muksut simahtavat osapuilleen lastenhuoneeseen lattialle videoita töllätessään, lähempänä puoltayötä. lasten kanssa ei ikinä leikitä, vaan lasten tulisi itse viihdyttää itsensä 8 neliön lastenhuoneessa keskenään, leluja ei saa kuskailla ympäri lukaalia. (muksut alle 4v)



kaveri 2/ pukee esikoisvauvalleen ihan tolkuttoman määrän vaatteita, ja vetää mustiin vaunuihin vielä jalkapeiton päälle, ja lämmintä ulkona yli 25 astetta..



kaveri 3/ mollaa ja vähättelee lapsiaan lastensa kuullen, vaikka lapsissa ei mielestäni ole mitään vikaa.



kaveri 4/ huutaa pallo punaisena lapsille, kuri kuin armeijassa, huomasi 7v lapsen pöydällä avonaisen cd-kotelon, ja totesi , että pitääkin huomauttaa xxxx:lle kun se tulee kotiin, että NÄITÄ-EI-SAA-JÄTTÄÄ-LOJUMAAN... ohhoijaa..

esim. pärjääkö pojat (molemmilla 2-vuotiaat) liukumäessä... jep, osaavat laskea ihan hyvin... Ja se, että mun pitäis kieltää samat asiat meidän lapselta kuin hänen lapselta on kielletty.

eli huudetaan ja mukamas komennellaan koko ajan, mutta käytännössä ei tehdä mitään eikä estetä tekemisiä millään tavalla

Mehupulloa aina raahaavat 2-vuotiaat ja aina karkkia mässyttävät lapset.

Ystävänä ihana, äitinä mun mielestä ihan outo.



Lapsi on 3-vuotias, ja ihan pikkuvauvana pidetään. Lellikki, joka saa kaiken mitä haluaa. Hampaita ei ole pakko pestä illalla jos hän ei halua. Pissalla ei ole pakko käydä ennen ulos lähtöä jos hän ei halua, ja sitten on pissat housuissa ennen kun ollaan päästy kotipihasta pois. Mitään ei ole pakko tehdä, ei edes mennä nukkumaan ennen keskiyötä vaikka aamulla klo 6 on herätys päiväkotiin. Lapsen ei ole pakko jakaa lelujaan kenenkään kanssa, mutta kun ollaan kylässä ja lapsi haluaa omia jonkun muun lapsen lelut, hän saa sen tehdä.



Paras oli se, kun oltiin heillä pari päivää kylässä, ja lapsi halusi aamupalaksi vanukasta (pelkkä suklaavanukas kelpaa, jogurttia ei syö koska siinä ei ole suklaata). Äiti antoi Jacky makupalan, lapsi söi lusikallisen ja sanoi että emmä haluu tätä vanukasta, mä haluun Nikkeä. Äiti otti jääkaapista Nikke-vanukkaan, avasi sen, ja kun lapsi oli syönyt siitä hieman, hän alkoi rutisemaan ettei halua Nikkeä vaan Paula-lehmä vanukkaan. Ja äitihän haki kaapista sen Paula-lehmän, jonka jälkeen haki vielä jonkun muun vanukkaan.... seurattiin miehen kanssa sitä silmät suurina, mykistyneinä. Lapsi pompottaa ja äiti juoksee. Kun mentiin meidän autolla keskustaan, lapsi yritti pomottaa mitä musiikkia kuunnellaan ja kuka saa puhua (siis ihan oikeasti, huusi takapenkiltä miehelleni että " suu kiinni, sä et saa puhua nyt kun vaan mun äiti saa puhua" , meidän lapsia komensi koko ajan olemaan hiljaa, ja hänen äidilleen kukaan ei saa sanoa sanaakaan paitsi hän), ja kun mieheni lopulta tiuskaisi että pidä itse se suusi kiinni, sinä et määrää tässä autossa, niin lapsi ulvoi koko 35 kilometrin matkan, eikä äiti käskenyt rauhoittua ja olla hiljaa, vaan taputteli ja lohdutteli, ja lahjoi karkilla.



Ja ystäväni on muuten ammatiltaan lastentarhanopettaja. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä......

Koko ajan pelätään et kaikesta tulee traumat. Pelätään kaiken maailman pöpöjä, pikku nuhassa ei saa tulla lasta lähellekään. Muilla lapsilla pitäis olla samat säännöt kuin omalla ja sit moralisoidaan kun näin ei olekaan.

jos ei huoli mättää saunakauhalla

Häiritsee ympäripissitty vessa, sottainen keittiö; jossa erityisesti haiseva tiskirätti, puoliksi syödyt ruoat ja muutenkin raaka-aineiden väärä säilytys ja käsittely. Heidän lapsensa ovat usein vatsataudissa kuntaas meillä ei ole lyhytkestoista ripulia kummempaa ollut.



Kauhistuttaa rajattomuus. Liikenteessä on vaaranpaikkoja ja yritän säästää heidänkin kolmen lapsensa henkikultia aina kun liikumme yhdessä. Kauhistuttaa myös, kun mättävät koirankakkaakin suuhunsa ja äiti ei välitä. Äiti rajoittaa ulkona liikkumista lastensa kanssa, koska tietää itsekin, että homma karkaa häneltä silloin käsistä vaarallisella tavalla. Joskus sitten lähtee ulos. Muuten lapsia kuskataan turvallisesta kohteesta toiseen turvalliseen autolla ts useimmiten väliä koti-leikkipuisto.



Kumma juttu, mutta rajat löytyvät, kun lapset ovat päivähoidossa tai meillä minun hoidossani. Tai eihän tässä mitään kummaa taida olla. Äitinsä on vaan hyvin väsynyt ja on muutenkin avuton. On lastensuojelun asiakkana, joten älkää huolestuko kirjoituksestani. Saa siis apua ja minäkin olen pysynyt ystävänä, vaikka apua heille hommasinkin.

ensisynnyttäjä. Lapsen syntymän jälkeen ei olla sitten puoleentoista vuoteen puhuttu mistään muusta kuin hänen lapsestaan. Saattaa lähetellä mulle pitkin päivää tekstareita, joissa kertoo mitä jännää hänen ihana lapsensa on taas tehnyt. Voi ällötys... Lapsella ei ole mitään rajoja, ei kielletä. Saa lyödä meidän lapsia ym. Naureskellen sitten mukatorutaan... noohh, et viitsisi.... Kaverin äiti auttaa joka päivä lapsen kanssa, eli kaksi aikuista ihmistä hössää yhden kakaran kanssa täysipäiväisesti, eikä ajattele eikä tee tasan mitään muuta. Huh. Tästä syystä yhteydenpito kaverin kanssa on jäänyt viime aikoina, yllätys yllätys, vähän vähemmälle.

Ja jos meille tullaan kylään täytyy hyväksyä että meillä toimitaan meidän tavalla ja säännöillä.

ihan viimeminuutille, sitten laittaa lapset heti nukkumaan ja ryyppää illat. usein myös siellä jotkut hipit on soittelemassa soittimiaan myöhään yöhön ja pienet lapset nukkuu viereisissä huoneissa. jos ne alkaa itkeä niin äiti sanoo, että kyllä ne siitä nukahtaa, joskus vie jopa maitoa tai mehua lapsille sänkyyn.



vihjailut tai sanomiset ei auta, loukkaantuu vaan ja varmaan kostoksi vetäisi vetäisi kunnon kännit.

Minua harmittaa se että hyvä ystäväni unohti minut, lapsettomat, jo raskausaikana. Olemme samalla työpaikalla ja hänen kanssaan samaan aikaan moni kolleegammekin sai vauvan, joten ymmärrettävästi nämä ihmiset alkoivat tuntua hänestä tärkeämmiltä. Nyt lapsen ollessa jo 10 kuukautta vanha, emme ole tavanneet kuin muutaman kerran ja ilman lasta emme ollenkaan. Hän myös peruutti itse ehdottamansa saunaillan ja kun olimme samassa tapahtumassa yhtä aikaa hän selvästi antoi ymmärtää että seurani ei häntä kiinnostanut. Hänen elämänsä nykyisin täyttää mammatapaamiset ja toiset mammat jotka ovat hänen kanssaan samassa elämäntilanteessa.



En syytä häntä enkä ole vihainen, ymmärrän kyllä että ystävät vaihtuvat elämäntilanteen mukaan. Surullinen minulla on oikeus asiasta olla!

En koskaan hermostu ja komenna kunnolla. Onneksi lapsikin on äärimmäisen kiltti ja pehmeä luonne, mutta silti osaa jo vähän pompottaakin.:(



Pidän lisäksi lasta vauvana... ikää pian 3v.

Ja sen lisäksi samalla ihmisellä kiroilu lapsille kokoajan.

Tiedän kyllä vähintään tarpeeksi varhaisesta vuorovaikutuksesta ja olen sen puolestapuhuja itsekin, mutta... Vanhemmalla iällä äidiksi tulleen kaverini jatkuva " voi äidin KUUULTA, mikä sulla pikku MURUISELLA nyt on" mahdollisimman lässyttävällä aksentilla ja jatkuvalla syötöllä alkaa nyppiä minua aika pian. Saisihan vauvalle puhua ihan fiksustikin..? ;)