Onko töihin lähtö ainoa ratkaisu?

Minulla ei ole työpaikkaa mihin " palata" , enkä ole ollut lasten " välillä" töissä.



ap

erinomainen ratkaisu.

minulla masennus helpottui, kun lähdin töihin. Sain muuta ajateltavaa kuin lapset ja kotityöt. Välillä viikonloppuisin huomaan, että alan taas miettimään turhia ja masennun. Joten minulla masennus oli seurausta kotiäitydestä.

Sua ahdistaa, koska sisimmässäsi tiedät, että haluaisit jo elämältäsi jotain muuta, kuin kotiäitiyttä. Mutta kun ei ole työtä, mihin palata on tosi vaikeaa tarttua härkää sarvista ja lähteä etsimään uutta paikkaa.

Itse tunsin myös masennusta, kun olin ollut 3 vuotta pois työstä ja sosiaalisestakin elämästä melkoisesti ulkona.



Lähde ripeästi liikkeelle, etsi töitä tai mene vaikka opiskelemaan jotain.

Käy kursseilla ja aktivoi itsesi ensin muilla keinoin.

Itse luulen, että oma paha oloni (ei tosin enää masennus) johtuu siitä ettei minulla ole oikein aikuiskontakteja. Kerhoissa en ole tutustunut oikein kehenkään ja tunnen itseni niin yksinäiseksi. Muutenkin kaipaan älyttömästi aikuismaista tekemistä ja työtäni.



Yritä pureutua masennuksesi syihin ja hakea keskusteluapua paikkakuntasi mielenterveystoimistosta (tai mitä nyt ovatkaan). Voihan olla jokin asia kaipaa selvittämistä eikä siihen töihin lähtö auta.

Tiedän etten oikeasti haluaisi lähteä töihin. Haluan olla lasteni kanssa ja nähdä heidän kasvavan. Haluan antaa sylini heille ja helliä heitä ja lohduttaa kun itkettää. Mutta tässä mielentilassa minusta ei ole äidiksi. Tiuskin vain lapsilleni ja hermostun pikkuasioista. Olen miettinyt että lähden ja jätän kaiken miehelle. Hänellä on hyvä työpaikka ja veisi sitten lapset hoitoon. Pahalta tuntuu.



Haluaisin viihtyä kotona ja lasteni seurassa.



ap.



Nytkin taas itkettää...