No en ymmärrä parisuhteita jossa eletään kuin kämppikset. Kertokaa nyt

mutta kämppistä en jaksanut kuin puolisen vuotta, sitten mies sai lähteä. nyt olen ollut yksin jo kauan, enkä osaa häntä edes kaivata sohvalleni kuorsaamaan, ei siis nukuttu enää samassa sängyssä saati mitään muutakaan yhteiseloa viimeiseen puoleen vuoteen.

Millä tavalla rakkaus on " kämppissuhteessa" syvempää kuin sellaisessa, jossa tunnetaan toista kohtaan myös intohimoista ja romanttista rakkautta?

Rakkaus ja kiintymys ja toisen kunnioitus sitä vastoin huipussaan. Tilapäinen seksittömyys ei haittaa, kun muut asiat ovat kunnossa. Toisaalta usko siihen, että se on tilapäistä, auttaa....

Mutta näitä joissa ollaan oltu 3v-5v ja ollaan ihan kavereita..

En arvosta fyysistä rakkautta yhtä korkealle kuin henkistä. toista rakastaa itsenään, arvostaa, välittää..



eri asia jos näitä ei suhteessa ole! Ei siinä sitten järkeä oo.

Olisit sanonut heti, että miksi 3-5 vuotta kestänyt suhde on tähän ajautunut :)



-sivullinen, jota alkoi ärsyttää, kun jonkun asiallinen vastaus ei kelvannut ap:lle

Ei ollut kuin yksi pilkkuvirhe, mutta se ei tällä kertaa haitannut ymmärtämistä. Tää oli nyt hyvä esimerkki siitä, että ei se sentään ihan sama ole onko niitä kirjoitusvirheitä vai ei.

Vierailija:

En arvosta fyysistä rakkautta yhtä korkealle kuin henkistä. toista rakastaa itsenään, arvostaa, välittää..

Intohimoinen ja romanttinen rakkaus ei tosiaankaan poissulje henkistä, vaan päinvastoin, yleensä vahvistaa sitä. Tosi epäloogista ajatella, että jos seksi ja hellyys puuttuu ja eletään enemmän kämppiksinä kuin avioparina, olisi suhteen henkinen tila jotenkin korkeammalla!

6

Eihän siinä suhteessa mitään muuta enää ole, mutta se rakkaus kestää senkin, että muualta puuttuu.

Kenellä tahansa suhde voi mennä melkoisen kämppismäiseksi jossain vaiheessa, esimerkiksi pikkulapsiaikaan. Mutta ei se automaattisesti tarkoita sitä, että suhteessa olisi jotain vikaa, tai että elämänlaatu olisi huonoa. Lapset ja perhe antavat elämälle sellaista sisältöä, joka korvaa puutteet parisuhteessa. Eikä niitä puutteita siinä lasten parkuessa edes ehdi huomaamaan.



Tuollaiset ajanjaksot ovat aivan normaaleja, ja monelle ne ovat myös ohimeneviä. Tietoisuus siitä, että lapset kasvavat ja parisuhdeaikaa jää taas enemmän, auttaa jaksamaan sen ajan yli ja uskomaan rakkauden pysyvyyteen.

ollaan oltu 4 vuotta yhdessä ja seksielämä on tällä hetkellä aika nollilla. Läheisyyttä kyllä on , halimista ja pusimista, mutta mua ei jotenkin kiinnosta seksi laisinkaan tällä hetkellä. Ihan väkisin yrittämällä saan muutaman kuukauden välein itseni puuhaan, mutta mistään intohimosta on kyllä turha puhua. Mä en oikein osaa sanoa, että missä vika (paitsi että en pidä miestäni eroottisesti kovin puoleensavetävänä, mutta kun ei sekään ole ennen ollut mikään ongelma). Koska kaikki muu on kuitenkin hyvin ja meillä on pieni lapsi, niin olen ajatetellut odotella, mikäli asioiden tila tästä paranisi.

Eli tällaisia elämänvaiheita tosiaan on lähes kaikilla joskus, eikä siinä ole mitään halveksittavaa.

on kyllä jo kaksivuotias enkä mä ole ollut koko aikana yhtään masentunut.



T. 19

Oltu yhdessä 15 vuotta, pienet lapset, rakennusaika, oma yritys ym ym. Yhteistä aikaa ei ole. Tuttavan mies ratkaisi asian käymällä vieraissa. Itse en jaksa enää mitään. Päivät kuluu siinä että saan töissä käytyä ja lapset ruokittua. Mihinkään muuhun ei ole aikaa tai haluja. Intohimo - mitä se on? Jotain syötävääkö?

Tuttavapariskuntia vaan on muutamia, lapsettomia, jotka elää kaverisuhdetta. Ei vain tajua... Enkä kehtaa kysyä enempiä.

Ei haaveita lapsista ja avioliitosta.. Onko tällaiset suhteet sitten ihan normaaleja?

oletko mies vai nainen? meillä vähän sama tilanne...

Suhteen alun jälkeen loppui seksi. Tai olihan sitä kerran kuussa, aina mun aloitteesta. Mies ei halunnut tai omien sanojen mukaan jaksanut. Rupesi torjumaan mun aloitteita ja siitähän alkoi taas mun itsetunto kärsiä. Pikku hiljaa aloin kuitenkin tottua vähään seksiin. Sitä niinkuin tottui, eikä muistanut enää muuta.



Meistä tuli kämppiksiä. Hiljalleen tunteeni häntä kohtaan alkoi myös kuolla samoin kuin henkinen yhteys oli jo kadonnut hiljalleen. MINÄ TARVITSEN FYYSISTÄ SEKSIÄ pitääkseni yllä myös henkistä yhteyttä.



Tapasin kurssimatkalla miehen, jolta sain uskoa itseeni ja samoihin aikoihin tajusin, että haluan parisuhteelta läheisyyttä, hellyyttä ja etenkin seksiä eli sekä fyysisen että henkisen yhteyden.



Jätin mieheni ja rupesin suhteeseen uuden miehen kanssa. Tulee tästä jotain tai ei, tein oikean ratkaisun. Vasta jo erottuani tajusin, että tunteeni aviomiestäni kohtaan olivat olleet jo pitkään ainoastaan kaverillisia. Aviomieheni tunsi myös " kämppis-tunteita" mua kohtaan, mutta ne riittivät hänelle. Mulle ei.



Yhdessä oltiin 5 vuotta, joista 2 naimisissa.