Miten suhtautua työkaveriin, joka laukoon hymyssä suin törkeyksiä päin naamaa?

Minulle hän vittuilee " sivistyneesti" koko ajan siitä, että opintoni ovat kesken, meillä on vain yksi lapsi ja asumme hänen mielestään huonolla alueella. Samalla hän tietysti korostaa omaa erinomaisuuttaan... Olen tähän asti antanut asian olla ja ajatellut, että hänellä taitaa itsellään olla " täydellisen" ulkokuoren alla tosi paha olo. Alkaa kuitenkin vähitellen mennä hermo hänen ajattelemattomuutensa tähden. On tänään ollut tosi kiva kuunnella, että emmehän me yksilapsiset tiedä perhe-elämästä mitään, kun keskenmenostani on kaksi viikkoa aikaa.