Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä arkista asiaa ei tehty lapsuudenperheessäsi, vaikka olisit niin toivonut?
29.01.2023 |
Meillä ei autoillessa paljoa kahvi/-ruokataukoja pidetty. Päämäärään posotettiin suoraan ilman huoltsikkakäyntejä, mikäli vain mahdollista, oli matkan pituus mikä vaan. (Maksimi matkanpituus oli noin 5 h). Huoltsikalle pysähdyttiin korkeintaan autoa tankkaamaan ja vessakäynneille. Myöskään omia eväitä ei otettu mukaan. Perheemme oli suht varakas, joten mistään rahasta tuo matkan varrella syöminen ei ollut kiinni. Mitään tiukkoja ajo-aikatauluja ei myöskään ollut, vaan matkaan varattiin tarpeeksi aikaa. Näin siis 80-luvulla ja 90-luvun puoliväliin, jolloin kyllä oli ihan laadukkaita ruokapaikkoja matkan varrella, valinnanvaraakin oli kun ABC:t ei vielä olleet joka paikassa.
En tiedä edelleenkään miksi meillä tehtiin näin. Aikuisiällä otan autoilusta ilon irti pitämällä kahvi/-ja ruokataukoja.
Kommentit (26)
Hah tää. Lapistakin piti posottaa autolla yhtä kyytiä aamuvarhaisesta iltamyöhään ku taukoja saatu hui yöpymisiä ei juuri pidelty. Miksi oi miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hah tää. Lapistakin piti posottaa autolla yhtä kyytiä aamuvarhaisesta iltamyöhään ku taukoja saatu hui yöpymisiä ei juuri pidelty. Miksi oi miksi?
*saati
Saunaa ei ikinä voinut lämmittää milloinkaan muulloin kuin lauantai-iltana. Meillä siis oli oma puusauna, jonka lapsetkin osasivat sytyttää, mutta se oli kirjoittamaton sääntö että vain lauantaina. Omassa kodissa saunon kun siltä tuntuu.
Äiti ja isä eivät koskaan halanneet tai suukottaneet toisiaan eivätkä tehneet mitään yhdessä.
Me ei ikinä syöty missään ravintolassa tai huoltoasemalla kun oltiin reissussa, vaan aina oli omat eväät mukana. Ei se toki ilmaista olisi ollut 5 hengen perheelle, mutta kun kerran pari vuodessa jossain käytiin, niin luulisi että on varaa. Ankeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei leivottu ikinä. Vanhemmat osti leivonnaiset, pullat, kakut, piparit yms aina kaupasta, leipomosta tai kondiittorista.
Unelmoin tosi usein uimahalliin menosta. Harvinaista herkkua oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ei ollut koskaan mukana lomareissuilla. Päivän reissuilla oli mutta ei pidemmillä.
Ei ollut ydinperhettä tai sisaruksia, vain äiti ja minä. Sukulaisetkin satojen kilometrien päässä joten jääneet vieraiksi kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei juuri koskaan ollut mitään kaupan valmista syötävää tai juotavaa. Ei pillimehuja, ei lihapiirakoita, ei muroja. Vaan kaiken piti olla aina itse tehtyä. Pillimehut korvasi pieneen muovipulloon laitettu kotona itsetehty punaviinimarjamehu (yök), murojen sijaan aamupalaksi oli vain leipää (kotona tehtyjä sämpylöitä) jne. No juustot ja sellaiset ostettiin toki valmiina, mutta mitään vähänkään teollisen oloista ei ollut. Ja äitini ei ollut mikään erityisen hyvä leipoja. Ja hän oli työssäkäyvä äiti eli ei edes ehtinyt tekemään moniakaan asioita kotona alusta saakka.
Me emme käyneet missään muualla kuin mökillä naapurikunnassa. Äiti ei kai halunnut tai en tiedä, mikä oli. Vanhempien sisarusteni lapsuudessa oli sentään jonkin verran tehty jotain kotimaan reissuja.
Olen käynyt ensimmäisen kerran elämässäni Helsingissä, kun olin jo opiskelemassa yliopistossa. Äiti ei myöskään tullut minua katsomaan opiskelupaikkakunnalleni kuin yhden kerran koko sinä aikana, kun hän vielä eli ja asuin siellä ja myöhemmin kävin töissä. Viisitoista vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kotona syötiin samaa ruokaa koko lapsuuden ajan tiettynä viikonpäivänä. Proteiini tuli porsaasta tai naudasta. Kanaa tai kalaa ei syöty ja ruokajuomana oli maitoa. Ravintoloissa ei käyty eikä mitään uutta ruokaa kokeiltu. Vanhempani elävät yhä ja noudattavat askeettista diettiään. Ehkä tässä yksi tekosyy lisää ylipainoisuudelleni, haluan nauttia erilaisista ruokalajeista päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Me emme käyneet missään muualla kuin mökillä naapurikunnassa. Äiti ei kai halunnut tai en tiedä, mikä oli. Vanhempien sisarusteni lapsuudessa oli sentään jonkin verran tehty jotain kotimaan reissuja.
Olen käynyt ensimmäisen kerran elämässäni Helsingissä, kun olin jo opiskelemassa yliopistossa. Äiti ei myöskään tullut minua katsomaan opiskelupaikkakunnalleni kuin yhden kerran koko sinä aikana, kun hän vielä eli ja asuin siellä ja myöhemmin kävin töissä. Viisitoista vuotta.
Lisään vielä sen, että vaikka en varmaan olisi erityisesti mistään huvipuistoista välittänytkään, niin en ole siis sellaisessakaan käynyt ikinä. Siis koskaan. Joskus Helsingin reissuilla tullut mieleen, että jos kävisi huvikseen vaikka katsomassa Linnanmäellä, millaista siellä on, mutta en lapsettomana aikuisena kuitenkaan ole sitten saanut mentyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti ja isä eivät koskaan halanneet tai suukottaneet toisiaan eivätkä tehneet mitään yhdessä.
No ei meilläkään, eikä myöskään lapsia koskaan halattu tms.
Vierailija kirjoitti:
Unelmoin tosi usein uimahalliin menosta. Harvinaista herkkua oli.
Minä en ole ollut ikinä uimahallissa uimassa. Ensinnäkin oli hallit kaukana, kun olin lapsi, ja koulusta pari kertaa vietäessä en päässyt mukaan. Aikuisena en ole sitten käynyt, kun tuntuu, etten osaisi toimia siellä. Tietenkään en osaa uidakaan kuin juuri sen verran, mitä nyt jossain maalla järvessä rantaa kohden polskiessa voi oppia.
Olisin kaivannut halauksia ja että isäkin olisi sanonut minua ihanaksi pikkutytöksi.
Meillä ei syöty yhdessä saman pöydän ääressä, vaikka kaikki olisi ollut kotona. Jokainen meni lautasensa kanssa omiin oloihinsa. Todella outoa. Joskus harvoin, jos saman pöydän ääressä jostain mielenoikusta istuttiin, niin piti syödä hiljaa ja hyvin nopeasti, koska äitini halusi pian tiskaamaan tiskit.
Nykyäänkin ainoat hetket jolloin olemme saman pöydän ääressä, on tyyliin jouluna ja juhannuksena. Muulloin jokainen syö missä tykkää.
En ole koskaan elämäni aikana syönyt vanhempieni kanssa ilta- tai aamupalaa saman pöydän ääressä. Ja tämä on tosi, yhtään liioittelematta.
Omaan elämääni en ole tuota tapaa tuonut. Vaan kumppanin kanssa katetaan aina pöytä ja keskitytään nauttimaan ruoasta rauhallisesti mukavia rupatellen.
Ei matkusteltu. Ei edes lähiseudulla kotimaassa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei syöty yhdessä saman pöydän ääressä, vaikka kaikki olisi ollut kotona. Jokainen meni lautasensa kanssa omiin oloihinsa. Todella outoa. Joskus harvoin, jos saman pöydän ääressä jostain mielenoikusta istuttiin, niin piti syödä hiljaa ja hyvin nopeasti, koska äitini halusi pian tiskaamaan tiskit.
Nykyäänkin ainoat hetket jolloin olemme saman pöydän ääressä, on tyyliin jouluna ja juhannuksena. Muulloin jokainen syö missä tykkää.En ole koskaan elämäni aikana syönyt vanhempieni kanssa ilta- tai aamupalaa saman pöydän ääressä. Ja tämä on tosi, yhtään liioittelematta.
Omaan elämääni en ole tuota tapaa tuonut. Vaan kumppanin kanssa katetaan aina pöytä ja keskitytään nauttimaan ruoasta rauhallisesti mukavia rupatellen.
Meillä vain lapset söi viikolla lämmintä ruokaa iltasella, vanhemmat ei, koska "me syötiin jo töissä" - siis lounasta keskipäivän aikaan (jota myös lapset söi koulussa). Vanhemmat söi sitten voikkareita, karjalanpiirakkaa jne illalla omaan tahtiinsa, ei ruokapöydän ääressä. Viikonloppusin ne kyllä söi lämmintä ruokaa iltasella, jos olivat kotona, mutta eivät ruokapöydässä lasten kanssa. Lauantaisin ei varsinaista lounasta ollut, kun kaikki viippotti omissa menoissaan. Sunnuntain vanhemmat söivät lounaan lasten kanssa pöydän ääressä, iltaruuan söivät jossain muualla kuin pöydän ääressä lasten kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Meillä ei syöty saman pöydän ääressä kuin juhlapyhinä - ja silloinkin kiusaantuneena. Parhaimmillaan viidestä perheenjäsenestä oli kolme yht'aikaa saman pöydän ääressä, sitäkin harvakseltaan.
Tämä on sääli.