Tuliluontoinen vauva ;)

ollut aika lailla tollainen jo reilun kuukauden. On sitä jo käynyt mielessä että melkoisen pakkauksen on kaksi rauhallista vanhempaa saanutkin. Nyt yllättäen viikon sisällä tyytymättömyys ja ärinät vähentyneet aivan hurjasti! Joten ehkäpä teilläkin vaan ajan kysymys koska rauhoittuu. :)

Oli syntyessään melkein 5 kiloinen. Nyt poika on 3v,iso mies jo ja todella itsepäinen. Välillä tulee sellaisia raivareita että minuakin pelottaa. Mutta hyvällä tuulella ollessa on niin ihana söpöläinen ja sulattaa kaikkien sydämet.

Kun hän oppi liikkumaan, tilanne helpottui. Nykyään rähjää vain kun on tosi väsynyt, ja kiukuttelee kun laitetaan ulkovaatteita, muuten on kuin enkeli.

Siskollani oli todella vaativa vauva, joka 3-vuotiaana on todella helppo lapsi.

kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin meidän esikoinen. nyt poika on vajaa 5v. uhmakautena oli melkoisia kilahduskohtauksia, mutta niin varmaan kaikilla. hermo menee muuten harvoin, mutta kun menee niin menee aika totaalisesti.



kaikinpuolin on oikein mukava ja ihana poika. poikaa kummasti helpotti pienenä kun oppi puhumaan ja kommunikoimaan että mistä joku asia puristaa. sitä ennen herkästi turhautui kun ei ymmärretty mikä mätti. ei kannata vaipua epätoivoon. ;-)

tyytyväinen ja aurinkoinen. Ja tästä kasvoi erittäin tuliluontinen ja pahasti uhmakas taapero.



Ystäväni tyttö taas huusi, karjui ja itki ensimmäisen vuotensa. oli erittäin vaativa ja jopa hankala. Mutta sen jälkeen ei pahemmin ole itkenyt turhista, on itse rauhallisuus ja aina hymyilevä ja hyväntuulinen.



Eli toivoa on :)

Jos leikki-ikäinen on samanlainen, on kyse jo siitä ettei lasta ole kasvatettu. Oli tuliluontoinen tai ei, kyllä joku 3-vuotias jo tottelee jos osaa oikeista naruista vetää. Väsymys ja uhmakohtaukset on asia erikseen, mutta jos koko elämä on yhtä kiukuttelua niin katse vanhempiin...

oli sellainen aika lunki tapaus, tietty " normaaleine" kiukkuiluineen.



Tämä meidän pieni miehemme on siis ollut tällainen since day one, eli jo synnytyslaitoksella hoitajat sitä kutsuivat Karjuksi (siis huusi pää punaisena Koko Ajan).



On tällä ollut korvatulehduksia ja flunssaa, mahanpuruja ja hampaitakin on tullut jo ihan muutaman kuukauden iässä.



Homman nimi on se, että mikäli ei yksi ihminen kiinnitä häneen huomiota koko ajan ja maisema vaihdu tarpeeksi usein, niin HERMO MENEE pojalla.... Huoh.

on ihan tavallinen, ehkä vähän tavanomaista " epäluuloisempi" tapaus. Ei siis oikein syty vieraille nopeasti.



Tämä poika tuntuu melko ulospäinsuuntautuneelta ja on - samalla tavalla kuin eräällä vastanneesta - hyvällä tuulella ollessaan aivan huippumegasuloinen ja kikattelee kaikelle, mikä liikkuu.



Jees, kiitos kun sain avautua. T: ap

Jälkimmäinen meidän vanhempien rakkaudella antama nimi, jonka osa hoitohenkilökunnasta otti käyttöön. Rääky rääkyi vielä yli yksivuotiaanakin, eikä kyse ollut sairasteluista tms vaan siitä että tahtoi jakamattoman huomion.

Meidän Rääky on jo melkein 3,5-vuotias, ja on niin helppo ettei tosikaan. Aina iloinen, kaikkien kaveri, peruspositiivinen tyttönen, saa päiväkodista kehuja tottelevaisuudestaan ja aurinkoisuudestaan. Kuulemma hoitajien päivä pelastuu sillä, kun aurinkoinen esikoisemme juoksee paikalle leveä hymy kasvoillaan toivottaen " oikein super kivaa aamua kaikille" =)

Voimakastahtoinen on edelleen, kaiken tahtoo tehdä itse mutta myös osaa tehdä kaiken itse (pukea, riisua). Silti on todella tottelevainen. Huomion keskipisteenä tykkää yhä olla, mutta hakee huomiota nykyään muuten kuin rääkymällä.

Vierailija:

oli sellainen aika lunki tapaus, tietty " normaaleine" kiukkuiluineen.

Tämä meidän pieni miehemme on siis ollut tällainen since day one, eli jo synnytyslaitoksella hoitajat sitä kutsuivat Karjuksi (siis huusi pää punaisena Koko Ajan).

On tällä ollut korvatulehduksia ja flunssaa, mahanpuruja ja hampaitakin on tullut jo ihan muutaman kuukauden iässä.

Homman nimi on se, että mikäli ei yksi ihminen kiinnitä häneen huomiota koko ajan ja maisema vaihdu tarpeeksi usein, niin HERMO MENEE pojalla.... Huoh.

Vierailija:

Rääky rääkyi vielä yli yksivuotiaanakin, eikä kyse ollut sairasteluista tms vaan siitä että tahtoi jakamattoman huomion.

Esikoinen oli suoraan sanottuna maailman helpoin vauva. Ei ikivä itkenyt, nukkuin vain ja oli todella rauhallinen ja kiltti. Noh, tämä uhmaikä;)) Heti, kun poika lähti kävelemään, niin otti kaiken tappion takaisin. Joka paikan " tuhoaan" , suoraan sanottuna riiviö. Kiltti ja ihana lapsi, mutta todella vaativa 2,5v.

Kuopus oli taas vauvan TODELLA ITKUINEN, eikä mitään saanut/voinut tehdä, jos ei vauva ollut sylissä!!!!! Yöt oli imettämisen takia valvomista, eikä tyytynyt/rauhoittunut muulle kuin rinnalle.. Nyt taas(1v.3kk.) On niin ihana ja kiltti! Siis tietty aina ollut kiltti ja erityisen rakas<3 Mutta jotenkin aivan erilainen nyt:) Lapset ovat kuin yö ja päivä:) Sellainen, millainen esikoinen oli vauvana, nyt kuopus on sellainen. Ja sit toisinpäin.. Vaatimattomasta tuli vaativa ja toisinpäin=) Tuliluontoisia ovat molemmat, meidän lellipentuja:D