Inhoan ystäväni lasta :-(

Kyllä se kuule niin on että 1-vuotiaskin osaa pompottaa, omin silmin se on nähty. Tässä tapauksessa en tarkoittanutkaan juuri 1v täyttänyttä, vaan lähempänä kahta ikävuotta olevaa lasta. Kyllä minullakin on omista 1-vuotiaista kokemus ja tiedän varsin hyvin että sen ikäiset voivat olla riiviöitä ja asioista saa sanoa kymmeniä kertoja ennen kuin menee viesti perille. Mielestäni on kuitenkin suuri ero sillä kielletäänkö lasta suoraan vai ruvetaanko lässyttämään lapselle jos hän tekee jotain pahaa ja josta pitää torua. Itse en ole ikinä sallinut omille lapsilleni sellaista käytöstä että he saavat heitellä kylässäkin leluja toisten päälle ja huonekaluja päin aina vaan uudestaan ja uudestaan ilman että heitä kielletään mitenkään.



Ja jos vanhemmat eivät saa 1-vuotiasta uskomaan, niin miten he saavat uhmaikäiseen mitään kontaktia?!

mut sillon vika on vanhemmissa eikä lapsessa

hokenut sitä itselleni, mutta inhon tunne ei katoa. T. Ap

Nyt emme ole enää tekemisissä, eikä minun tarvitse luojan kiitos sietää sitä Pikku-Paholaista...



Muutenkin, tuo sana " ystävä" taisi olla liioiteltu...

Kuulostaa oudolta et aikuinen ihminen sanoo inhoavansa jotain lasta

Ei voi olla totta!! Haet etäisyyttä ystävääsi kun hän on saanut vaikean lapsen?? Haloo, lapset ovat jo syntyessään varustettu erilaisella temperamentilla, myös samassa perheessä. Osa vaatii enemmän, osa päästää vanhemmat helpommalla. Sinä hylkäisit ystäväsi, koska hänelle on sattunut vilkas muksu? Myös hankalissa lapsissa on omat hyvät ja hienot piirteensä, täysin huonoa lasta ei olekaan. Kaikilla on ne ihanat puolensa, ja usein villi antaa enemmän hellyyttä ympäristöönsä kuin rauhallinen ja flegamaattinen.

tai älkää, inho lasta kohtaan on viimeinen asia, mitä haluaisin tuntea! Mutta vaikea lapsesta on pitääkään enkä pysty järjellä muuttamaan tunteitani.



Monet äidit tuntevat negatiivisia asioita myös omia lapsiaan kohtaan. Kai se on jokin tabu, ettei aikuinen, etenkään vanhempi, saisi tuntea negatiivisia tunteita lapsia kohtaan. Silti niitä monet tuntevat.

Kaverin lapsi on ihan kamala on kuin riivattu ei mitää hyvää.



SELLAISESTA kakarasta on vaikea pitää jota muut lapset juoksee itkien pakoon.

Oon oikeasti joskus ajatellut, kele saunan taa.

Minulla on vauhdikas, äänekäs, meluava kuusivuotias lapsi. Varmasti rasittava joidenkin mielestä, mutta ei kai sentään INHOTTAVA?

Inhoan häntä, enkä oikein pidä hänen nyhveröstä lapsestaan. Jotenkin epäilen, ettei heillä ole kaikki kotona hyvin. Nainen saattaa todeta, että inhoaa jotain lasta tai aikuista - aika vahvasti sanottu. Tyypin oma lapsi on sen sorttinen, etten hämmästyisi vaikka siaisi anoreksian teini-iässä, hän ei saa olla rauhassa lapsi vaan on todella alistettu ja loputtomien vaatimusten kohde. Siis ulospäin kiltti ja rauhallinen. Mitenköhän tällaiseen voisi puuttua?

ja tämä kyseinen lapsi on vielä kummilapseni! Hitto, en todellakaan toivoisi näin tuntevani mutta nyt juuri viikolla viimeksi nähtyämme yritin kaikin keinoin löytää edes jotain mukavaa/positiivistä/söpöä tästä kyseisestä viisi vuotiaasta pojasta mutta ei niin ei.. Hirveä pentu. Huonotapainen, kovaääninen, pomottelija, ilkeä, itsekäs.. ja lapsen äiti jumaloi pientä piruaan. Huh huh.

Kyllä se katse vanhempiin siirtyy jos lapsi on holtiton ja rajat puuttuu

sanoisi noin sinun lapsistasi! Jokainen lapsi on omalle äidille kaikkein rakkain! Ja tämä ystäväsi varmasti inhoaisi sinua ylikaiken jos kuulisi sinun sanovan noin hänen lapsestaan. Ja oletko varma, että lapsella ei ole mitään sairautta tms miksi hän käyttäytyy niin. Yhdellä tuttavalla oli hankala lapsi ja kiusasi toisia. Aina yritin ymmärtää lasta, en ikinä ajatellut että inhoaisin häntä. Ja myöhemmin joskus viidennellä t. kuudennella luokalla hän sai diagnoosin käytökseensä. Hänelle annettiin tautiin sopiva lääkitys niin käytös muuttui.

Kuulostaa kyllä tosi pahalta kun aikuinen sanoo ihnoavansa pientä lasta. huh

oma lapseni ei myoskaan pida siita pojasta (ovat samanikaiset) kun on niin ilkea ja kiusaa kaikkia. ja varmaan luonteensa takia han on mielestani todella rumakin.

Olen pääni puhki miettinyt mistä johtuu ja mitä tekisin kun ystävä haluan kuitenkin olla. Inhottava tilanne :( inhota.. En tosiaan löydä noista mitään hyvää. Etäisyyttä olen ottanut mutta aina yhtä ikävä tavata. En missään nimessä halua tuntea näin!

täydellisen valmis paketti. On teillä suppea ja rasistinen näkökulma erilaisuutta kohtaan.

Inhoat lasta.. no ystävänä voisit ohjata ja tukea ystävääsi lapsen kasvussa, mutta et taidakaan olla ystävä. ainakaan en haluaisi itse sinua ystäväkseni, jos inhoaisit lastani, tai ylipäätään ketään lasta!

ihan kuin olisi outoa tai sairasta olla pitämättä toisesta ihmisestä - onhan se lapsikin ihminen, ja puhuva & toimiva lapsi on kyllä jo ihan oma persoonansa, olkoonkin kasvatuksen ja geenien " muovaama" .



Itse ymmärrän ap:tä varsin hyvin. Jos lapsi on rasittava ja sellainen, ettei ap voi hänestä pitää, niin entä sitten? Tuskin me kaikki aikuiset pidämme JOKAISESTA aikuisesta vastaantulijastakaan... miksi lapsen pitäisi olla eri asia? MIssä menee se raja, että lapsesta TÄYTYY pitää koska se on lapsi? Tykkääkö kaikki mammat täällä kaikista räkivistä, nokkavista murrosikäisistä? Uskaltakaapa nyt sanoa, että ette pidä!!! Lapsiahan teinitkin on!



Eiköhän yksi elämän reaaliteeteista ole se, että sinä et voi tykätä kaikista ihmisistä eikä kaikki voi tykätä sinusta. Voi sietää, mutta ei tarvitse tykätä. Ap:n ongelma lieneekin se, että miten voisi sietää tätä ystävän " vähemmän ihanaa" lasta. Jos ei voi edes sietää, ei kannata varmaan lasta ja lapsen vanhempia tavata...

Yritän parhaani mukaan olla näyttämättä sitä ja etsiä hyviä puolia heistä, sillä on todella tärkeää, ettei mitenkään näytä näitä tunteita lapsille. Lapsuudenystävän äiti inhosi minua lapsena ja näytti sen. Vielä aikuisenakin tuntuu pahalta...



Kotona kun omat lapset ei kuule saatan sitten miehelle sanoa suorat sanat näistä helvetin kakaroista ;-). Kun kaikista vaan ei voi tykätä.

Olisi tekopyhää väittää muuta. Pyrin silti siihen, ettei vastenmielisyys näy työssäni.