G: MITÄ SAIT ÄITIENPÄIVÄ LAHJAKSI?

Itse sain 5v tytöltäni ja mieheltäni mahtavan runsaan aamiaisen täytekakkuineen, onnittelut ja halit ja - laulun, pari korttia, joista toinen itse tehty, ruukkuruusun ja kävelysauvat.

En ollut niitä mitenkään toivonut, mutta mies vissiin laittanut korvan taakse, kun olen joskus puhunut, että ne olis kivat.

Emporio Armani Remix. Ihana :)

Päiväni alkoi pyykin- ja vessanpesulla, ihan tavallinen päivä.

Kortin sain toki ja ostin itselleni ruusun!

jos ei ole 12 edellisenä äitienpäivänä muistanut, miksi muistaisi nytkään. Lapsilta tuli itse istutettua kukkaa, avaimenperä ja jääkaappimagneetti, ihania kaikki. Vanhimmainen lapsi tuumasi aamupala pöydässä että miksi sulle äiti ei ole mitään, isänpäivänä kaikki on aina laitettu niin hienoksi.. Kieltämättä on paha mieli, en minä mitään materiaa välttämättä tarvitsekaan, mutta edes ne onnittelut..

Mies makasi sängyssä tasan vuorokauden. Paska mikä paska.

ei oo mulle mitään tehny ja lisäks tapelleet koko päivän

Sain sänkyyn onnittelulaulun kera pullon kuohuvaa tarjottimella kannettuna. Siinä sitten miehen kanssa siemailtiin Operaa samalla kun ihastelin lahjoja. Kortit sain mieheltä ja erikseen lapsilta, olivat itse tehneet. Keskimmäinen oli tehnyt kerhossa tarjottimen lahjaksi. Vanhin lapsi toi lämmitettävän niskahierontatyynyn ja tuoksuenkelin, joka levittää ilmaan sitruunan tuoksua. Mies antoi Boy-cotin ihanat varvastossut, uusimman Taiteen Mestarit -lehden (keräilen niitä) ja upean taidekirjan. Oli jälleen osannut aavistaa mistä oikeasti ilahdun:)



On todella sääli, mikäli mies ei mitenkään vaivaudu osoittamaan huomiota vaimolleen äitienpäivänä. Kurjaa kuulla tuollaisista jölliköistä.

Tärkeintä oli kuitenkin se muistaminen miehen ja lasten taholta. Kyllä parisuhde voi pidemmän päälle alkaa tuntua väljähtyneeltä, mikäli mies ei osoita vaimolleen huomiota ja päinvastoin.

Mies reissussa eikä edes onnitellut (ei kai vaimoa tarvi muistaa äitienpäivänä, hän tuumaa).. Se mua ei ota päähän etten saa lahjaa, jos jotain tarvin ostan itse ja jos ei ole rahaa niin otan mieheltä. Mutta väkisinkin tulee sellanen tunne että mies ei arvosta sitä raadantaa mitä tämä perheen hyväksi teen ;(

ei ole onnitellut saati tarjoutunut auttamaan missään kotihommissa. Ei ole myöskään kukkia tuonut ja mitä typerintä ei halua muistaa omaa äitiään millään tavalla. Olen salaa lähettänyt lapsilta mummolla kortin ja pienen paketin. Typerä mies. Kadehdin kaikkia äitejä joiden mies muistaa edes jotenkin.



Omilta lapsilta olen saanut noita ihania itsetehtyjä juttuja ja niistä raivoisasti aamulla tappelivat (kuka antaa ensin jne. ) Poika lauloi onnittelulaulun niin nuoruuden innolla että ihan tippa tuli linssiin! Ja sanoi, että sä äiti oot kaikista paras!

lapsen itsetekemän kortin ja kirjan. Eilen sain ennakkolahjana puutarhakiikun. Siinä loikoilin ja luin kirjaa, tyttö leikki siinä vieressä ja mies siivos koko kämpän =) Aamupalan ja ruuan mies teki myös. Lopun ajan mitä mies ei siivonnu tai tehny ruokaa, niin teki työjuttuja, vaikka sanoin että haluaisin mennä vaikka kävelylle. Mies tekee muutenkin paljon kotitöitä, joten olisin halunnut että mies olisi edes tänään jättänyt ne työjutut väliin ja oltais menty vaikka metsään kävelylle koko perheen voimin.



Mutta oli kyllä tosi kiva äitienpäivä, vaikken mitään tavallisesta poikkeavaa hemmottelua saanutkaan osakseni.

Tytöltä niin ikään tarhassa askarrellun kauppakassin ja kortin.



Tänä vuonna lapset lauloivat ensimmäistä kertaa ihan itse oma-aloitteisesti onnittelulaulun (3- ja 5-v)! Olin aivan liikuttunut ja nielin kyyneleitä.

Tarjottimella oli lettuja jäätelön, mansikoiden ja kermavaahdon kera sekä juomaksi teetä. Lahjapaketissa oli valokuvakehys, jossa oli tyttömme kuva. Tyttäremme, 2,5kk, oli myös äitienpäiväkortissa onnittelemassa.

Aika moni kirjoittaa tässä, että " sain mieheltäni sitä ja tätä" . No, ei se meidänkään 2,5kk vielä itse tajua äitienpäivästä hölkkäsen pöläystä, mutta kyllä minä silti miellän, että se lahja on lapselta, ei mieheltäni. Ja tyttö itse sen minulle " kantoi ja antoi" , eli oli isänsä sylissä ja lahja oli hänen mahansa päällä, josta sen poimin :)

Hyvät tavat pienestä pitäen !

VAIMO SAI (huudan) Lapsien tekemiä lahjoja. Miksi toiset miehet ja toiset äidit ottaa kauheeta riitaa. Mä MIEHENÄ näen myös niin ettei lasteni äiti oo mun Äiti, mut pienellä muistamisella kiitän lapsista ja niden hoitamisesta. Näin meillä..

kottuina. Nukuin pitkät päiväunet (jota en muilloin tee, edes sunnuntaisin). Mies ja lapset tekivät ruuan sekä laittoivat kakkukahvit. Ja totta kait siistivät keittiön sen jälkeen.

Mies laittoi lapset nukkumaan ja minä sain katsoa pelia.

No sulla vasta on mies, ou jee...

...aamiaisen sänkyyn, liikkikset ÄITI-tohvelit, suklaata ja mieheltä vielä orgasmin lapsen katellessa lastenohjelmia. Ei siis hassumpi saldo!

Lapsen kerhossa koristelema kukkaruukku. Mies oli ostanut siihen orvokin.

Tyttö eilen kummilla hoidossa. Olivat käyneet ostamassa ruusun.

Kasvohoidon, jota olin toivonut.

Eilen leivoin kakun. Mies ja lapsi olivat sen koristelleet aamulla.

Aamupalan teko oli vielä kesken, kun heräilin. Äitienpäivän kunniaksi sain ison annoksen kaurapuuroa. :)

Ja mies oli pukenut aamulla vähän siistimmät vaatteet.

Eivät ymmärrä, että ei heidän tarvitse itse sitä lahjaa antaa, lapsi sen antaa. RIITTÄÄ KUN MAKSAA SEN LAHJAN SEN LAPSEN PUOLESTA!!!

Lapselta se lahja on, ei vanhemmalta.

Mistähän tällainen katkeruus on peräisin? Tällaiset ihmiset ovat itse varmaan aikanaan jääneet jostain paitsi ja haluavat laittaa vahingon kiertämään. Tai sitten ovat pihejä ja käyttävät tätä " etpä oo mun äitini, en osta lahjaakaan" -selitystä vain tekosyynä.

Exäni oli pihi, ja hän kyllä osasi käyttää hyödykseen kaikki keinot olla ostamatta lahjoja.

- En keksinyt mitä olisin ostanut sinulle synttäripäiväksi, hän sanoi syntymäpäivänä.

- Mutta menen työmatkalle ensi viikolla, katson sieltä sitten jotain!

Ja hän meni, ja katsoi, mutta " ei osannut päättää mitä ostaa" , joten ei ostanut mitään.

Ja kuinkas ollakaan, sama toistui vuodesta toiseen.

Minä sen sijaan ostin kyllä aina hänelle lahjat, koska uskon siihen, että toisen ajattelemattomuuteen ei tarvitse vastata samalla mitalla takaisin.

Mutta onneksi hän on nyt ex. Nykyisen kanssa hemmottelemme toisemme piloille juhlapäivinä ja yllätämme pikkujutuilla muutenkin ihan arjessa.

aamiaisen. Sitten mentiin yhteiselle kävelylle. Iltapäivällä laitoin hyvää ruokaa ja syötiin parvekkella kauniissa auringon paisteessa.



Sitten iltapäivällä mies halusi aloittaa jostain syystä riidan, en edes muista mistä se alkoi. Onnistui kuitenkin provosoimaan minua hiukan joten vastasin hiukan kipakammin (yleensä riitelen keskustellen- en halua rähjätä lapsen kuullen), sen jälkeen mies kaasi niskaan täyslaidallisen: olen huono ja itsekäs ihminen ja äiti ja että hän toivoo että minun äitini (kuollut) näkee tuolta jostain kuinka huono olenkaan. En osaa tehdä mitään oikein (alkaen kotitöistä) ja että hän täynnä tätä paskaa ja aikoo lähteä. Olen itkenyt siitä lähtien, sanat satutttivat minua aivan sunnattomasti :´(



Kaiken lisäksi olemme juuri ostaneet uuden asunnon jota on suunniteltu ja muuttoa odotettukuin kuuta nousevaa. Miehen ajattelu ja käytös tuntuu ihan skitdofreeniselta; vielä toissa viikolla hän halusi että yritetään toista vauvaa (haluaa sisaruksen lapsellemme) kaikki hyvin. Olen shokissa enkä tiedä mitä ajatella. Mitä voisin oikein tehdä? Ja voi kun tämä olisikin provo, mutta kun ei ole