Hemmetin pimppikarvat.

Kunnollisena ja tunnollisena AV-mammana minäkin olen jo pitkään tavoitellut täydellistä posliinipimppaa. Alussa tyydyin vain saksimaan karvoitustani siistimmäksi, kunnes silpaisin saksilla vasemmasta häppäristäni pienen siivun. Sen tapauksen jälkeen siirryin höylään.



Höyläsinkin tyytyväisenä muutaman kuukauden alatuheroani, kunnes kumpuni oli täynnänsä punaista näppylää. Totesin, että höylä ärsyttää ihoani, pakko keksiä jotain muuta.



Hoksasin pinsetit. Aloin nyppiä karvoitustani. Kun olin viikon verran nyppinyt vartin verran joka ilta, sain kaikki karvani pois. Lopputulos oli aivan loistava, mutta samalla olin saanut selkäni totaalijumiin enkä kyennyt tekemään mitään muuta kuin nappailemaan särkylääkkeitä sohvalla. Pidemmän päälle ei siis toimiva ratkaisu.



Ajattelin, että nyppimisen tulos vähemmällä vaivalla = vahaus. Löysin netistä kotitekoisen sugaringin ohjeet ja kokeilin. Poltin nahkani. Tällä hetkellä pimperossani on euron kolikon kokoinen parantumassa oleva jumalattoman kipeä palovamma.



Kokemuksen pelottamana päätin kokeilla kylmävahausta. Ostin paketin Veetin liuskoja, tein kaiken ohjeen mukaisesti - ja päädyin seisomaan kylppäriin vahaton vahaliuska kourassa, vahat karvoissa ja karvat kiinni jalkovälissäni.



Nyt minulla on siis hävyssäni sekä palovamma että pikkuhousunsuojaan " mukavasti" tarttunutta vahaa. Taidan lopettaa kaikenlaisen karvanpoiston ja ryhtyä apinanaiseksi.