Miten voisin parhaiten tukea 3 vuotiasta, kun se tilittää

Siellä varmaan osaavat selittää asiaa. Ehkä myöskin sitten tajuaisivat että on olemassa jokin leikki tai lelu jota pitää paremmin valvoa!

Vierailija:

Siellä varmaan osaavat selittää asiaa. Ehkä myöskin sitten tajuaisivat että on olemassa jokin leikki tai lelu jota pitää paremmin valvoa!

Ja sitten sanonut, että välillä tulee toisten kanssa kiistoja tai väärinymmärryksiä, mutta eivät ne ole vaarallisia. Ja sitten suukottanut hyvänyön suukon ja jutellut muita mukavia juttuja.

Meidän 3-vuotias ainakin selittää välillä tooooosi surkeana että " Jasmin ei leiki mun kaa päiväkodissa, kukaan ei leiki mun kaa" . Mummoon menee täydestä, mutta minä tiedän totuuden: tytöllä on paljon kavereita pk:ssa, ja tämä Jasminkin leikkii hänen kanssaan. Kunhan vaan satuilee. Jos alan voivottelemaan, se ei johda mihinkään hyvään.

Eli siis samassa tilanteessa olisin sanonut (ja olen sanonutkin), että sinä voit kutsua lelua/leikkiä jollain nimellä ja joku toinen jollain muulla nimellä. Eikä kummankaan nimitys ole toista parempi, eikä niistä kannata riidellä tai mieltä pahoittaa.

mutta eihän tuo ollutkaan mitään...

Päiväkodissa tulee aina jotain sanomista, eikä kertomasi kuulosta edes siltä, että siellä olisi ollut riitaa. Meidän lapsi muuten kertoo kaikenlaisia säälinkeruu-juttuja juuri ennen nukkumaanmenoa, ja tykkää tehdä itsestään oikein reppanan :) Silitys, pusu, ja " ei se haittaa" riittää.

tässä sen näkee mitä se päiväkodin elämä on: sieltähän löytyy jo niitä koulukiusaajan alkuja... Kova paikka. Meidän poika myös kärsi herkkänä lapsena päiväkodista ja siitä syystä siirsin pph:lle enkä ole katunut. Päiväkodin äänekäs ja välillä levoton meininki ei sovi kaikille, asiat tulevat uniinkin ja vaivaavat nukahtamishetkillä. Pienelle tuo on iso asia, vaikka aikuisesta se on mitätön :(

Jos lapsi kutsuu vaikka roska-autoa romuroskaralliksi, ja toinen sanoo että ei se ole romuroskaralli vaan roska-auto, niin onko se muka kiusaamista?

Eikö teidän yliherkkien lastenne kanssa saa olla mistään edes eri mieltä, ettei ne saa traumoja?

Kiusaaminen on hei ihan eri asia...

Vierailija:

tässä sen näkee mitä se päiväkodin elämä on: sieltähän löytyy jo niitä koulukiusaajan alkuja... Kova paikka. Meidän poika myös kärsi herkkänä lapsena päiväkodista ja siitä syystä siirsin pph:lle enkä ole katunut. Päiväkodin äänekäs ja välillä levoton meininki ei sovi kaikille, asiat tulevat uniinkin ja vaivaavat nukahtamishetkillä. Pienelle tuo on iso asia, vaikka aikuisesta se on mitätön :(

Empaattinen voi olla, vaikkei asiaa suurenteliskaan.

lapsen mieleen tulevat harmittavat asiat saattavat saada uskomattomat mittasuhteet. Asia ei ole ollenkaan välttämättä niin paha enää hänenkään mielestään kun on nukkunut yön yli ja juttelette asiasta uudemman kerran lapsen ollessa virkeä.

Huomaan nyt mikä ero on kun omat lapseni ovat kotihoidossa. Tiedän illalla jos jotakin tilittävät mitä asia koskee.



Yleensä jos oma 3v alkaa jotakin illalla tilittämään niin kyseessä on ollut ainakin lapseni silmissä jokin isompi asia.



Mutta jos nyt kerran puhuu jotakin tuollaista niin ei hätää. Jos useammin alkaa sama tilitys niin sitten kai jo täytyy alkaa asiasta keskustella päiväkodissa.

Vierailija:

Huomaan nyt mikä ero on kun omat lapseni ovat kotihoidossa. Tiedän illalla jos jotakin tilittävät mitä asia koskee.

Eilenkin, kun lapsi oli koko päivän kanssani, hän selitti jotain närkästyneenä siitä, kun ei päässytkään hampaiden väliin hyppimään. Minä ja tuo hieman yli 3-vuotias ollaan ihan eri aaltopituudella ajoittain :) Ja ainakin koetaan asiat eri tavalla.

Vierailija:

tässä sen näkee mitä se päiväkodin elämä on: sieltähän löytyy jo niitä koulukiusaajan alkuja... Kova paikka.

Meidänkin 3v taisi sitten syyllistyä tänään kiusaamiseen, kun sanoi naapurin tytölle että ei tuo ole Puuha-Pete lelu vaan Tomi Traktori XD

Suurin piirtein noin teinkin kuin olette ehdottaneet. Ja lapsi on muuten pph:lla, mahdoinkohan kirjoittaa tarhasta, kun tulee sanottua tarhaksi.



Pikkuasiahan tuo on, lähinnä mietin sitä että miten paljon sitä kannattaa ruveta sekaantumaan asiaan, josta ei oikeasti mitään tiedä. Ja miten olla niin ettei vähättele tai toisaalta suurentele. Sanoin kyllä niin kuin joku ehdotti, että poika saa sanoa lelua romuroskaralliksi jos haluaa ja toinen lapsi voi sanoa toisella nimellä.



Eikä tämä nyt ole maailmaa kaatava asia. Kiva vähän haarukoida, että onko suurin piirtein edes maalaisjärjellä toiminut :).



Ap

Ota rohkeasti puheeksi. Ei sinun silti tarvitse kertoa että toinen on asiaa itku kurkussa selittänyt jos et halua.

Tottakai lapsilla voi oikeasti olla pahamieli vaikka syy ei olisi niin vakavakaan, kysehän on siitä miten tärkeänä lapsi asiaa pitää, ei siinä voi syyttää päiväkotia tai toisia lapsia.

Toisaalta lapsilla on hurja mielikuvitus ja ne nauttivat omista tarinankertomiskyvyistään;

Kerran päiväkotiin tuli eräs äiti tuohtuneena lapsensa kiusaamisesta. Kyse oli yhdestä kaverista joka oli tehnyt jotain ilkeää ja useampaan otteeseen, myöskään aikuiset eivät olleet puuttuneet vaikka lapsi oli siitä kertonut jollekin. Selvisi pian että lapsi oli sepittänyt koko jutun. Äiti ei millään olisi uskonut sitä ellei oltaisi voitu todistaa, että kyseinen ' kiusaaja' ei ollut ollut päiväkodissa pariin viikkoon.

Itse ehkä antaisin asian vaan olla, ellei se sitten nouse lapsen puheissa esille toistuvasti.

Sille nyt ei kuitenkaan mitään voi, jos toisella lapsella on toinen nimitys lelulle kuin toisella :o) IHAN joka ikistä estettä ei parhainkaan curling-äiti pysty lakaisemaan lapsensa tieltä (enkä nyt tarkoita sitä, että ap olisi curlingäiti: päinvastoin, suhtautumisesi asiaan vaikutti ihan terveeltä).

Tiedän tapauksen, jossa kaksivuotiaat nahistelivat parin sekunnin ajan siitä, kumpi saa keltaisen lapion. Hoitotäti totesi että ota sinä " Iiro" tämä vihreä lapio, ja annetaan keltainen " Aadalle" . That' s it, tilanne selvitetty. Mutta Aadan äiti kuuli lapseltaan tapahtuneesta, alkoi suu vaahdossa selittämään miten kamalaa se on, kun Iiro aina kiusaa Aadaa hoidossa... ja mitään muuta siis ei ollut tapahtunut kuin tuo mitätön lapioepisodi. Tilanne johti siihen, että Aada alkoi itsekin uskomaan, että Iiro aina kiusaa, ja kun tahtoi huomiota äidiltään niin alkoi inisemään että harmittaa, kun Iiro kiusaa aina. Ja äiti tietysti lohduttamaan lastaan. Kesti aika kauan, ennen kun äidin päähän saatiin taottua mikä tilanne oikeasti on. Olen muuten tuo hoitotäti ;) Ja jos tarkkoja ollaan, niin Aada kyllä teki muille lapsille enemmän kiusaa kuin muut hänelle tai kenellekään muullekaan...

Ihan hyvä juttu muuten, mutta koko päiväkodissa ei ollut ketään Niiloa :D Onneksi osasin jo suhtautua lapseni kertomuksiin pienellä varauksella, etten nolannut itseäni vaatimalla Niilon päätä vadille.

Vierailija:

Toisaalta lapsilla on hurja mielikuvitus ja ne nauttivat omista tarinankertomiskyvyistään;

Kerran päiväkotiin tuli eräs äiti tuohtuneena lapsensa kiusaamisesta. Kyse oli yhdestä kaverista joka oli tehnyt jotain ilkeää ja useampaan otteeseen, myöskään aikuiset eivät olleet puuttuneet vaikka lapsi oli siitä kertonut jollekin. Selvisi pian että lapsi oli sepittänyt koko jutun. Äiti ei millään olisi uskonut sitä ellei oltaisi voitu todistaa, että kyseinen ' kiusaaja' ei ollut ollut päiväkodissa pariin viikkoon.