Joudunko antamaan lapseni huostaan? En haluaisi :(

miten huonosti olemme kasvattaneet lapsemme. Hän kiusaa toisia lapsia esim. esikoulussa.

Se auttaa.



t. adhd:sta kärsivä äiti

olen aivan puhki naapurien valituksista. Lapseni ei ole kuitenkaan tehnyt mitään kauhean pahaa. Lähisukulainen sanoi, että huostaanotto on mahdollinen, koska minun huoli lapseni käytöksestä heijastuu perheeseen ja näin koko perhe voi pahoin.

hänellä on myös terapiaa. Hänellä on säännölliset kotiintuloajat ja me vanhemmat emme käytä alkoholia.

Onko sinulla mahdollista liittyä yhdistykseen, sopeutumisvalmennuskurrsit, vertaistukea, terapiaa kasvatus- ja perheneuvolan kautta.



Hae netistä tietoa tältä istumalta. En voi antaa omaan kokemukseen perustuvia vinkkejä mutta ystäväperheeni on päässyt hyviin tuloksiin selkeillä rajoilla ja sillä ettei ymmärretä ja hyväksytä huonoa käytöstä vaikka on diagnoosi.



Heidän lapsistaan ei ole häirötä ollut ja ovat kavatettu ns. herran kurissa ja nuhteessa.

Suurin osa ympäristöstä pitää meitä vanhempia suurina syyllisinä lapsemme käytökseen. Olen puhki jatkuvista anteeksi pyynnöistä ja selvittelyistä. Myös lastani syrjitään ja häntä kohtaan käyttäydytään joskus törkeästi, mutta ne kuitataan olan kohautuksilla.

Tietääkö naapurit adhd:stä?



Itse en muuten antais eskari-ikäisen lapsen, varsinkaan adhd-tapauksen ulkoilla yksinään.

tuossa ihan pihapiirissä leikkivät, turvallinen ympäristö jne. Ikkunasta seuraan koko ajan tai olen pihalla haravoimassa kun pikkuvauva nukkuu vaunuissa samalla.

Nimittäin ne vanhemmat ei tunnu pärjäävän jos aloittavat lauseensa

" no kun meidän Jasselilla on ADHD niin se on tuollainen" tavallaan annetaan lupa diagnoosin turvin tehdä niitä ilkeyksiään.



Ymmärrän sen että moni pitää huonoa käytöstä kasvatuksen puutteena sillä suurella osalla se on just niin.



Kerroit että lapsi on eskari-ikäinen joten suosittelen että pihapiirissä joku aikuinen on mukana ulkoilemassa ja ohjaamassa lasta niin kauan että käyttäytyy kunnolla. Luulen että lapsi kyllästyy siihen että olette mukana ja ryhtyy käyttäytymään paremmin. Kokeilkaa.



Jos käyttäytyy huonosti niin kotiin.



Rajoittakaa tv:n katselua ja pleikkaa. Harrastus missä voi purkaa energiaansa, kesällä jalkapallo on hyvä joten aloittakaa vaikka se.

Eikä ole syytä miksi niin tehtäisiin, omien vanhempien hoitohan se halvinta on. Tietysti, jos te olette kykenemättömiä huolehtimaan lapsistanne, niin huostaanotto olisi lapsillenne parhaaksi. Sinähän sen tiedät.

Milloin havaittiin tuo ADHD, oliko nähtävissä jo kovin pienenä.



Ymmärrän naapurien närkästyksen täysin. Nimittäin pihapiirissämme asui niin rasittava pieni poika josta ei voinut pitää. Heitteli kivillä kohti muita, huusi ja kiroili, löi, tuuppi toisia alas lumipenkoilta.



Miten sellaisen lapsen kanssa voi antaa lapsensa olla jonka kanssa on koko ajan riski tulla kaltoinkohdelluksi. Yksittäiset tapaukset sitää mutta jos huono käyttäytyminen on jatkuvaa ja häirikön vanhemmat ei siihen puutu vaan puolustelee se on sietämätöntä.



Olin niin kyllästynyt ja kielsin leikit X:n kanssa kokonaan.

en syytä naapureita, vaikka eivät haluakaan antaa lapsiensa leikkiä meidän lapsen kanssa. Kummasti nuo joka päivä tulevat pimputtamaan ovikelloa ja pyytämään ulos tai tulevat meille.

Lapsesi ei ole " tavallinen" , joten sinulta äitinä vaaditaan enemmän kuin keskivertovanhemmalta. Ei lastasi kuitenkaan kukaan ole huostaan ottamassa siksi, että hänellä on adhd-diagnoosi. Pää pystyyn ja rohkeasti elämässä eteenpäin!



T. 12-v. adhd-pojan äiti

ja kyllä meidän esikoululaiselle on annettu lupa mennä tuonne naapuriin 25m ja sovittu kotiintuloaika hänelle. Eli ei mene leikkimään muiden kotiin tyyliin niin monta tuntia, kuin haluaa. Sellaisiin lapsiperheisiin olen törmännyt, että kotiintuloaikaa ei ole. Ainakin meillä leikkii joidenkin lapset useita tunteja, ettei kukaan kysele perään.



t. Aloittaja

siinä ensimmäinen virhe. et ehdi puuttumaan mihinkään. erityislapsen lähellä pitää olla, että voi puuttua tilanteisiin. taitaa monet adhd lapset saada vaeltaa yksisteen.

t. erityislapsen äiti

Minua jäi hämäämään yksi juttu... miksi salailet lapsesi saamaa diagnoosia? Häpeätkö sitä?



Minua nimittäin itseäni helpotti aikoinaan suunnattomasti lapsen saama diagnoosi. Pahimmille syyttelijöille kun voi todeta lapsella olevan adhd eikä suinkaan huonon kotikasvatuksen aiheuttama käytöshäiriö.



Älä ymmärrä väärin, en käytä diagnoosia tekosyynä, eikä se poista vanhemmuuden vastuutani. Mutta se helpottaa ja suojaa typeriltä ja aiheettomilta syytöksiltä ympäristön taholta.



19

Luulet tietäväsi asiasta, mutta et todellisuudessa tiedä, millaista h****ä elämä ad/hd lapsen kanssa voi olla. Tuttavasi lapsella ei ehkä ole ad/hd:n hyvin yleistä liitännäisoiretta, uhmakkuushäiriötä. Se tekee lapsesta vielä huomattavasti haastavamman. Muista, että jokainen lapsi on yksilö oli diagnoosi tai ei. Jos jollekin ad/hd- lapselle riittää pelkkä " herran kuri" , niin hieno juttu. Meillä on pienestä asti noudatettu järjestelmällisesi erilaisia menetelmiä (palkkiot, rangaistukset, hyvän käytöksen huomiointi jne jne jne...) MUTTA poika en edelleen erittäin ohjattava ja valvottava ja käytös kaikkea muuta kuin hyvää.

Et usko, kuinka turhauttavaa on kasvattaa lasta (ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin ns. normaalilapsia) ja silti saat huonon vanhemman maineen, koska lapsesi käyttäytyy niin, kuin häntä ei olisi kasvatettu ollenkaan!



Minä kerron helposti ulkopuolisille, että lapsellani on ad/hd ja uhmakkuushäiriö (kylläpä nuo sen tosin muutenkin huomaavat...).

En ole ikinä hakenut tällä hyväksyntää lapsen huonolle käytökselle.

En itsekään todellakaan hyväksy huonoa käytöstä, vaan lapsi saa siitä rangaistuksen. Haluan vain, että ihmiset ymmärtävät mistä tämä ei-hyväksyttävä käytös johtuu.

sinä et heihin kuulu ja hyvä niin.



Tietenkään en tiedä minkälaista on elää tuollaisen lapsen kanssa, haastavaa se on näiden tavistekin kanssa välillä. Uhmakkuutta on terveilläkn.



Lähipiirissä on myös kokemusta vanhemmista jotka ei riittävästi ohjaa ja valvo näitä vaikeita lapsiaan ihan käytännöntilanteissa se on nähtävissä jopa päivittäin omalla kotipihalla. Kesää kauhulla odottelen mitä ne tänä vuonna keksii.



Vanhemmalle jos puhuu on kuin puhuisi seinälle, lieneekö itsellään samaa ongelmaa, monesti tuo on perinnöllistäkin.

Olisi järkevää että mainitsette sen naapureille, läheisille silloin tietävät ainakin sen että asiaan on puututtu jollain tasolla.

Minun kummilapsellani on todettu ADHD. Se vaatii hänen vanhemmiltaan ja muiltakin kasvattajilta enemmän töitä ja huomiota. Onneksi hänen päiväkodissaan on pienryhmiä juuri hänenkaltaisilleen lapsille. ADHD ei ole mikään peruste lapsen huostaanottamiselle - se tosin vaatii vanhemmalta/vanhemmilta enemmän huolenpitoa ja aikaa kuin " normaali lapsen kanssa" . Tsemppia sinulle!!