Sanokaas nyt ihan rehellisesti, miten lasten saaminen on vaikuttanut perisuhteeseen.

-riideliin päivittäin

-lähes vihattiin toisiamme

-parisuhde voi ERITTÄIN HUONOSTI



Nyt kun on kaksi lasta, niin olemme TODELLA onnellisia. (HUOM! jo ensimmäisen lapsen jälkeen)

ja hyväkin suhde voi hieman natista.



Iloa ja naurua tulee suhteeseen paljon enemmän, mutta samoin pienistä asioista riitelyä. Ja ihan väsymyksen takia lähinnä.

Vierailija:

ja hyväkin suhde voi hieman natista.

Iloa ja naurua tulee suhteeseen paljon enemmän, mutta samoin pienistä asioista riitelyä. Ja ihan väsymyksen takia lähinnä.

Nyt kun toinen vauva on syntynyt ja hän on vaativampaa sorttia, niin parisuhde on muuttunut oikeaksi vuoristoradaksi. Seksiä ja haluja olisi, mutta väsymys painaa, eikä mitään jaksa. Tulee tiuskittua enemmän toiselle jne.

On hyviäkin hetkiä vielä paljon, mutta sanoisin, että ensimmäinen lapsi ei muuttanut kauheasti, vasta se toinen, nyt kun ei voi edes päiväunien aikaan hellitellä, kun esikoinen on kuitenkin hereillä...

Yhteistä aikaa ei kunnolla ole koskaan. Aina väsyttää, aina on paljon kotitöitä. Mies ei ole sillä sektorilla oikein hyvä, joten jäävät paljolti mulle. Läheisyys on tämän kolmannen lapsen vauvavuotena kadonnut lähes kokonaan.

Huonontunut on:(

Vierailija:

Nyt kun toinen vauva on syntynyt ja hän on vaativampaa sorttia, niin parisuhde on muuttunut oikeaksi vuoristoradaksi. Seksiä ja haluja olisi, mutta väsymys painaa, eikä mitään jaksa. Tulee tiuskittua enemmän toiselle jne.

On hyviäkin hetkiä vielä paljon, mutta sanoisin, että ensimmäinen lapsi ei muuttanut kauheasti, vasta se toinen, nyt kun ei voi edes päiväunien aikaan hellitellä, kun esikoinen on kuitenkin hereillä...

seksiä ei aikoihin (ei vaan huvita), ei ikinä kahdenkeskistä aikaa (läheiset asuu liian kaukana), väsymys aiheuttaa turhia riitoja, koti kuin pommin jäljiltä kun ei ehdi/jaksa koko ajan siivota... Mutta silti, olemme onnellisempia kuin ikinä kahdesta pienestä viipeltäjästä. Oma perhe ja omat lapset on tärkeintä ja ihaninta maailmassa, vaikka se pariskunta-aikakin oli ihan kivaa.

Vaikeaa oli aluksi kun minä imetin koko ajan ja jouduin ekat 8 kk heräilemään öisinkin monta kertaa. Olin kuolemanväsynyt ja mies ei, hän sai nukkua yönsä. Tämä herätti minussa katkeruutta. Mies taas koki välillä mustasukkaisuuttakin koska hellyyttä tuntui minulta riittävän vaan vauvalle. Seksiä ei juuri ekaan puoleen vuoteen ollut. Hellyyskin väheni. Väsymystä, riitelyä. Myös ihania onnen hetkiä.



Nyt kun lapsi on vuoden on jo helpompaa. Yhdessä nautimme lapsesta ja vanhemmuudesta. Seksielämäkin on alkanut elpyä. Mutta valehtelisin jos sanoisin että helppoa on ollut.

vauva nukkui tunnin pätkiä ympäri vuorokauden ensimmäiset 6kk ja minä äitinä olin aina se joka heräsi. Koska miehen piti käydä töissä ja minähän imetin eli kuitenkin olisi pitänyt herätä. Lapsen hoito jäi samoista syistä kokonaan minulle, samoin kodinhoito, olinhan kotona. Sitten mies vielä kehtasi ihmetellä kun seksi ei maistunut.

jos en hyväksy parisuhteen muutosta. Mutta tuo väsymys kyllä pelottaa eli jos molemmat on niin väsyneitä, ettei jakseta panostaa yhteiseloon, seksiin ym. Ap.

Ei edelleenkään riidellä ja ollaan onnellisia ja tasapainoisia.

Meillä vauva nukkunut hyvin. Nyt nukkuu jo 10 tuntia yöllä yhtä soittoa. Silti muutos parisuhteessa on ollut suuri. Ennen olimme todella paljon sylikkäin vaikka olemme olleet yhdessä jo ikuisesti. Vauvan tultua molempien hellyys kohdistui vauvaan ja tuli jostain kumman syystä tosi helposti riitaa ja toisilleen puhumiseen tuli ilkeämpi sävy. Näin ei pitänyt käydä mutta näin kävi. Toivon, että tämä menee ohi ja tästä muututaan taas fiksummiksi. Kumpikin meistä on kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä että vauva on tuonut lähinnä elämään vain hyvää. Älä jätä lasta hankkimatta jos pelkäät että suhde kärsii. Kärsii se siitäkin jos jätätte hankkimatta. Kukaan ei voi olla 50 vuotta parisuhteessa ilman vaikeita aikoja. Se on elämää.

muutama ensimmäinen vuosi pikkulapsiaikaa oli verottavaa,

seksiä vähemmän kuin ennen.

pikkuriitelyt on meillä jääneet, ei lasten kuullen voikkaan joka asiasta kinata, elämä tuntuu seesteisemmältä nyt.

ja seksikin on palannut entistä parempana mukaan kuvioihin!

tärkeää parisuhteellemme on ollut tukiverkko, joka silloin tällöin ottaa lapset yhdeksi yöksi hoitoon, jotta me saadaan olla kaksin!

persereijältä ja jos jotakin sanoo niin vittuiluna sen ainoastaan voi ottaa. Itseä ei huvita paljon pulista ja olis kiva joskus nukkuakin.

Ei koskaan kahdenkeskistä aikaa. Ei hellittelyhetkiä juurikaan. Ei henkeviä keskusteluja ja jakamista. Ei mitään! Kunhan yritetään raahautua päivästä toiseen ja jaksaa.

eikä se mielestäni palaa koskaan sellaiseksi, kuin se oli. Mutta ei sen pidäkkään. parisuhde kasvaa ja muuttuu, aivan kuten me ihmisetkin. Lapsen tulo on vissisti koetus parisuhteelle ja pitää olla hyvä ja vakaalla pohjalla oleva suhde, että se kestää vauvan tuoman rasituksen ja vaativuuden. Kyllähän sen jo ihan maalaisjärjellä osaa miettiä, että parisuhde jää väkisinkin vähän syrjemmälle, kun vauvassa on kiinni 24/7 ja niin pitää ollakin. Se, että kestääkö suhde sen, onkin jo sitten eri asia;)

Se, että et ole varma meneekö parisuhde huonoksi, kertoo mulle ainakin sen, että ei ehkä vielä kannata alkaa väsätä vauvoja. Nauttikaa toisistanne. Vauvan aika on sitten, kun sitä palavasti haluaa=) Vauvaa pitää haluta kaikkine niine rasituksineen, ei siksi, että ois kiva jos ois vauva. Pelkkä kiva ei " riitä" . En sinuna, ap, lähtis vauvan teko puuhiin, ennen kuin T.O.D.E.L.L.A haluat(te)..

kun lapsi syntyy ja nainen jää kotiin. Mielestäni isyysloma kannattaa ottaa heti lapsen synnyttyä niin isäkin pääsee jyvälle mitä lastenhoito on - ja se isyysloma tulee käyttää lapsen kanssa olemiseen.



Joskus tuntuu että lapsen saanti taitaa " alistaa" naisen ja muuttaa siis miehen mielikuvaa vaimostaan. Miksi ihmeessä näin pitää olla?



Itse odotan töihin menoa...sinänsä mies arvostaa mutta kun aina löytää huomautettavaa vaikkapa tavaroiden vääristä paikoista tms. millä ei minusta ole merkitystä.



Ja seksi väheni, johtuu tietysti tästä elämänmuutoksesta, mutta kun meillä on mies se kuka pihtaa. Minä tykkäisin kyllä.

Mutta meillä parisuhde on muuttunut vakaammaksi ja paljon paremmaksi.. =) Koko ajan parempaan suuntaan vain mennään. Ihanaa. =) Lapset on rikkaus ja rakkaus. =)



äitix3