Muistatko

minne joutui päivät nuo,

kun äidin kanssa kuljimme puron luo.

Mä muistan kesän retket, äänet naurujenne.

Minne häipyi teidän rakkautenne?



Olit silloin vielä pieni niin,

kun äidin kanssa vieraiksi muututtiin.

Ja vaikka meille kotia me rakensimme,

olit ainoo josta välitimme.



Miksi äidin mielen pahoitit?

Sä poissa olit vain meidät, unohdit.

Me kumpikin sua aina niin kaipasimme,

turhaan isää kotiin odotimme.



Katsos kuuluu elämään, että jotain etsii, vaikka ei löytäiskään. Sun luokses myös tuskaista tietä kuljin, kaivaten silmät iltaisin suljin.





Vielä kerran kaikki muuttuu,

teoista meidän ilkeys puuttuu.

Onnenpäivät, jos vain saamme,

ne iloiset hetket taas yhdessä jaamme.

Toisiamme ymmärrämme ja

löydämme virheet nuo myös itsestämme.

Vielä kerran kaikki muuttuu,

vaikeat ajat täytyy ensin vain elää.



Kuinka voisin sen ymmärtää, että rakkaus nyt pois noin vain häviää



Vaikka meille näin silti tahtoisimme, että koet sen mistä haaveilimme.





Vielä kerran kaikki muuttuu,

teoista meidän ilkeys puuttuu.

Onnenpäivät, jos vain saamme,

ne iloiset hetket taas yhdessä jaamme.

Toisiamme ymmärrämme ja

löydämme virheet nuo myös itsestämme.

Vielä kerran kaikki muuttuu,

vaikeat ajat täytyy ensin vain elää.













*CHORUS*



Kuinka voisin sen ymmärtää,

et rakkaus nyt pois noin vain häviää?



Vaik meille kävi näin,

silti tahtoisimme,et koet sen me mistä haaveilimme.