Mitä tekisit, jos Venäjä hyökkäisi Suomeen?

Mies on britti, lapsilla kaksoiskansalaisuus. Toivottavasti ottaisivat minutkin.

Ja myös siitä että av-mammat saisivat muutakin pohdittavaa kuin vieraiden lasten virikehoito tai naapurin vauvan imetys.

Kerropa yksikin syy, miksi venäjä hyökkäisi suomeen`?

Jos mahdollisuutta, että Venäjä hyökkää Suomeen ei ole edes ajatellut, niin sitten se on vielä suurempi shokki, vaikka shokki se olisi joka tapauksessa. Voi esim. miettiä mikä olisi turvallisin paikka asua jne...



Onnea teille, joilla on kaksoiskansalaisuus ja mahdollisuus päästä pois Suomesta.

Siis onko jollain ihan totta selviytymissuunnitelma tälläisen varalle? Entä mihin muuhun? Mä en jaksa tällasta tyhmyyttä!

Tulevat sukupolvet oppisivat kauniin venäjän kielen ja kulttuurimme saisi piirteitä venäläisestä kulttuurista.

Ei siihen voi.



Vai oletko käynyt katsomassa jo uutta asuntoa (mahdollista) uudessa asuinmaassasi? Miettinyt miten lasten koulut, oma ja miehesi työ?

miettisin, minne piilottaisin omaisuuttani. Miettisin, että rahan arvo voi laskea, mutta toisaalta kiiteistöomaisuutta voidaan pommittamalla tuhota tai se muuten menettää, jos hävitään sota.



Venäjällä on tosiaan nyt arvaamatonta ja sieltä on pitkän historian aikana aina tultu yhä uudelleen. Mihin se tästä loppuisi.

Suomalaiset siis valmistautuisivat maasta lähtöön. Järkkäisivät uudet kodit, työt ja lapsille koulut. Eiköhän se menisi niin (tämä siis vain ihan tosi villiä utopiaa), että sinne mentäisiin kiltisti, kuka vastaanottaisi. Että ihan pakolaisia oltaisiin. Harvalla olisi rahaa järkätä elämä mukavaksi uudessa maassa (vai myisitkö velattoman omakotitalosi :)).

Miettikääpä ihan oikeasti. Työ loppuu (mies sotaan) = rahat loppuu, vieras maa = sopeutuminen, avustuksien vastaanottaminen, täydellinen turvattomuus itsellä ja lapsia pitäisi suojella ja pahimmassa tapauksessa perhe hajoaa yms.

Ette taida tajuta, mitä se tarkoittaisi, jos venäjä todella sotatoimet suomeen aloittaisi.

Vierailija:

Venäjällä on tosiaan nyt arvaamatonta ja sieltä on pitkän historian aikana aina tultu yhä uudelleen. Mihin se tästä loppuisi.

jos sotatila olisi? Eikös heistä tulisi sotilaskarkureita?



Ja tuo rahapuoli oli kanssa mietittävä juttu. Kukahan saisi myytyä sen talonsa ja muutettua omaisuuden nopeasti rahaksi jos kriisitilanne yllättäisi? Ja jos/kun varattomana pääsisi toiseen maahan, olisi kyseenalaista saisiko sieltä turvapaikan. Ja vaikka maahan sitten pääsisi asettumaan, niin harvassa paikassa on tällaista yhteiskuntajärjestelmää, kalliiden vakuutusten ja maksullisten koulujen ja terveydenhuollon piirissä varaton, kenties kielitaidoton suomalainen pakolainen saisi hetken miettiä miten saisi lasten koulut, omat ja miehen työt sekä asumiset järjestettyä.

emme jäis käymään mitään korpisotaa kun se hävittäs kuitenkin. Toisen maailmasodan aikainen sodankäynti on ollutta ja mennyttä.

Venäjältä on hyökätty tänne suuntaan tasaisesti.



Ennen toista maailmansotaa Suomessa paasattiin, että mitään sodan vaaraa ei ole, kun on tämä Kansainliitto (tms. en muista nimeä) Sitä tolkutettiin koko ajan, että sen olemassaolo estää sodan mahdollisuuden täysin. Hoettiin kyllästymisiin asti. Sitten aivan yllättäen sota kumminkin alkoi.

Ihanko kaksi kertaa?

Meillä on sen verran kovatasoiset puolustusvoimat, että Venäjä luikkisi äkkiä häntä koipien välissä takaisin itärajan taakse.

Ei niitä rahoja enää saisi pankista...

pommitettavaksi - sodan loputtua muille jäävät isot lainat - rauniokasoista!

Keräisin kaiken mahdollisen rahan ja arvotavarat sekä joitakin henkilökohtaisesti tärkeitä asioita, lapset, koirat, itseni ja toivottavasti myös miehen ja yrittäisimme paeta jonnekin. Aluksi ehkä Ruotsiin, siitä mahdollisesti eteenpäin. Perhettä en hajottaisi ja lähettäisi lapsia yksin johonkin turvaan.



Jos Venäjä hyökkäisi, olen aivan varma että Suomella ei olisi toivoakaan. Meillä ei yksinkertaisesti ole aseita nykyaikaiseen sodankäyntiin. Siksi ajatus tuntuukin niin karmealta, Suomesta pakotettaisiin satoja tuhansia miehiä varmaan kuolemaan, turhan takia.

Suomi on elänyt nyt 60 vuotta rauhantilassa, mitätön aika, jonka varaan ei voi laskea yhtään mitään.



En itsekään voisi paeta mihinkään, ei ole kontakteja ulkomaille ja tuskin sinne sotatilassa edes pääsisi. Yritän kuitenkin koko ajan miettiä, miten järjestäisi elämänsä niin selkeäksi, että pystyisi omalla kohdalla nopeasti reagoimaan, jos Venäjä hyökkäisi Suomeen. Nykyisessä elämäntilanteessa en pystyisi reagoimaan oikein mitenkään. Olen myös uskossa ja pyrin myös kaikin tavoin kasvamaan uskossa, jotta se antaisi voimaa kestää koettelumuksissa.



Ap.

Kyllä tosipaikan tullen kunnon ihmiset eivät lähde karkuun muihin maihin, vaan osallistuvat vaikka sitten oman henkensä uhalla isänmaansa puolustamiseen.



Jos teidänkaltaisianne nyhveröitä olisi ollut silloin 60 vuotta sitten, Suomea ei enää olisi.