Hiekkalaatikkomeininkiä!!!

tulivat takavuodet, jolloin asuimme kerrostalossa jonka pihalle lapsiperheelliset kokoontuivat hiekkalaatikolle. Sen ahtaampaa henkistä ilmapiiriä harvoin kohtaa, kuin se oli. Siellä leijonavanhemmat vahtivat omia ja toisten lapsia asenteella meidät lapset ja naapurin kakarat. Henkinen kilpailu vähän kaikessa oli valtavaa. Opiskelijakylässä kun asuttiin, keskusteluissa laulettiin toinen toisiamme suohon - taisi porukka olla vähän liian fiksua. Lastenkasvatuskin oli niin erinomaisesti hanskassa. Onneksi pääsin sieltä pois. Omakotitalossa pyrin pysymään sinänsä mukavista naapureista aika etäällä. Tässä palstassa on se hyvä puoli, ettei teitä rakkaat keskustelukumppanini tarvitse ikinä tavata livenä.

Toiset ei kestä yhtään kritiikkiä tai myönnä olleensa väärässä.