Onko muita työssäkäyviä, jotka hoitaa kuitenkin lapset kotona?

Ensin mies keskusteli pomonsa kanssa, että sai mennä kuudeksi töihin. Sitten mä vekslailin työvuoroni niin, että alkoi puoli kolme. Sitä sitten jatkettiin 9kk, kunnes toinen syntyi. Nyt siitä on vierähtänyt aikaa, mutta aika ei kullannut muistoja. Vieläkin lyö stressi päälle ja ikävöin miestäni hirveästi!!! Nyt lapset päiväkodissa ja aikaa olla yhdessä. Tuo ensimmäinen vaihtoehto kävi silloin, mutten tekisi sitä uudelleen.

rankkaa on joo. etenki arkena jos menee töihin iltavuoroon niin on kyllä aika tappopäiviä. aamulla täytyy nousta kuskaamaan esikoista eskariin, sitten on keskimmäisen kerhoonviennit ja kaupassakäynnit nuorimmaisen kanssa ja sitten taas hakurundi. ja sitten kun on päästy kotiin niin äkkiä ruokaa pöytään ja sen jälkeen saakin lähteä jo töihin... viikonlopputyöt on sinänsä helpompia mutta kyllä sekin väsyttää ja ärsyttää jos menee monta viikonloppua ilman koko perheen yhteistä vapaa-aikaa.



eli tässä elämäntilanteessa tämä on ok (ja oikeastaan ainoa mahdollinen) järjestely mutta kun hoitovapaa loppuu niin mieluummin vien lapset tarhaan kuin jatkan samalla systeemilla kokopäiväisenä. käy muuten ihan liian rankaksi.

Olen pph :)

mies on säännöllisessä vuorotyössä, mulla vuorot vaihtelee ihan miten vaan.



Ihan kivasti menee, ehdimme joka ilta nähdä vähintään 2 tuntia ja mulla on pari vapaata viikolla, jolloin näkee enemmän. Miehellä viikonloput vapaat ja mä ainakin muutaman tunnin töissä, mut nähdään silti ja voidaan vaikka käydä yhdessä syömässä.



Mä tykkään iltavuoroistani, menen vasta klo 17 töihin, joten mulla on kuin vapaa-päivä, kun ehdin tehdä lasten kanssa vaikka mitä. Lapset nukkuu, kun tulen kotiin, mikäs sen rentouttavampaa...

hyvää tekee parisuhteelleemme, ettei juuri nähdä.