Miten te osaatte ennakoida kaikki elämän varrella tulevat asiat?

Mutta itse olen esim. säästänyt rahaa pahanpäivän varalle, ja miettinyt mitä tekisin jos mieheni haluaisi erota tai pettäisi, joku meistä sairastuisi vakavasti, miten reagoisin lapsen omista rajusti poikkeaviin elämäntapoihin, vanhempani kuolemaa jne. Miehen kanssa keskustellaan asioista paljon, myös ikävistä.

Ollaan onnellisesti naimisissa ja perheessä on toistaiseksi kaikki hyvin. Eli ollaan saatu olla terveinä, töitä on ja koti on oma.



Ennen naimisiín menoa tehtiin avioehto ja viime vuonna testamentti. Kummien kanssa ollaan keskusteltu lastemme tilanteesta, mikäli mieheni kanssa kuolemma esim. kolarissa. Vakuutukset on kunnossa, koti samoin. Molemmat puolisoista tietää, mitä paperihommia hoitaa jos toinen menehtyy äkillisesti. Nämä jutut on mielestäni asioita, jotka helpottavat tarvittaessa ainakin jonkun elämää.

Aivan ennakoimatta. Viimeisin raskaus oli vahinko, vaikka ehkäisyn piti olla kunnossa. Kaikkea ei voi tosiaankaan ennakoida.



Minusta tämä ennakoiminen on nykypäivän vitsaus. Yksilön harteille voidaan kasata vastuu vaikka mistä,kun ei ole ennakoitu. Jos lapselle vaikka sattuu jotain, pitää aina miettiä kenen on vastuu, kenen valvova silmä herpaantui hetkeksi... Auto-onnettomuuden jälkeen pohditaan, että mitä ajoivat niin vanhalla/ pienellä/ halvalla autolla. Jos lapsi sairastuu, voidaan syytellä: olisitte ottaneet vakuutuksen. Jopa miehen jättäessä voidaan syyttää vaimoa: tuokin olisi piänyt ennakoida/ estää. Luottavaisuus, mikä minusta on yksi onnellisuuden salaisuus, on nykypäivänä julistettu pannaan. Ei ihme, että ihmiset palavat loppuun.

elämänprosessin aikana-eikä silloinkaan monesti ole kyse muusta kuin siltä, että vaikuttaa sille, että ennakoi jonkin asian vaikka kyse onkin tuurista tai sattumasta. Nimenomaan rankat kokemukset auttavat ottamaan vastaan asioita tyynesti, vanhempana, vaikka sisällä mylläköisisikin. Itse olen kolmekymppinen ja henkisesti ehkä jotakin 70 vuotias. Sitä se teettää, se elämä.

Mutta järjen käyttö on sallittua, ja virheistä kannattaa ottaa oppia. Ja jonkinasteinen syy-seuraus taju pitäisi olla.



Itsekin aina ihmettelen että miksi useasti äidit valittavat kun ovat niin väsyneitä ja arki on yhtä helvettiä kun on 2-3 alle 4v lasta.

Esikoisen syntymän jälkeen oli mullakin jossain vaiheessa taas vauvakuumetta. Mutta kun näin minkälainen tilanne oli, eli ei yhtään omaa rauhaa jne., ja kuvittelin siihen vielä lisäksi toisen lapsen niin ei kyllä enää tehnyt edes mieli miettiä toista lasta. Kun esikoisen vauva-aika oli todellakin tuoreessa muistissa, ja tiesin miten kuluttavaa sekin oli. Ja yksinkertaisesti minusta ei olisi ollut siihen että taaperon arki + vauvan arki yhdistettynä olisi ollut ei-kuluttavaa.

ei näköjään saa edes valittaa. Mitä on mennyt tekemään lapsia! Jos mies hakkaa tai jättää, on varmaan turha valittaa siitäkään. Olisi pitänyt ennakoida tilanne ja jättää se hulttio jo silloin kun teininä tutustuttiin.

hallitsee kaikki elämäänsä liittyvät asiat. Kunnes yhtäkkiä erotaankin, kun mies petti tai jätti ja sitten ollaankin naama vääränä:(

Nuorempana yritin ennakoida " kaikkea" -

opiskelin, olin asuntosäästäjä ( ostimmekin asunnon, joka maksettiin pian), kuntoilin, söin vitamiineja- kuten nytkin-



sitten sain sairaan lapsen ja haavemaailma mureni saman tien...





Eli päivä kerrallaan eletään, vertaistuki auttaa ja avoimuus elämää kohtaan-



- omasta jaksamisesta huolehtiminen ja

- hyvistä ihmissuhteista huolehtiminen ovat parasta ennakointia



- raha-asiat tulee pitää kunnossa ja suunnitella mahdollisimman hyvin

- koti pitää kunnossa ja remontoida rikkinäiset jutut heti---

- terveydenhoito on myös tärkeää:)



Voimia!!!



ennakointia on varmaan myös vaatehuolto- ostan aöennuksesat nyt jo lapsten syksyvaatteita

mutta esim. rahaa voi säästää pahanpäivän varuiksi ilman ennustamisiakin. Sitten tietyissä kohdin on vaaran merkkejä näkyvissä ja usein av:lla luenkin juttuja, jotka saavat minut kummastelemaan. Naiset saattavat kertoa, että heillä on 3 alle 4-vuotiasta ja sitten mies lähtikin litomaan. Varmasti jokainen jo toisen lapsen jälkeen tiesi, että kolmas lapsi pienellä ikäerolla ei tule helpottamaan parisuhdetta, eikä muutenkaan elämää.



Eihän se sen naisen vika ole, että mies lähti, mutta siis etukäteen voi käyttää harkintaa ja miettiä, riittävätkö perheen henkiset ja taloudelliset resurssit useaan lapseen lyhyellä väliajalla.



Pahan varalta voi yrittää suojautua. On vakuutukset olemassa, kaikkien kannattaa hankkia koulutus vaikka mies tienaisikin kymppitonnin kuussa, lomalle otetaan mukaan ripulilääkkeet jne. Ihminen on ainut eläin, joka voi ennakoida elämäänsä. Suosittelen todella sitä taitoa käyttämään. Kaikkea ei voi sen avulla väistellä, mutta ehkä epäonnen isku ei ole niin voimakas, jos sitä vastaan on vähän suojautunut.

Yleensähän kriisi vie voimat eli jos terveys pettää tai kumppani lähtee, niin raha-asioiden järjestely tai kulutustottumusten muutos ei tapahdu hetkessä ja tuntuu toissijaiselta-näin olen ainakin tuttavapiirissä huomannut. Eli esim. raha-asioihin kiinnitettään huomiota vasta kun voimat palaa