Raskaus ja reuma.
Onkohan täällä ketään kohtalotovereita?
Sairastan nivelreumaa joka on aika paha minulla. Raskausaika meni hyvin, en tarvinnut lääkitystä. Muutalla paikallishoidolla selvisin. Imetin puolivuotiaaksi saakka ja sitten oli pakko aloittaa lääkitys.
Kovasti tekisi mieli saada toinen vauva tähän perään, mutta en tiedä miten fyysiseti selviäsin. Miten teillä muilla on mennyt?
Kommentit (5)
reuma paheni jonkin verran. Miten sinulla paheneminen ilmeni? Lääkkeen kanssa pärjään ihan ok, mutta miten sitten raskaana.
Jotenkin vaan tuntuu että haluaisin vielä toisenkin lapsen.
rinnakkaistauteja ja vaikeita kipuja. Siksi en rohkene enää toisen yritykseen. Jos käy vaikka vielä huonommin seuraavalla kerralla enkä pärjää enää lasten kanssa. Lääkitystäkään en uskaltaisi purkaa.
Menikö raskautesi hyvin? Sehän on aika tavallista. Voisi kuvitella, että pärjäisit vähemmällä lääkityksellä silloin ja synnytyksen jälkeen voi taas nostaa jos tarvitsee. Lääkärin kanssa kannattaa jutella muista lääkitysmahdollisuuksista raskauden aikana jo etukäteen.
Miten muuten olet pärjäillyt vauvan kanssa? Minulla oli fysiikka aika koetuksella, mutta onneksi aika kuluu nopeasti ja lapset kasvavat!
rinnakkaistauteja reumaan kuuluu? Olen sairastunut reumaan 1,5-vuotiaana, eli luokitellaan lastenreumaksi. Raskausaika oli ihan ok. Kävin useammin kontrollissa ja sain paikallishoitoja, lääkitystä ei tarvittu. Minulla on biologinen lääke jota ei saa käyttää raskaana eikä imettäessä. Muut lääkkeet minulle eivät ole sopineet tai niistä ei ole ollut hyötyä.
Päätökseni imettää poikaa puolivuotta oli aika rankkaa. Välillä en päässyt sängystä ylös. Onneksi mies on auttanut paljon. Nyt kun lääke on taas aloitettu pärjään suht hyvin. Aamuisin hieman kipeämpi mutta kyllä siinä sentään saa vaipan vaihdettua.
Kuika pian synnytyksen jälkeen reumasi paheni? Minulla oli noin 1kk aika rauhallista mutta sitten iski päälle tosi rajuna.
Seuraavan kanssa luovuttaisin herkemmin.
Minä olen hyväksynyt ajatuksen, että lapset on nyt tehty. Reuma paheni niin paljon lapsen jälkeen. Mutta jos sairautesi on hyvässä hoitotasapainossa, niin miksikäs ei!