Kaverin käytös hävettää niiiiin paljon...

Olisit lähtenyt pois, jos kerta hävetti.



Kyllä minäkin hyppisin ja kiljuisin, jos pääsisin suosikkibändini keikalle.

Olisin sitten 15v tai 35v.

Onhan se hienoa, että joku jaksaa " elää täysillä" . Mutta henk. koht., jos joltain pyytäisin nimmaria, se tulis mun kummipojalle. Omat fanitukseni on fanitettu.

etkä sinä ole vastuussa ystäväsi käytöksestä. Et ole ehkä tylsimys, mutta vähän turhan paljon tunnut miettivän sitä, mitä muut sinusta ajattelevat...

ystäväni häpee mua aina kun nauran ääneen...tai olen iloinen...olisikohan tässä kyse jostain siitä, että et kestä, että toiset osaavat pitää hauskaa ja olla iloisia..

Siis se, että mietin liikaa, mitä muut musta ajattelevat. Mutta kun ne kaikki muut kiljuvat fanit oli 18-vuotiaita. Eli nyt kun ton kirjotin, tajusin itsekin, että oliskohan tässä kyse omastakain ikäkriisistä. Että rupee kokeen olevansa liian vanha johonkin, asettaan itse itselleen keinotekosia rajoja. Ja samalla haluaa pakottaa muut samaan muottiin.



Mutta rehellisesti, onhan se aika surullisen näköstä, kun joskus näkee vähän, hmm, iäkkäämpiä naisia tanssimassa hullun raivolla jossain junnujen discossa. Mun mielestä iän pitäis tuoda vähän arvokkuuttakin...



-ap

kun Ismo Alangon keikalla oli ihan samalla lailla mukana alle parikymppisiä, meitä reilu kolmekymppisiä ja noin viisikymppisiä. Eivätkä ne viisikymppisetkään pidätelleet, yhtälailla näytti rouvasväki nauttivan musiikista.

Muakin hävettäis, jos kaveri kiljuis jossain keikalla. Sinne mennään nauttimaan hyvästä musiikista, tuon ikäisenä pitäisi osata olla ihmisiksi.

Olen kolmekymppinen ja mullakin on kaveri joka oikeasti on jäänyt johonkin teini-ikään. Kyseessä on lapsuuden kaveri joten historiamme on pitkä ja olemme ystäviä vaikka mikä olisi. Tätä fanitusta en ymmärrä enää millään.



Hän kiljuu 16-v kanssa hevipoikakeikoilla ja elää muutenkin kuin teinit. Minä puurran töissä ja hoidan perhettä, eikä hän taas voi ymmärtää miksi minä " leikin aikuista" , niinkuin hän sen ilmaisee.



Keikoilla kuuluukin pitää hauskaa, tanssia ja nauttia mahtavasta musiikista, mutta niiden poikien perässä roikkuminen on mielestäni jotain todellisuuden pakoilua ja unelmissa elämistä.



Pelkään pahoin että pikkuhiljaa elämämme lipuvat kauemmas toisistaan ja lopulta huomaamme olevamme niin totaalisen erilaisia että yhteydenpito loppuu kokonaan.

Kiva että tulee edes vähän ymmärrystä :)

Kaikki ei tosiaan aikuistu edes hyvällä tahdolla, joskus vaan tiet erkanee. Surullistahan se on.



Ja just tota mä tarkotan, että tietyt jutut (kuten bändien fanittaminen) kuuluvat tiettyyn ikään. Kyllä kaikilla on koko elämänsä oikeus pitää hauskaa, mutta sellanen hysteerinen kiljuminen ja nimmarien keräily ja teinien kanssa ryysääminen on mun mielestä niiden teinien hommaa.



Kyllä mäkin keikoilla laulan ja tanssin ja taputan ja heilun. Ja varmasti teen samoin vielä 6-kymppisenäkin. Mutten teinien kanssa lavan edessä tai takahuoneen ovella.