Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teette, jos lapsenne KIUSAAVAT teitä?
28.03.2007 |
Minulla on nyt joku paha auktoriteettiongelma, koska lapseni (erityisesti viisivuotias poika) ovat alkaneet kiusata minua tieten tahtoen. Miten sitten? No, tässä esimerkkejä:
- sammuttaa telkkarin kun olen sitä katsomassa (katson televisiota yleensä runsas puoli tuntia joka päivä, yleensä uutiset, joskus Akuutin ym.), laittaa tyynyn kuvaruudun eteen, tulee itse peitoksi siihen.
- hyökkää takaapäin kun olen laittamassa ruokaa, niin että heilahdan hellaa vasten
- yhtäkkiä repäisee rillit nenältäni
- läppäisee meikkipeilin naamani kun olen meikkaamassa
- heittelee minua palloilla tai muilla leluilla kun siivoan, käy sammuttamassa imurin, kun imuroin
- levittelee ja heittelee lelut ympäri ämpäri
jne.
Leikin lasteni kanssa noin 3-4 tuntia joka päivä, mutta kotihommatkin on tehtävä - ja joskus haluan olla rauhassakin. Lapset myös nukkuvat samassa huoneessa kanssani.
Tietysti suutun ko. jutuista, meillä on jäähypenkki käytössä, mutta ei auta. Myöskään kovakaan huuto (taitaa pahentaa asiaa) ei tee minkäänmoista vaikutusta lapsiin.
Millä saan menetetyn aikuisuuteni takaisin?
Kommentit (7)
Mulla on myös 5-vuotias poika, mutta ei se noin käyttäydy. Uhmaa välillä, mutta ei käy ilkeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnut olevan ihminen, joka laskee tunneissa ja minuuteissa lapsen kanssa vietetyn ajan...Lapsi kuitenkin vaistoaa, oletko aidosti läsnä ja välitätkö ja pidätkö tästä aivan oikeasti. Voisiko olla, että olet jostain syystä niin väsynyt, ettet jaksa aidosti iloita lapsestasi, vaan tämän on haettava oudolla tavalla _todellista_ huomiotasi?
Meillä tosin on ollut tiukka linja alusta asti, ettei toisen satuttamista vaan hyväksytä (noi tönimiset yms.).
Oletko kokeillut lelujen takavarikointia? Pistät vaan raa' asti sitä mukaa leluja varastoon, kun lapset käyttäytyy huonosti. Kyllä ne jossain vaiheessa huomaa, ettei olekaan niin kivaa kiusata äitiä. Hyvällä käytöksellä palautat lelut sitten asteittain.
Kuulostaa siltä, että tunnet (ihan turhaan) syyllisyyttä kotitöiden yms tekemisestä. Kyllä lasten pitää oppia pienestä pitäen, että tietyt asiat on tehtävä, ja sen jälkeen voi pitää hauskaa. Vanhemmat ei voi olla mitään kodin viihdytyskeskuksia.
Siis olen antanut heille IHAN KAIKKENI. Nyt olen vähitellen vasta alkanut ottaa omaa tilaa ja aikaa... Pikkiriikkisen.
En käsitä, miten voin antaa vielä enemmän! Olen heidän kanssaan 24/7 ja todella rakastan heitä ja haluan olla heidän kanssaan. Tämä on siis hätähuuto...
ap
Toi on perinteinen av:n tapa sävyttää itse toisten kertomuksia niin pahoilla mielikuvilla kuin mahdollista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kielsin aina ja tein kaikkeni, mutta mikään ei auttanut.
Sitten yhtenä päivänä torkahdin hetkeksi sohvalla ja lapseni löi minua kovasti naamaan.
Heräsin ja pelästyin niin (olin siis vielä unessa ja sekaisin) että löin häntä kovasti naamalle.
Siis en todellakaan tehnyt sitä tarkoituksella ja tietoisesti... Käteni jotenkin refleksinomaisesti heilahti.
Mutta sen jälkeen lapsi ei ole kiusannut. Nyt harmittaa etten motaissut aiemmin....
Ihan hirveää kun oma lapsi lyö jatkuvasti ja koko ajan saa pelätä että millä se seuraavaksi lyö. Ihana olo kun ei tarvitse enää pelätä!
Olen kyllä kamala, juu tiedän, kivittäkää minut ihmeessä!
Alue: Aihe vapaa
Lapseni kiusaamiset ovatkin kyllä kevyempää kamaa kuin ap:n, hän esim. kutittelee tai tulee puolikurillaan hakemaan lehden käsistäni tms. Sitten vain perään ja hippa-kutitusleikki pystyyn. Lopulta halitaan ja nauretaan ja sovitaan, että ei saa kiusata jos se ei toisesta ole kivaa.