Täällä lukee juttuja ettei pariskunta ole VUOSIIN käynyt MISSÄÄN kahdestaan

tai sitten on vain sellainen, joka ei kaipaa mitään kahdenkeskistä illallista ravintolassa, ja silti avioliitto kukoistaa, kuten meillä. Mutta sehän on mahdonta ymmrtää, että ihmiset ovat erilaisia ja kaipaavat eri asioita. Olen koti-ihminen, jos se jonkun mielestä on tylsää, niin aipä paljon hetkauta. Jokainen valitsee ystävänsä. Kotiin voi kutsua ystäviä, ja itse voi kyläillä perheenä.



Mun käsitys toimivasta parisuhteesta on erilainen. Toimiva parisuhde on ystävyyttä ja rakkautta, jota ei tarvitse hoitaa ravintolaillallisilla, vain arjessa kauniilla sanoilla ja huomionosoituksilla.

pelastu ravintolailloilla.

Ellei ole arjensietokykyä, ei parisuhdelomat enää auta.

Mun käsitys toimivasta parisuhteesta on erilainen. Toimiva parisuhde on ystävyyttä ja rakkautta, jota ei tarvitse hoitaa ravintolaillallisilla, vain arjessa kauniilla sanoilla ja huomionosoituksilla.

ONNITTELUT - te olette oikeatsi erittäin todennäköisesti yhdessä vielä vanhuksina kiikkustuolissakin :)

Esikoisen saadessani olin 29-vuotias, ja nuorin nyt 2 v, syntyi kun olin 37 v. Meillä on opistotasoiset tutkinnot, ja työskentelemme molemmat asiantuntijatehtävissä, työ on vaativaa, päivät välillä pitkiä ja työ tulee kotiinkin. Lapsia on kolme, vanhinta nyt 10 vuotiasta kuskataan harrastuksiin useampi kerta viikossa, keskimmäistä kerran viikkoon, ja kun kuopus täyttää 3 hänkin aloittaa harrastuksen. Ihan pelkän perhe-elämän pyörittäminen vie aikaa, pyykit, ruuanlaitot, siivoukset jne. Omaa aikaa on molemmilla kerran viikossa.



Kun muutettiin palkattiin lapsille hoitaja, jotta saatiin esim. lamput kattoon 5 metrin korkeuteen tai, remontoitua makuuhuoneet, laitettua laminaatit, maalattua seinät jne. Meillä on vakihoitajana lukiolaistyttö, mutta koska keskimmäisellä on myös epilepsia on alaikäinen hoitaja jotain ihan muuta, kuin vastuullinen aikuinen. Silti tyttö on lapsia hoitanut, kun meillä vanhemmilla on yhtäaikaisia menoja.



Me emme ole köyhiä, vaan pikemminkin keskiluokkaisia, sukua on mutta, iäkkäät ja sairaat vanhemmat eivät jaksa lapsia hoitaa, omalla sisarellani on 5 lasta ja juu, en naapureille kiikuta kyllä 3 lasta huolehdittavaksi, yhden voisin viedä.



Tunnen kyllä, että tarvitsisimme yhteistä aikaa. Mutta se ei ole välttämätöntä parisuhteen kannalta. Tärkeämpää on päivittäin viestittää, että toinen on tärkeä.



Lastemme elämässä on muitakin tärkeitä aikuisia kuin me vanhemmat, vietämme aikaa, esim. vanhempiemme kesämökillä, lapset saavat olla isovanhempiensa kanssa, joku pääsee vaikka järvelle kalaan, ja voivat touhuta isovanhempien kanssa, kuitenkin niin, että me omat vanhemmat olemme paikalla taustalla, jos isovanhempi väsyy.



Ja meillä on myös ystäviä, ystävien kanssa teemme yhdessä jotain, emme kiikuta heille lapsia hoitoon. Minulla taitaa myös olla siten harvinainen tilanne, että melkein kaikissa ystävä perheissä on 3 lasta.



Tukiverkottomuus on ihan oikeasti totta.



Ja lapset ovat elämäni rikkaus, ihanko oikeasti joku ehdottaa, että lapset olisi pitänyt jättää tekemättä, kun ei ole tukiverkkoa, tai tyytyä yhteen lapseen, joka sitten hän olisi tukiverkoton, kun vanhemmista aika jättää. Myös sisarukset ovat lapselle rikkaus.

jos saisin 9 lapsukaiselle hoitajan/t!

varmaan yli vuoteen. Ei ole ollut tarvetta.

eikä tässä puhuttukaan pareista, jotka eivät vain kaipaa kahdenkeskistä aikaa. Tosin olen sitä mieltä, että välillä tekisi hyvää varata sitä vaikkei siltä tuntuisikaan.

mutta viikon päästä mennään :)

Useammin haluaisin käydä, mutta ei ole lapsenvahtia. Ja minäkään en tuntemattomia MLL:n tms. lastenvahteja käytä.

että viidelle lapselle on aika hankalaa saada hoitajaa. Kun ei ole lähellä sukulaisia tai tuttuja. Ja hoitajan palkkaaminen maksaisi jo itsessään aika paljon. Ja sitten on vielä tuo koirakin...

että kai jokaisella on edes YKSI ystävä? Lapsilla kummit? Isovanhemmat, naapurit? Eikö teillä ole MITÄÄN tukiverkostoa?

Meidän lapsillamme ei ole kummeja, mieheni vanhemmat eivät enää elä ja omani asuvat Espanjassa. Ystäviä meillä kuitenkin on, he tosin ovat kovin kovin kiireisiä omien perheidensä, työn ja harrastusten kanssa. Kyllä sitä nyt kuitenkin vähintään kerran vuodessa jollekin saa lapsensa sijoitettua pariksi tunniksi että pääsee kahdestaan syömään miehen kanssa.

Me tehdään muuten kerran kuussa niin, että menemme ostoskeskukseen ja viemme lapset lapsiparkkiin. Sillä aikaa käymme miehen kanssa kahdestaan syömässä, juttelemme ja rentoudumme. Kierrämme vielä pari kauppaa ja ostamme toisillemme jotain mukavaa. Sitten haemme lapset.

ap

Meillä on kyllä lisäksi myös yksi erityislapsi joka vaatii erityisen kärsivällisen lapsenvahdin ja kokemuksesta tiedän etteivät esim. naapurin lukioikäiset tytöt tule kuin kerran meille lapsenvahdiksi ja korkeintaa pariksi tunniksi silloinkin ja toisella kertaa löytyykin sitten jo vaikka mitä syitä ettei vaan " pääse" joten emme sitten ole enää muutamaan vuoteen lapsenhoitajia kyselleet.



Mutta onneksi kohta tuonkin vaativan lapsen voi jättää ihan itsekseekin vähäksi aikaa kun on jo 6-v, tosin nuoremmat kyllä vielä tarvitsevat hoitajaa...

Haloo! Jos oikeasti ei VUOSIIN pääse kahdestaan mihinkään, on se kyllä mielikuvituksen puutetta ja tyhmyyttä. Rahanpuute on kyllä naurettava syy. Ettei edes kerran vuodessa ole rahaa palkata lastenhoitajaa? Ja eikö teillä tosiaan ole ystäviä? Surullista.

jaksa. Muita ei yksinkertaisesti ole. Voisin maksaa vaikka 200e illalta, meillä ei siis rahasta todellakaan kiinni, jos vaan joku ihana, luotettava, tuttu hoitaja olisi!! Mutta ei...

Ja erittäin onnellisesti ovat edelleen naimisissa, nyt jo 40. vuotta. Meitä sisaruksia on kolme pitkillä ikäeroilla, siksi aina vähintään yksi lapsi on ollut lyhyilläkin reissuilla mukana. Eipä ole tullut pieneen mieleenkään, että se olis jotenkin outoa! Oudommalta varmaan olis tuntunut mennä koko konkkaronkka jonnekin vieraaseen paikkaan yökylään vain siksi, ettei meitä olisi huolittu mukaan jonnekin ;)



Meillä ei ole ollut mummolaa tms. läheisten sukulaisten verkostoa ja kesäleirit yms. lastenmenot on ajoittuneet yleensä eri aikoihin eri sisaruksilla. On siinä ollut vanhemmilla kestämistä!:D :D Ja kaiken huipuksi nyt tämä samainen, ihana pariskunta vielä auttelee mielellään lastenlastensa hoitamisessa, eli edelleenkin ovat aika harvoin edes viikonloppuina ihan vain kahdestaan... Ja tiedättekös, rakastuneempaa ikääntyvää pariskuntaa saa hakea! Olen tosi ylpeä vanhemmistani, enpä ole tätä yökyläpuolta kunnolla ennen ajatellutkaan :)

Oletteko te kaikki kotiäitejä? Miten ihmeessä uskallatte jättää päiväkotiin? Vai tutustuitteko ensin kaikkiin hoitajiin henkilökohtaisesti. Päiväkodissakin muuten henkilökunta vaihtuu, on sijaisia jne. Ja miten ihmeessä siitä hoitajasta tutun saa, jos ei joskus pyydä sitä ensimmäistä kertaa.

voi elämän mustavalkoisuutta. Ja sinun vanhempasi olisivat varmasti tosi onnettomia jos olisivat joskus kahdestaan käyneet jossain? Ja sinä kieroon kasvanut?

Ei tässä nyt tarkoiteta mitään viikon etelän matkoja vaan ihan pientä kahdenkeskistä hetkeä.

Meillä lapset 4v ja 3v eikä kumpikaan ole ollut yökylässä koskaan.

ap

Vierailija:

Eikö teillä ole MITÄÄN tukiverkostoa?

ap

Ei tämä mitään hauskaa ole. Vihaan kaltaisiasi perseen reikiä joilla on itsellä kaikki hyvin, mutta jostain kumman syystä kuvittelevat, että heillä on oikeus vittuilla toisille. Tulepa laukomaan noita juttujas joskus livenä. Ai niin, sä tiedät itsekin olevasi niin idiootti, että et sitä tee.

Mut joo, sehän on tosiaan meidän ihan omaa syytä, tyhmyyttä, laiskuutta ja mielikuvituksettomuutta koko tilanne. Ja ei, en väitä sitäkään että tilanne olisi aina, tulisi aina olemaan, tälläinen, mutta NYT se vaan on. Eikä siinä kuule suurin murhe ole se, että ei päästä miehen kanssa baariin vaan se, että mitä jos jotain sattuu niin ei auttajia ovella jonossa ole.

Mutta miksi pitäisikään

Vierailija:

Oletteko te kaikki kotiäitejä? Miten ihmeessä uskallatte jättää päiväkotiin? Vai tutustuitteko ensin kaikkiin hoitajiin henkilökohtaisesti. Päiväkodissakin muuten henkilökunta vaihtuu, on sijaisia jne. Ja miten ihmeessä siitä hoitajasta tutun saa, jos ei joskus pyydä sitä ensimmäistä kertaa.

Joku tuntematon hoitaja kotona on YKSIN lasten kanssa. Ihan eri asia. Vaikka kuinka olisi taustat tarkastettu niin aina voi olla se ensimmäinen kerta. En IKINÄ ottaisi tuntematonta kotiini lapsia katsomaan.