Kertokaas joku kaunis runo tuoreille uusille (tyttovauvan) vanhemmille. Kiitti! Yritin hakea hau' ulla taalta, mutten loytanyt mitaan..
Kommentit (3)
Syli lämmin on vastassa täällä,
et itkeä pikkuinen saa.
Pyhä siunas pääsi on päällä,
on määränä autuuden maa.
Sait ylhäältä elämänliekin,
yli tähtien matkasi viekin.
(runon kirjoittajaa en muista)
Kun on oikein pieni,
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
liitä maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.
- Hannele Huovi-
iltalaulu Riikalle
Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
¿No nyt se on elämässä.¿
Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: ¿Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,
ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.¿
Isä kysyi: ¿Näkyjäkös sinä näät?¿
Ja minä: ¿No ihmeitä kyllä.¿
Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.
" Sill¿ on ripsissä tähden säkenet¿,
isäs naurahti ja keksi:
¿Sen varpaat on puolukan raakileet.¿
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.
Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
" Tästä tulee kai hyvä ihminen" ,
me puhuttiin toisillemme.
-Kaarina Helakisa-
Naurua
Niin hassunkurisen touhun nään:
suu tuoss´on sepposen seljällään,
suu pieni ja hampaaton
Se naurua on!
Suu pieni, mikä sua naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain.
Se nauraa vain.
Se on lämmintä maitoa pullollaan.
Sill´on äidin suukkonen otsallaan.
Se on kurkkua myöten kylläinen
peto pikkuinen.
Sinä paljon vaadit. Ja paljon saat,
Sinä siunaat kättemme toukomaat.
Nyt vasta ne tähkän kantaa:
Sinä annat meidän antaa.
~A. Hellaakoski~