15-vuotias tyttäreni on raskaana :(

Oliko lapsi suunniteltu? Miten poika ja pojan perhe asiaan suhtautuu?

Tyttö on onneksi sentään jo peruskoulun käynyt, täyttää syksyllä 16, ettei nyt tarvitse ensimmäisenä miettiä koulujuttuja. Pojan perhe ei mitenkään riemukkaasti ottanut uutista vastaan. Poika ei ole tyttäreni tavalla asiasta innoissaan, muttei kauhuissaankaan. On valmis ottamaan lapsen vastaan.

Ei kai tässä muuta voi kuin tukea tyttäreni ratkaisua.



ap

Tytär ei ole valmis äidiksi, mutta onko meistä kukaan ennenkuin on sitä oikeasti kokenut? Sinusta on varmasti tukea tyttärellesi ja uudelle vauvalle. Onhan se uusi elämä aina hieno asia. Kyllä te yhdessä selviätte. Lapsen pitäminen on varmasti tyttärellesi parempi vaihtoehto kuin joutua elämään abortin kanssa loppuelämänsä.

vaaleanpunaisia unelmia omasta kodista ja pienestä perheestä saa olla, mutta käytäntö voi sitten ollakin jotain ihan muuta.

Luulen, että olisin itse pärjännyt 16-vuotiaana vauvan kanssa, mutta tietysti riippuu paljon ihmisestä. Onneksi jaksoin kuitenkin odottaa 23-vuotiaaksi :) Noin nuorella voi myöhemmin tulla tunne, että osa nuoruudesta on jäänyt elämättä..



Voi olla, että joudut itse ottamaan vauvasta alussa paljonkin vastuuta, jos tyttäresi ei olekaan siihen valmis. Neuvolasta kannattaa varmaankin kysellä nuorten äitien tukiryhmiä tms.



T:nro 3

silloin äiti - lapsi vielä - ei saa mahdollisuuttakaan kasvaa äidiksi! Isoäiti ottakoon vastuun oman lapsensa TUKEMISESTA ja tämä omasta lapsestaan...



Onnea teille kaikille!

Jos tyttäresi todella ja vakavasti on asian harkinnut ja päättänyt lapsen pitää, ei kai ole muita vaihtoehtoja kuin olla tukena ja läsnä.

Voisitko lähteä mukaan neuvolakäynneille? Siellä varmasti voisitte keskustella tilanteesta ja tulevasta sitten yhdessä, avoimesti ja ulkopuolisen ammattihenkilön läsnäollessa.

Kannattaa kysyä neuvolasta myös Ensikodeista. Ensikotien palveluthan ovat nimenomaan suunniteltu teiniäideille. Onko kunnassasi ko. palvelua - tai lähikunnassa?



Voimia kovasti tilanteeseen!

Ympäristölle se oli varmasti isompi järkytys, kuin nuorelleparille itselleen. Isä oli 16v ja pysyi kuvioissa vajaan vuoden lapsen syntymän jälkeen, onneksi lähtikin (päihdeongelmainen jo silloin...).



Mutta lapsenäiti.... Parempaa äitiä (miten se sitten ikinä mitataankaan) saa varmasti hakea! Oli/on erittäin vastuuntuntoinen ja hoiti hyvin lapsen ja kodin jne. Rakkautta riitti eikä ollut urapaineita tms.

Poika on nyt 16vuotias fiksu nuorimies ja täytyy sanoa, ettei varmasti kukaan uskoisi niitä lähtökohtia jotka pojalla on ollut, koska helposti ajatellaan " hyvät äitit" tietyn tyyppisiksi.



Varmasti apua ja tuke tulee tarvitsemaan, mutta kukapa äiti ei?! Syyllistäminen ei ainakaan auta. Jos lapsesi tarvitsee apua ja neuvoja, niin en aloittaisi keskustelua tyyliin " kun olet niin nuori" .



Kyllä minäkin tukea kaipaan joskus, vaikka olen jo yli 30v naimisissa oleva kolmenlapsen äiti.

eikä pärjääkään vauvan kanssa tai esim. vuokranmaksuissa jne.



Tottakai ensin täytyy yrittää tukea tyttöä, jotta hän selviytyisi vauvan kanssa omatoimisesti!!

kaikki kantakoon tilanteessa vastuun omasta lapsestaan.

Isä katosin kuvioista hyvin nopeasti. Äiti muutti lapsen kanssa ensin ensikotiin, ja sieltä omaan vuokra-asuntoon. Ensikoti sos. työntekijöineen auttaa myös asunnon hankinnassa. Lapsella oli myös sitä mielellään joskus hoitoon ottavat isovanhemmat, mutta nimenomaan ideana oli, että äiti hoitaa ja elää lapsen kanssa itse.

Hyvin on mennyt, äiti jatkanut omia opiskelujaan kun lapsi täytti oli vajaa 3v, ja elävät ihan itsenäisesti. Se ensikoti on nimenomaan hyvää harjoitusta lapsen kanssa olemiseen ja itsenäiseen elämään, nuorta äitiä ja lasta ei tosiaan pidä ottaa esim. kotiinsa asumaan, vaan kun lapsi tehdään, se myös hoidetaan itse. Isovanhemmat voivat olla taloudellisena ja henkisenä tukena, antaa äidille joskus omaa aikaa esim. elokuvissa tai asioilla käyntiä varten, mutta äidin on tosiaan otettava vastuu lapsesta heti alkumetreillä. Hakemus ensikotiin saman tien, niin voivat muuttaa sinne heti lapsen synnyttyä. Laitat asunto-ja ensikotihakemuksiin, että sulla ei ole mahdollisuutta noita kahta asuttaa/elättää.

Ihmisellä ei ole kovin pitkään ollut mahdollisuutta siirtää ehkäisyn avulla lasten saamista myöhemmäksi eikä sen puoleen kiinnostustakaan, kun elinikäkin on keskimäärin ollut sen verran lyhyt, että lapset piti saada nuorina. Silloin kun oli fyysisesti valmis äidiksi eli pystyi tulemaan raskaaksi, oli parasta olla henkisestikin valmis. Äidiksi on tultu nuorena ikuisuuksia, on aika uusi juttu olla " liian nuori äiti" .



Länsimaisessa kulttuurissa nuoruus on venynyt pitkäksi ja tuntuu venyneen molemmista päistään, lapsia ei kunnolla ehditä olla mutta henkinen teini-ikä tuntuu kestävän pahimmillaan keski-ikään asti... Yleisen käsityksen mukaan ennen perheen perustamista tarvitaan runsaasti aikaa bilettämiseen, rellestämiseen, opiskeluun, hurjaan opiskelijaelämään ja lopulta työpaikan saamiseen ja uran rakentamiseen.



Teini-ikäisten oletetaan ja odotetaan olevan nuoria, villejä ja vähän vastuuttomia, heidän oletetaan olevan lapsellisia ja kiinnostuneita lähinnä omasta navastaan. Jos teini kuitenkin tulee raskaaksi, se on ihan teinistä itsestään kiinni, miten siinä käy. Kun yhteiskunnan paineet kuitenkin ovat siihen suuntaan, että teini automaattisesti on huono äiti koska hän haluaa ns. elää nuoruuttaan, teiniäiti varmasti tarvitsee kovasti kannustusta ja tukea omalta äidiltään, tukea siihen ettei tarvitse olla yhteiskunnan odotusten mukainen huono teiniäiti vaan oman polkunsa voi todellakin valita.

Mutta hänelle pitäisi olla selvää, että hän on se, joka lapsen hoitaa. Että lasta ei kiikuteta jatkuvasti mummolaan hoitoon tms. Hoitaa lastenlasta voit, mutta et ottaa vastuuta lapsesta tai kasvatuksesta.



Hankala tilanne, jo taloudelliselta kannalta. Ei teinillä ole mitään mahdollista elättää lastaan ja perhettään itse. Peruskoulun jälkeinen koulutus vasta ratkaiseen elintason. Mutta sinnikkäimmät voivat opiskella lapsenkin kanssa.

Tytön on itse otettava vastuu. Poika tuskin pysyy kuvioissa mukana ja se kannattaa jo tytölle kertoa, jos hän elää jossain haavemaailmassa.



Mummin tehtävä ei ole ottaa vastuuta vauvasta. Tytön, poikaystävän ja hänen vanhempiensa kanssa kannattaa ottaa puheeksi adoptio. Tyttö saa itse kokea vastuun vauvasta ja miettiä pystyykö hoitamaan ja elättämään lapsen. Adoptio -päätöstä ei tarvitse tehdä heti vauvan synnyttyä, joten tyttö saa kokea mitä on olla äiti.

En varmastikaan hurraata huutelisi, jos olisin sinun tilanteessasi, mutta koita olla tukena. Saat arvostella, saat moralisoida, kiukutella ja vänkytellä, mutta muista, että kysymyksessä on tyttäresi elämä. Jokaisella on oma polku.

Tyttäresi vastuu.

kä myöskään hoida lasta, sillä se homma kuuluu nyt tyttärellesi ja lapsen isälle!!!

..Vauvahan on syytön kaikkeen, joten antakaa paljon hellyyttä ja syliä.. Ja äidille kanssa tukenne, tarvitsee sitä, varsinkin kun ihmiset ovat nykyään niin ilkeämielisiä ja " mitäs minä sanoin" -tyyppejä...