Miten te saatte lapselle annettua lääkkeen suun kautta?

Me ei onnistuttu antamaan särkylääkettä ennen kuin 9 kg tuli vähän reilun vuoden ikäisenä täyteen, kun Pamol F suun kautta onnistui paremmin.



Toisilla taas toimii supot vielä isoinakin

neen määrään jäätelöä.

ja se on niin hauskaa, että lapset yleensä pyytävät lisää



Särkylääkettäkin on nestemäisenä



- 2

imee posket lommolla.. pyytäis siä muutenkin kun tarvis

Isommille on selitys auttanut ja olen kertonut että lääke on todella pahan makuista ja sen kuuluukin olla, että tauti lähtee karkuun. Sitten saa päälle jotain hyvän makuista.

Lusikkaan esim. hedelmäsosetta, seuraavassa lääkettä, sitten taas heti perään sosetta - hyvin on kaikilla kolmella lapsellani mennyt. Toki sen ovat keksineet jo pieninä, mutta istutan syöttötuolissa vaikka vartin, kyllä se siitä jossakin vaiheessa menee. Yleensä menee heti ja mukisematta, myös ihan järkyn makuiset antibiootit.

Vierailija:

Isommille on selitys auttanut ja olen kertonut että lääke on todella pahan makuista ja sen kuuluukin olla, että tauti lähtee karkuun. Sitten saa päälle jotain hyvän makuista.

Joskus ihan väkisin on saatu ruiskulla suuhun :(

aika hyvin sen ottavat. anna ruiskulla ja laita sen ruiskun pää poskea kohti viistoon niin lääke menee helpommin alas eikä läpsi pysty sylkemään sitä pois. jos maistuu pahalle niin anna juotavaa päälle.

Vierailija:

imee posket lommolla.. pyytäis siä muutenkin kun tarvis

PamolF (?) ja Panadol on molemmat ihan namia. Noin ennen 1v oli hankalaa, silloin käytin suppoja. Joskus väsyneenä ei jaksaisi tulla ottamaan lääkettä, mutta nyt 3v ymmärtää jo, että siitä tulee parempi olo. Tässä on nyt vaan se ongelma, koska lääke on niin hyvää, että pitää aina vähän suhtautua kriittisesti kun lapsi pyytää " Nyt olen kipeä, haluan särkylääkettä!" ;-)

mutta ketään ei voi pakottaa nielaisemaan.

Tilanteet vaihtelee ja fiksumpi/kokeneempi tietää sen. Oma esikoiseni (nyt5v) saa helposti kuumekouristuksia, kuume nousee hetkessä 40 asteeseen (hetkessä=10 minuutissa), tyttö menee aivan veteläksi ja pahoinvoivaksi jne. Siinä tilassa olevalle lapselle on aivan yhdentekevää selittää namista tai siitä miten lääkkeestä tulee parempi olo tms. Tyttö huutaa kuumehuuruissaan AIVAN sekavia, on paniikin vallassa ja itkee lohduttomana. Ei siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin tuikata suppo peppuun. Ja olo on hetkessä parempi.

Mutta tällaisissa asioissa lapsi ei meillä päätä.

Ei kai olo voi silloin hetkessä olla parempi?

hitaammin toki kuin nestemäinen.

15

Pamol F tabletteja kutsutaan banaanitableteiksi ja ne on lasten mielestä hyviä. Ruiskulääkkeet ottavat kiltisti ruiskusta. Jos lääke on pahanmakuista annan vesihörpyn päälle niin paha maku hälvenee. Useimmat niistä on niin makeita että menevät ilmankin.



Meillä ei ole ikinä pidetty kiinni ja laitettu lasta ottamaan lääke pakolla, siis fyysisellä pakolla. Vaan lapselle on sanottu että lääke on pakko ottaa ja selitetty miksi näin on. Ja lopulta lapsi on aina ottanut ruiskun kiltisti suuhun ja imaissut lääkkeet. Toki lapsissakin on eroja, mutta luulen että meidän kovapäinen esikoinen olisi tapellut väkisin laittoa vastaan niin kovasti, että lääkettä olisi lopulta kaikkialla muualla kuin suussa...

tosiaan, sinulla ei ole kokemusta vastaanhangoittelevasta lapsesta. Omistani kolmesta lapsesta kolme on aina ottanut lääkeensä ongelmitta, yhden kanssa ollut vauvasta asti vaikeuksia.

Silmätippojen laittaminen se vasta hauskaa on!

Meidän esikoiselle on 2,5-vuotiaasta asti pitänyt antaa lääke joka päivä aamuin illoin. Siinä ei paljon pakottamisella tai jollain ihmeellisellä kuviokellunnalla ole virkaa. Vanhemman täytyy selittää lapselle miksi lääke otetaan, niin että lapsi sen ymmärtää, päättää että nyt se otetaan ja pysyä sanojensa takana. Lääkkeen ottamisesta pitää tehdä miellyttävä kokemus, ei mitään suun auki repimistä tai nenästä kiinni pitämistä. Näin kun aloitettiin, vuosi on mennyt ilman minkäänlaisia ongelmia lääkkeenotossa.

aattelin kysyä täällä samaa:

vauva 5kk ja pitäis saada penisilliini suuhun. Mutta miten?? Ruiskulla oon yrittäny, puottaa heti pois suusta. Lusikalla sama juttu. Sekoitin hed. soseeseen, ei suostu ottamaan. :/

Vinkkejä please!!

Nestemäinen Panado, ei mennyt mitenkään alas, mutta pelastuksen toi Pamol F. Siihen asti käytettiin suppoja. Ja käyttäisin vielä kolmevuotiaallakin jos ei suun kautta menisi suosiolla alas. Antibioottien kanssa tämä ei tietenkään onnistunut, eikä vauvana alas mennytkään kuin murto-osa lääkkeestä. Yksivuotiaalle pyysin jauhettavaa antibioottia, jota sekoitin vanukkaaseen (jota ei muuten juuri saa, joten oli erityisherkkua).

Vierailija:

Meidän esikoiselle on 2,5-vuotiaasta asti pitänyt antaa lääke joka päivä aamuin illoin. Siinä ei paljon pakottamisella tai jollain ihmeellisellä kuviokellunnalla ole virkaa. Vanhemman täytyy selittää lapselle miksi lääke otetaan, niin että lapsi sen ymmärtää, päättää että nyt se otetaan ja pysyä sanojensa takana. Lääkkeen ottamisesta pitää tehdä miellyttävä kokemus, ei mitään suun auki repimistä tai nenästä kiinni pitämistä. Näin kun aloitettiin, vuosi on mennyt ilman minkäänlaisia ongelmia lääkkeenotossa.

Siinä vaiheessa kun annat (pahanmakuisen) lääkkeen aamuin illoin parikuisesta vauvasta lähtien voi toki selittää, miksi lääke annetaan jne, mutta asian perille meno on vielä vähän niin ja näin.

Samoin miellyttävä kokemus on kaukana, kun tosiaan on pakko ruiskulla yrittää posken puolelta lääkettä. Meillä lapsella oli lisäksi niin hieno oksennusrefleksi, että mikä tahansa tuli sitten kaaressa ulos, jos riittävän huono tsäkä kävi.

Iän karttuessa tuokin helpotti ja nyt (3 v) menevät pahimmankin makuiset hienosti alas, jos on terveenä. Korkeassa kuumeessa tai esim. pahan allergisen reaktion aikana (näitäkin on ollut) taasen on erittäin hankala saada lasta nielemään lääkettä, jos se on hänestä " yök" . Yleensä esim. allergisen reaktion tultua lääkken otolla on kiire, annos on isohko (5 ml) ja lapsi inhoaa lääkkeen makua. Näitä ei onneksi ole montaa kertaa käynyt. (Lapsi mega-allerginen maidolle ja huolellisuudesta huolimatta pari kertaa päässyt koskettamaan maidon rippeitä, mikroskooppisen pienen määränkin koskettaminen kun riittää turvottamaan naaman jne)

Sama astmalääkityksen kanssa: se otetaan ihan nätisti normaalioloissa, jo alta yksivuotiaana sujui. Mutta " poikkeustilassa" ei välttämättä onnistu (esim. kohtauksen aikana, kun on kauhuissaan jo muutenkin tai pahasti sairaana) - silloin on tarvittu spiraa avuksi, koska sen voi antaa myös itkevälle ja rimpuilevalle lapselle helpommin.

Tosin olemme sitten sairaalan ensiavussa törmänneet tämän ketjun aloittaneen sairaanhoitajan kaltaisiin älyn jättiläisiin. Minulle on mm. kerrottu kovassa kuumeessa olevan, tulehdusarvot pilvissä seilaavan puolitajuttoman lapsen kohdalla, että ne astmalääkkeet vaan kuule pitää reippaasti antaa - kerrottuani, että lapsi ei mielestäni saa otettua lääkettään maskin kautta. (Ei saanut, oli erittäin pahassa keuhkokuumeessa, ongelmana siis itse hengitys, ei minun lääkkeenantokykyni.)

Samoin kuivumisen kanssa: kotioloissa ei välttämättä ruiskulla nesteen antaminen vaan riitä. Ei vaikka antaisi ihan muutaman hetken välein jne - sairaalaan tultaessa on sitten mukava kuunnella tärkeän sairaanhoitajan " kyllä tämän ikäiselle pitää tarjota nestettä määrätietoisesti" , siinä vaiheessa kun on tarjottu ruiskulla tietty ml-määrä kerrallaan, muutaman minuutin välein ihan ns. oikeaoppisesti, mutta se ei vaan ole riittänyt.

Huvittavinta näissä kerroissa on ollut se, että lääkärille / itse osastolla on ollut itsestään selvää, että kotikonstit eivät enää ole riittäneet. Päivystyksen kaikkitietävälle tätöselle taasen on ollut tärkeintä päästä näpäyttämään muutenkin huolissaan olevia vanhempia.