Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Annatteko lapselle lisäaikaa, jos toinen vaihtoehto on raivari? ym.

Vierailija
08.05.2007 |

Heippa!



Meillä taisi alkaa uhmaikä tänään. Oltiin tytön 1 v 10 kk kanssa huonekaluliikkeessä ja tyttö löysi sieltä mieluisia lasten nojatuoleja. Niissä sitten touhusi aikansa (olin ottanut kengät pois että voi rauhassa hääräillä). Äitiä rupesi kyllästyttämään ja sanoin että pitää lähteä. Lapsi siitä lähtee juoksemaan karkuun sukkasillaan. Menin perässä ja sanoin että oikeasti pitää lähteä. Yritin maanitella laittamaan kenkiä jalkaan, ei tule mitään. Lopulta laitoin kengät jalkaan väkisin ja lähdin kantamaan hurjasti potkivaa ja kirkuvaa tyyppiä kohti kassaa. (On muuten tosi helppoa, jos on ottanut myös ostoskärryt reissuun mukaan... )Lopulta lapsi rimupuilee itsensä vapaaksi ja juoksee takaisin sinne mistä tultiinkin. Lähden hakemaan uudestaan, taas lähtee karkuun ja riuhtoo ja rimpuilee. Lopulta itseltäni menee aivan täysin hermot ja lähden vain kävelemään paikalta poispäin. Lopulta lähti lapsee lähtee huutaen perääni. Tarjoan maitoa ja nostan rattaisiin ja siinä rauhoittuu.



Tämä oli eka kerta ja olen ihan ymmälläni, mitä mun olisi pitänyt tehdä? Enkä kaipaa kommenttia siitä, että saako lapsi leikkiä kalusteosastolla tai kuuluuko ton ikäisen juoda pullosta maitoa, vaan itse asiasta;) Olisin varmaan välttänyt koko kohtauksen jos olisin antanut lapsen touhuta pidempään tuolla. Mutta kun olin jo kerran sanonut että lähdetään, niin ei kai sitäkään voi enää perua. Mun äiti oli mukana ja oli ihan kauhuissaan, että ei " mukuloitten kyllä kuuluis tolla tavoin kiukutella, vaan pitäis ymmärtää, että vanhempia totellaan" .



Lohduttakaa mua, onko muilla tällaista? Oonko tehnyt kasvatuksessa kaiken väärin? Tyttö kun on aina ollut vähän arka ja on pikemminkin kaivannut rohkaisua kuin rajoituksia, niin tällainen tuli ihan yllättäen. Ja nolottaa vielä kun nyt äiti pitää mua ihan onnettomana kasvattajana.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
08.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuo on ihan normaalia ainakin meillä, varsinkin jos vielä vähä väsyneitä muksut. Kerran oltiin kirjastoon menossa (lapset reilu 1 ja vajaa3) niin isompi alkoi kiukkuamaan jo ennen ku ovesta sisään ehdittiin, laittoi mahalleen pötkölleen ja pienempi sitte perässä kans. (en muista mistä suutahti)Oltiin vielä pulkilla liikenteessä niin molempia itkeviä sitte omiin pulkkiin kantamaan ja eihän ne pysy niissä kun selkä kaarella täyttä huutoa. Piti soittaa miehelle että tuleppas ...kele autolla hakemaan tai tänne jäädään. Hävetti, kun ihmiset seuras, että mitenköhän noin.. Sitte ku autoon päästiin niin tilanne rauhottu, mutta vähään aikaan ei menty kirjastoon.

Vierailija
2/7 |
08.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis että muillakin on samanlaisia tilanteita. Auttaako mikään muu kuin se että lapset kasvaa vanhemmiksi?



Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
08.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saatan odottaa, jos ei ole kiirettä ja lapsikin innoissaan. Eihän se itsestäkään olisi kivaa, jos kaupassa huomaisi ihania juttuja, joita ehdottomasti haluaisi katsoa ja mies vain raahaisi eteenpäin. Sanon siis, että kohta lähdetään ja odottelen vähän.



Toisaalta, jos on kiire, niin sitten mennään vaikka raivari seuraisikin. Lapsen on kuitenkin hyvä oppia, ettei aina voida vain odottaa, kunnes lapselle sopii tulla. Koulut nykyisin ovat pulloollaan näitä lapsia, jotka eivät ymmärrä ettei isossa luokassa voida sooloilla.



Ainakin meillä lapset ovat oppineet, että kun äiti sanoo,että NYT mennään tarkoittaa se, että kannattaa tulla tai muuten mennään väkisin.

Vierailija
4/7 |
09.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä meillä ainakin uskotaan, jos äiti sanoo, että nyt mennään.

Vierailija
5/7 |
09.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja sitä pitääkö äiti sen mitä sanoo. Mielestäni teit aivan oikein, että otit lapsen kainaloon ja pihalle. Äidilläsi taitaa tuosta pikkulapsiajasta olla sen verran kauan aikaa, että muistot ovat kultaantuneet. muistaa vain ne hyvät jutut eikä noita raivareita. Väittäisin, että suurinosa uhmäiässä olevista lapsista kiukuttelee, temppuilee ja testaa. Riippuu ihan vanhempien käytöksestä, rajojen kiinni pitämisestä ym. kuinka nopeasti lapi oppii sen että äitiä/isää on toteltava. Meillä on oltu hieman löyhempiä rajojen suhteen koska olen yh. enkä jaksa pitää rajoista aina kiinni. vielä 6 vuotiaskin saa raivareita ja saa kantaa milloin mistäkin kainalossa pihalle. tuttavani jokaa on aina pitänyt ehdottomat rajat on niin hyvin käyttäytyvä 3 vuotias lapsi ettei kenelläkään muulla voi sellaista olla. Hän ei pieraisekkaan ilman vanhempien lupaa ;)

Vierailija
6/7 |
09.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos on aikaa eikä kiire mihinkään, lapsi voisi kaikessa rauhassa istua istumisensa loppuun. Jos on kiire, en päästäisi ensinkään, mutta jos vahinko olisi tapahtunut, veisin lapsen pois, huusi tai ei. Ei noin pieni vielä ymmärrä aikuisten kiireistä tai aikatauluista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
09.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiettyyn pisteeseen asti yritän välttääkin asioita, joista tiedän lapsen saavat raivarit, koska muuten ihan koko päivä menee huutamiseksi. Silti huuto-heittäytymiskonsertteja riittää joka päivälle lukuisia ;o) Sinä pitää vain ennakoida jos huomaa että kohta pitäisi tehdä jotain josta lapsi saa raivarit, voi miettiä etukäteen miten tilanne vältettäisiin (huomion kiinnittäminen muuhun esim.). Ja juuri tuollaisissa lähtemistilanteissa varoitan aina etukäteen, että kohta lähdetään. 1v10kk kanssa se ei ehkä vielä auta, pettymys on silti suuri kun pitääkin lähteä. Mutta meillä 3,5v esikoisen kanssa on varoittaminen hyödyllistä, joten sitä kannattaa jo harjoitella.



tänään kaupassa käydessäni kuopuksen kanssa kaksin mietin juuri etten anna hänen kävellä ruokakaupan ovesta sisään vaan otan kärryt ulkoa ja laitan hänet sinne istumaan, koska sisältä hän hakisi heti pikkukärryt tai menisi autokärryihin. Kun olen kahden lapsen kanssa liikkeellä en jaksa kahta pikkukärryjä työntävää lasta, eikä autokärryihinkään mahdu kahta. Siispä lykkään mahdollisimman pitkälle sitä että kuopus hoksaa nuo hauskuudet, muuten kaupassakäynti on yhtä huutoa ja kärryjen istuimessa roikkumista jos hän ei joka kerta saakaan vaikka niitä pikkukärryjä. Tämä siis esimerkkinä konfliktitilanteen välttämisestä.



Tämä hirveä kiukuttelu on kyllä ihan uutta minulle, esikoinen on temperamentiltaan ihan toisenlainen. Mutta eiköhän tästäkin selvitä.