runo tyttärelleni
punainen viiva testissä tuo,
kertoi sinun tulevan meidän luo.
Onnessamme olimme,
sua ilolla me odotimme.
Sinua rakkaani niin jo kaipasin,
pian saisin sinut aarteeni kultaisin,
mut oli luojan suunnitelma toinen,
mitä tuskin koskaan ymmärtää voinen.
Sinä synnyit rakas lapseni,
kuolleena tulit syliini.
olit enkelini pienoinen,
siitä heti olin tietoinen.
Olit tyttöni niin pieni ja hento,
elämäsi lyhyt kuin tähdenlento.
Luonamme vietit vain pienen hetken,
teit maailmaan pienen enkeliretken.
Susta luopua millään voinut olis en,
mutta ken saattoi arvata sen,
että taivaassa oli paikka sulle,
enkelille pienelle, rakastetulle.
Rakkaudella: äitisi
Kommentit (11)
aivan kyynel tuli silmääni kun luin runoasi.
, tiedän miltä sinusta tuntuu. Itse synnytin pienen kuolleen poikani rv:lla 33+5...Osoitteessa www.groups.yahoo.com on meille oma lista tuntematon enkeli( jos vauva on syntynyt kuolleena rv 22 jälkeen) Siellä meitä enkeli-lasten äitejä on valitettavasti paljon, mutta sieltä saa tukea.
Voimia sinulle ja lämmin halaus.
Oli niin koskettava runo että itken täällä itsekin. Tuska ja suru lapsen menetyksestä on varmasti todella suuri. Itse menetin äitini tasan 4kk siitä kun esikoiseni syntyi. Äiti lähti liian aikaisin niin kuin tiedänkin pienoisesi. Vauvasi elää muistoissa, muistat hänestä varmasti kaiken, ne potkut masussa ja kaikki kauniit hetket kun häntä odotit. Läheisemme ovat nyt enkeleitä ja antavat meille voimaa jatkaa elämää. Joskus taas tapaamme heidät jossain paremmassa paikassa. Näin itse jaksan ajatella, sillä äidinikävä on niin valtava. Voimia sinulle ja miehellesi. Syvimmät osanotot suuressa surussanne.
Otan osaa suruusi <3 Olen myös joutunut kokemaan tuon, oman rakkaan lapsensa pois menon.
Voimia suruunne, te jaksatte kyllä!
*sydämmellinen rutistus*
en osaa edes kuvitella kuinka sattuu oman lapsen menetys! :((
Itse odotan nyt kolmatta lastani ja sydäntä puristaa pelkkä ajatus.
Mieli herkässä ja täällä itku silmissä luin koskettavan kaunista runoasi lapsellesi.
Ei varmaan mitkään lohduta ei auta, mutta olen syvästi pahoillani menetyksenne johdosta *halaa*
Kyllä oli koskettavan kaunis runo. Itsekin olen poika enkelin äiti. Rakas kolmosemme syntyi isänpäivänä 2006, ikiuneen nukkuneena sydämeni alle raskausviikolla 36. Mitään syytä meille ei löytynyt.
Tarinamme voi lukea Meidän perhe lehdestä, kesän tuplanumerosta, sivulta 102, perhe murroksessa osiosta.
Suru suuri ja ikävä vielä suurempi.
Voimia teille kaikille ja syvin osanottoni.
hiljainen osanottoni suuren menetyksen vuoksi! *halaus*
tällaisena hetkenä ei löydy sanoja, ei niitä varmaan olekkaan mitkä lohduttaisi, vaan aika auttaa.. Tyttärenne asuu sydämissänne ikuisesti!
Kovasti voimia surussanne!
Voin kuvitella surusi, tuskasi ja kaipuusi.
Meille tuli myös enkelityttö maaliskuussa rviikolla 20+5. Elämä jatkuu, mutta ei koskaan täysin samanlaisena kuin ennen.
Olen pahoillani!
Pahoittelut sydämeni pohjasta!!
Jaksamisia kovasti (((Halaus)))