Yksi lauma ja yksi usko.
Se millä vanhoilliset perustelevat että vain heidän joukkonsa omistaa oikean elävän uskon kuulostaa niin pahalle ajatellen muita elävästi Jeesuksukseen uskovia. Siksi pahalle, että se on itsekkäästi ja muita alentavasti ajateltu.
Raamatussa toki puhutaan yhdestä uskosta ja yhdestä laumasta ja näin se asia onkin. Yksi usko: Usko Jeesukseen Jumalan poikana ja syntien anteeksi saamiseen Vain Jeesuksen kautta. Se riittää! Kaikki muu eroavaisuus meidän uskovien välillä on siihen nähden merkityksetöntä. Miksi sitten emme ole yhtä seurakuntaa. Siksi että me olemme vajavaisia ja täydellistä seurakuntaa ja laumaa ei täällä maan päällä ole. Ei Jeesus varmaan tarkoittanut että jakaudumme eri porukoihin mutta hän ymmärtää ja näkee ihmisten sydämiin. Toisaalta voi olla Jumalan suunnitelma että elävää uskoa löytyy useammasta porukasta näin uskoisin useamman pelastuvan. Nämä rajat että vain vanhoillisten tavalla uskovat pääsee taivaaseen on todella suppeasti vaikkakin inhimillisesti ajateltu, mutta Jumalan mittarit on paljon laajemmat, sellaset jota ei edes pieni ihminen voi ymmärtää.
Sitä keskinäistä rakkautta kun löytyy kaikkien seurakuntien elävästi uskovien keskeltä. Se on ihana tunne kun tuntee hengen yhteyttä toisen uskovan kanssa. Siihen riittää se yksinkertainen usko. Eri mielipiteet esim. kasteesta tms. ei paina siinä mitään. Usko on tärkein!
Jos vanhoillisten silmät avautuisivat tässä asiassa he voisivat kokea luterilaiten, esikoisten, helluntalaisten jne. uskovien kanssa sitä hengen yhteyttä. Usko Jeesukseen pelastaa!
Kommentit (2)
että tärkeintä uskomisessa on Jumalan sanojen neuvojen noudattaminen. Ei niinkään tekeminen, sillä tekemisellä ei tulla vanhurskaaksi, mutta voisiko sanoa että monien asioiden tekemättä jättäminen.
Kun lukee raamattua, tulee tunne, että nykyihminen kuitenkin jollain tapaa haluaa muokata raamattua nykyihmiselle sopivaan muotoon.
Kuitenkin Jumalan sana neuvoo, että vaikka ajat kuluvat, Jumalan sana pysyy. Henkilökohtaisesti käsitän tämän siten, että esim. kymmenen käskyä ovat hyvä ohjenuora uskonelämälle. Samoin kuin kaikki muukin Jumalan sana.
Omakohtaisessa uskossani pidän tärkeänä lähimmäisen rakkautta jokaista ihmistä kohtaan. Möys niitä, jotka uskovat eri tavalla kuin minä. En halua vetää rajoja ihmisten välille. Kuitenkaan sille ei voi mitään, että ei tietyllä tavalla uskonyhteys muodostu toisella tavalla uskoviin, vaikka muuten elämässä yhteys heihin onkin. Osasinkohan selvittää mitä tarkoitin.
Ymmärrän keskustelun avaajan ajatuksen ja koitin tässä valottaa, miksi uskonyhteys ei ole ehkä sillä tavalla tullut syvemmäksi kuin vaikkapa vapaan suuntien kesken. No... Vaikka uskonyhteyttä ei ole, niin elämä on paljon muutakin kuin uskomisen asia ja pidän jokaista ystävää lahjana, oli hän sitten mitä uskoa tahansa.
1. Keskenäisestä rakkaudesta
2. Vapaudesta
3. Hedelmistään