Onko sinut adoptoitu??? Olis muutama kysymys!!!

mutta sain tietää että minulla on puoliveli joka ei tiedä meistä emmekä me hänestä ennen kun se selvisi.

Tapasimme ja kaikki oli mukavaa. Emme kovasti pidä yhteyttä välimatkan takia kuin s-postien välityksellä.

Jos hän on normaali ihminen niin varmasti mielellään tahtoo kuulla siskostaan, mikäli on isnut oman adoptionsa ja muiden asioiden kanssa.

Voisko asian ottaa äidin kanssa puheeks ja miten?? En ymmärrä miksi on salannut asian minulta..koko muu suku tietää mutta minä vasta nyt...

En tiedä tietääkö veljeni,enkä missään nimessä halua sekoittaa hänen elämäänsä!! Jos ei tiedä ja otan yhteyttä...jestas en viitsi edes ajatella mikä kaaos hänen elämäänsä tulisi..

eikä bioäiti yleensä edes tiedä, mihin lapsi on adoptoitu.



Adoptoidulla on oikeus täysi-ikäiseksi tultuaan saada viranomaisilta tietoa biosuvustaan ja hän voi ottaa yhteyttä.

Tässä tapauksessa äitini kuulemma tietää missäpoika asuu mutta ei ole tietoa onko ottanut yhteyttä!! Minäkin muuten tiedän missä hän asuu ja asuukin ihan tossa lähellä..!! Jotenkin vaivaa se ettei äitini ole kertonut minulle koskaan...jotenkin olen vihainen,loukkaantunut,en tiedä mitä ajattelisin!! Mielestäni lapsen pois antaminen on kammottavaa ja tekisi mieli sylkeä äidin päälle nuo sanat....

Hänhän on luopunut lapsesta.



Sen aloitteen pitää tulla sieltä adoptoidulta. Sinä voit ottaa yhteyttä viranomaisiin ja antaa heille tietojasi siltä varalta, että hän alkaa niitä kysellä.

Enkö voi ottaa itse häneen yhteyttä??? Miksi näin??

Siinä painaa enemmän adoptoidun etu kuin biosuku. Jos lapsen antaa adoptioon, luopuu oikeuksistaan häntä kohtaan. Mutta ota yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, jotka adoption ovat hoitaneet. Sitä kautta hänkin alkaa juuriaan jäljittää. Mutta aloitteen pitää olla hänellä.



11

Eli sinne jää minun tiedot odottamaan jos vaikka hän joskus haluaa ottaa yhteyttä!! Ok. Mutta miten otan tämän asian puheeksi äitini kanssa...musta vaan jotenkin tuntuu siltä et on pakko " avata" asia ja puhua...

Mutta se pitää tehdä vioranomaisten kautta, niin ei tule kenellekään kiusallisia tilanteita. Ota yhteyttä oman kuntasi sosiaaliviranomaisiin tai Pelastakaa Lapset -järjestöön. Pelastakaa Lapset hoitaa Suomessa kotimaan adoptiot, heidän nettisivuillaan löytyy lisää tietoa.



Jos olet sitä mieltä, että äitisi teki väärin antaessaan lapsen adoptioon, olisi ehkä aiheellista siksikin miettiä hetki ennen kuin säntäät tapaamiseen. Veljelläsi on omat vanhemmat ja hän ei luultavastikaan näe asiaa samalla tavalla kuin sinä. Menneisyyden kanssa pitää päästä sovintoon, vaikka se tuntuisi vaikealta, siis hyväksyä tapahtunut.

Muista, että asia voi olla äidillesi hyvin arka, joten ei kannata lähteä syyttelemään vaan ihan rauhallisesti keskustella asiasta. Muista, että veljelläsi on nyt perhe, ei hän elä hylättynä missään katuojassa.

yhteyttä esim. Pelaan tai sitten oman kuntasi sosiaalivirastoon. Niissäkin hoidetaan mm. adoptioneuvontoja. Sano että haluaisit työstää asiaa ja kysy vaikka apua siihen, miten äitisi kanssa asiaa purkaisit.



Adoptoidut yleensä aina ennemmin tai myöhemmin jäljittävät biosukunsa, mutta heidän etunsa on, että se tapahtuu heidän tahtiinsa. Se nyt kuitenkin on iso juttu työstää, joten siksi heille halutaan se rauha suoda.



13

Niinkuin aiemmin jo kirjoitin en halua sotkea hänen elämäänsä mitenkään. En pysty olemaan sinut tämmöisen asian kanssa tällä hetkellä..mä oon järkyttynyt..tuntuu etten tunne äitiäni ollenkaan...!! Hän on aina halveksinut ihmisiä jotka eroavat ja toinen vanhempi lähtee ja hylkää lapset,tuominnut mieheni huonoksi isäksi ja vaikka mitä!! Ja äidilläni on narsistinen persoonallisuushäiriö....

Heillä on adoptiokuraattori tai vastaava, joka voi auttaa selvittämään vaikeitakin asioita. Olisi hyvä, jos pystyisit selvittämään asian itsellesi ja pääsemään tasapainoon asian kanssa. Menneisyyden salaisuudet ovat raskaita kantaa.

vaan ihan itsenäisesti toimii. Löytyy ihan haulla, hänelle on puhelinaikoja.



13

adoptiokuraattori piste fi



Siellä on yhteystiedot.



13

Jotenkin toivon etten koskaan olisi saanut tietää!!! Ja tosiaan kun äitini on narsku niin tälläisten asioiden selvittäminen ei oo ihan helppoa. Suurta katkeruutta tunnen sillä koko ikäni hän on alistanut ja haukkunut minua,miestäni sekä lapsiani niinkuin narsku vaan ikänä voi ja nyt paljastui tälläinen asia..mieli tekis mennä ja sanoa että millä ihmeen oikeudella seon tehnyt itsestään niin erinomaisen kaikkien silmissä ja samalla kantanuy maailman kamalinta salaisuutta...!! Asian ei nimittäin pitänyt koskaan kantautua minun korviini mutta näin kävi..hän halusi säilyttää erinomaisuutensa minun silmissäni siksi salaaminen..

Tuon adoptiokuraattorin kohderyhmä on ulkomaiset adoptiot näköjään..kai mä tarviin jonkun psukologin/terapeutin apua tässä tilanteessa...elämä ei oo oikeudenmukaista...äitini on tehny teon jonka eräs sukulainen minulle kertoi keventääkseen omaa taakkaansa salaamisen suhteen ja nyt se taakka lepää mun harteilla...huhuhuh...

tiennyt asiasta ihan pienestä lapsesta saakka. Teininä uteliaisuus alkoi kasvaa, ja 18-vuotiaana sitten tapasin biologisen äitini. Aloite tuli sekä minulta että häneltä, tai siis tiesin että hän haluaa tavata minut ja se oli sovittu jo etukäteen että tapaamme kun olen täysi-ikäinen.



Kyllähän siinä uteliaisuus tyydyttyi juu ja olen ihan tyytyväinen että tuli tavattua. Emme ole enää yhteyksissä, en voi sietää tätä ihmistä. Hän oli kaikin puolin pettymys.

tavalla tapaaminen oli pettymys?