Onko muita joille oma mies on " se väärä" ?

ehkä alkavaa masennusta. koita saada omaan elämääsi sisältöä, harrastuksia, ystäviä. Yleensä mihiltä vaaditaan liikaa: täytyy olla hyvä aviomies, ystävä, rakastaja jne. mielummin jakaa näitä tehtäviä monen ihmisen kesken. ei oleta miehensä välttämättä olevan paras ystävä jne.

Tapasimme parikymppisinä, menimme naimisiin, saimme kolme lasta. Nyt olemme kolmekymppisiä. Olemme onnellisia, yhteistyömme toimii, ei riitoja tai mitään ongelmia.



Mutta. Jos nyt miehen valitsisin, valitsisin toisenlaisen. Ei niin, että tämä nykyinen olisi mitenkään huono....on hyvä, oma-aloitteisesti osallistuva isä, ei räyhää, ei ryyppää, kaiken kaikkiaan ihan hyvä tyyppi. Mutta silti valitsisin nyt toisenlaisen luonteen omaavan ihmisen.



En mieti eroamista, en usko että miettii miehenikään. Uskon, että voin elää hänen kanssaan hyvän ja onnellisen elämän, vaikka hän ei aivan täysosumaksi osoittautunutkaan.

Sitäpaitsi, ero ja uusperhekuviot eivät innosta sitten ollenkaan. Koska suhteessamme ei varsinaisesti mitään vikaa ole, en halua hajottaa lapsilta kotia.



Sinulla voi tilanne tietenkin olla toinen, jos yhteispeli ei suju. Vaikea tilanne ja ymmärrän, mikäli eroakin mietit.

Tajusin vasta yli 10 v yhdessäolon jälkeen, että meiltä ei löydy sitä parasta mahdollista henkistä kemiaa joka voisi olla. Mieheni on todella hyvä mies eikä voi sanoa että hän olisi Se Väärä; en voi siis sanoa, että minulle olisi huonostikaan elämässä käynyt jos tässä olen loppuikäni. Tiettyjä ongelmia on kuitenkin ilmennyt ja kriisiä käyty läpi viime aikoina (ensimmäiset reilu 10v olivat tasaista ja hyvää aikaa). Meillä on yhteiset arvot ja elämäntavat ja elämä mallillaan, arki sujuu ja seksi sujuu. Mies on ehkä kuitenkin ennemminkin Se Sopiva kuin Se Oikea. Tässä kuitenkin olisi tarkoitus jatkaa. Ihmiset muuttuvat ja sitä kautta suhdekin muuttuu, joten mahdollista on sekin, että en enää jossain vaiheessa muuta kaipaakaan.

henkilökemiaa" ... Olisikohan tämä ajattelu utopiaa?



Mitäs jos esimerkiksi lapsenne ei ole ihan niin hyvä ja fiksu kuin ajattelitte? Laitetaanko se vaihtoon? Tulikin " se väärä" tenava?



Jos asiat eivät toimi lainkaan, niin sitten ymmärrän murheenne. Puhutte kuitenkin toimivista liitoista, ja teitä vain tylsistyttää, ehkä joku toinen mies olisi ollut " hotimpi" tai " jänskämpi."



Vankkumattomana totuuden torvena olen sitä mieltä, että tämä on lähinnä merkki omasta kypsymättömyydestä, prinsessaunelmasta ja sen valkealla hevosella ratsastavan ritarin odottelusta.



Pikku vinkki: se oli satu...

Nyt kyllä aliarvioit meitä pahasti. Kirjoituksesi sävystä päätellen pidät meitä lapsellisina haihattelijoina, jotka eivät osaa olla mihinkään tyytyväisiä.



Itse kirjoitin, että " väärästä" miehestä huolimatta uskon meidän elävän aivan hyvän ja onnellisen elämän yhdessä. En ole kyllästynyt, en haaveile uljaasta prinssisitä aidan vihreämmältä puolelta.



Miksi sinusta on väärin sanoa ääneen tällaisia asioita? Eihän se, että jotakin ääneen sanoo tarkoita sitä, että olisi poukkoilemassa sanomisiensa suuntaan!



Ehkäpä oma miehesi on hitusen lähempänä sinulle sopivaa tyyppiä kuin esim. minulla tai ap:lla, koska et tätä aloitusta ymmärtänyt.



4

minä kans ilmoittaudun.

me ollaan kuljettu nyt 9v yhdessä=avoliitossa.

nuorina mentiin yhteen, minä olin 17 ja hän 19.

alku oli takkuista ja aika/vuodet toi parempaa mukanaan ja saimme viime kesänä tytön, ostimme pari vuotta sitten tämän talon jne..



mutta kyllä mä tiedän että ei me loppuelämää yhdessä olla.

jos ei mikään muutu.

toisinaan vihaan miestäni ja toisinaan taas menee ihan ok ja mä ainakin olen huomannut että ulospäin haluan että kaikki näyttää hyvältä.



ja mun mies , noh sen viat tai jos niin voi sanoa on välinpitämättömyys, huolettomuus, laiskuus, epäsiisteys, julmuus, jollain tapaa epärehellisyys (jäänyt kiinni kahdesti siitä että ollut valmis toiseen sänkyyn) :näitä olis vielä vaikka kuinka..

ei vaan jaksa kiinnostaa ja nyt varmaan kaikki ajattelee että Jätä tollainen.

niin mutta kun se ei niiin helppoa ole.

yhteinen laina, yhteinen lapsi yhteiset elukat =vaikea yhtälö



mä kans ajattelen aina jotenkin että ehkä sit erotaan kun lapsi jo iso ja ymmärtää mutta mun tekee pahaa ajatella että erotaan ja lapsi siitä kärsii kuitenki ja alkaa kaikenlaiset uusperhekuviot.

ei nekään jaksa kiinnostaa.



ja olis muuten kiva tietää mitä muut ajattelee , millainen se mies sit olis minkä nyt ottais jos uudelleen aloittais..??



mulla ainakin on jotenkin selvää millainen on mun ns. " unelmamies" ,

tosin se että onko niitä ja saako sellaista on aika ..no joo tiedätte :)



lisää pohdintoja aiheeseen liittyen tulee toivottavasti :)

Herätkää rinsrenssat miettimään, miten TE voitte tehdä perheenne onnelliseksi.

Käyttäkää siihen se energia mitä teiltä kuluu näissä satufantasioissanne (tai fantasioikaa makkarissa niin se vääräkin mies voisi taas innostua).

elämää voi elää imperferfektissä tai futuurissa. Jos elämää värittää jatkuva voivottelu siitä, miten valitsinkin niin väärin on lähtökohta huono. Itse tykkään, että tehdään paras näistä lähtökohdista, joissa ollaan, ja luodaan parempaa tulevaisuutta.



Tyytymättömyys tarttuu, ja niin optimismikin.

Totta, että ei sen miehen tarvitse välttämättä olla se napakymppi. Riittää että on riittävän hyvä, etenkin jos muuten on elämä ja perheen asiat kunnossa. Tähän tulokseen olen itsekin tullut.



Edellä olevan lisäksi kyse on itselläni ollut myös omasta ongelmastani, kai jonkinlaisesta ja tietyntyyppisestä seksiriippuvuudesta, kun mikään ja kukaan ei ole tuntunut riittävän.



t. kuutos-prinsessa ;)