Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun oma lapsi ÄRSYTTÄÄ
17.01.2007 |
Olen todella huono äiti ja ihminen, itkien istun tässä koneella. Meillä on todella voimakastahtoinen 2 v 4 kk pahassa uhmaiässä ja päivät ovat tosi raskaita. Perheessä myös vauva ja esikoinen myös todella mustasukkainen, vauva saa mustelmia päivittäin kun esikoinen ehtii käydä tönimässä ja retuttamassa. Tiedän, mistä uhmaiässä on kyse ja teoriassa tiedän myös, miten kiukutteluun jne. pitäisi suhtautua, mutta en oikein enää jaksa. Äsken juuri huusin lapselle kurkku suorana ja tuntuu, etten halua nähdä koko riiviötä silmissäni enää. Todella ahdistavia tällaiset tunteet; samalla tuntuu, että pilaan välimme ja työnnän lapsen luotani ja lopulta, vanhempana, hän ei enää halua olla tekemisissä kauhean elämänsä pilanneen hirviöäitinsä kanssa.
Kommentit (4)
minä aikanaan karjuin esikoiselle ja retuutin ja lukitsin moneksi tunniksi huoneeseensa. Ja vihasin niin että olin jo melkein murhanhimoinen.
Mutta nyt poika on 12 vee ja meillä on ihan hyvä suhde ja poikakin täyspäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaisen tunneskaalan äidissään. Kyllä mäkin olen joskus niin täynnä näitä eeten jaksais yhtään nähdä enää. Lapset ovat kyllä uskomattoman armeliaita omille vanhemmilleen, että eivät kyllä ihan helpolla luovuta. Kerran kerhoon lähtö oli meillä tosi vaikeaa ja mulla kiehahti ihan yli. Sitten myöhemmin päivällä autoin tyttöä (silloin 3v) pukemisessa ja samalla katsoin tippa silmässä miten suloinen se on. Oli pakko sanoa, et anteex ku aiti sulle sillälailla huusi. Tyttö otti kaulasta kiinni ja sanoi, että tämmöisiä me ihmiset ollaan...
Mä aina yritän pyytää anteeksi ja kertoa, et mä silti rakastan vaikka välillä olenkin vihainen.
Voisko isä tai joku muu viedä esikoista ulkoilemaan tai johonkin, että saisit olla vauvan kanssa rauhassa kotona? Tilanne kuulostaa siltä että jotain ratkaisuja on tehtävä, järjestä sellaisia jotka helpottavat elämäänne.
Uhmaikäisellä on tarve raivota oli asiat niin tai näin eli raivon määrä pysyy aikansa vakiona - jos lapsi raivoaa niin se on aina parempi tilanne kuin että sinä raivoat. Ota hankala raivoava tai tottelematon lapsi syliin ja pidä siinä napakasti niin kauan että järki menee perille ja rauhoittuu. Ainakin saa turvallisesti purkaa kiukkuaan, ja kiinni pitämisessä voi tosiaan mennä aikaa, mutta se voi säästää hermoja sulta, ja suojata lasta sun raivareilta.
Ja ulkoilu on kans hyvä konsti tai äiti-lapsi kerhot ym.
Muista että aika auttaa ja tilanne helpottaa aikanaan. Ota päivä kerrallaan ja muista jo aamusta varautua siihen, että lapsesi on hankala niin osaat jo ennakoida tilanteita. T
Mieti missä tilanteissa lapsi on yleensä hankala ja koita toimia niin, että näistä tilanteista selvittäisiin mahdollisimman sujuvasti. Ja vaikka olisit kuinka kamala äiti niin muista kertoa lapselle, että kuitenkin rakastat häntä ja yritä muistaa helliä. Huomiotasihan hän hakee ja kokee ehkä menettäneensä äidin kun on uusi vauva.
Jaksamista!!
Alue: Aihe vapaa
Lähtekää ulos tai yrittäkää tavata joku toinen perhe, jossa samanikäisiä.
Ota pätkä videolle tai kuvaa lapsia digikameralla. Puyolen tunnin päästä kuvat tuntuvat jo sydäntä särkevän suloisilta :)
Ota lapsi syliin juuri sillä hetkellä, kun et jaksaisi häntä yhtään. Halaa ja anna suukko! Sano lapselle ääneen hitaasti: Vaikka olen väsynyt, niin rakastan sinua!