Lue keskustelun säännöt.
Ennakoiko se lapsuuden koko aikuisuuden pituuden kanssa?
14.12.2006 |
Minä olen 177 cm ja isä 187 cm. Neljävuotias poika on just ja just metrin. Menee sekä pituus- että painokäyrillä -1.
Kaverini tyttö on samanikäinen, ja hänelle ostetaan jo kuusivuotiaan kokoisia vaatteita. En tiedä tarkkaan vanhempien pituutta, mutta molemmat ovat lyhyempiä kuin minä.
Myös heidän toinen lapsensa on puoli päätä pitempi kuin meidän toinen poika, ja he ovat myös samanpituisia.
Ihmettelen useinkin, miksi meidän pojat ovat niin pienikokoisia. Monella pienellä aikuisella on isommat lapset kuin meillä. Onko kaikki vain sattumaa, vai onko tälle mitään selitystä?
Kommentit (8)
Olen aina ollut pienikokoinen lukuunottamatta syntymäpituutta ja -painoa (ne oli normaalit). Ja nyt olen erittäin pienikokoinen aikuinen, " pituutta" on hädin tuskin puoltatoista metriä. Mieheni on ns. normaalimittainen (180cm) ja meidän lapset ovat isältään perineet ilmeisesti pituuskasvun esim. 6-vuotias tyttäreni on nyt samankokoinen kuin minä 8-9vuotiaana. Mutta yhdyn kakkkoseen siinä, ettei kaikki kasva samaan tahtiin, meidänkin luokalla oli lukiossa muutama poika jotka olivat lukioajan minun kanssani samanmittaisia ja vasta armeijan käytyä olivat kasvaa hujahtaneet pari kolmekymmentäsenttiä lisää pituutta.
Teillä on kyllä niin paljon pituutta, että ihmettelisin jos lapsenne jäisivät tavanomaista pienemmiksi. Onko muuten lapsillanne allergioita tai keliakiaa? Se voisi selittää heikon kasvun lapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua tässä on se, että meillä on molemmilla, varsinkin mulla, pitkän ihmisen identiteetti, vaikka mä olen tasan keskipituinen ja äiti jopa lyhyt. Mutta tunnetaan itsemme isoiksi.
eivät useinkaan ole keskipituutta pidempiä. Vanhempien pituus ennustaa lapsen aikuiskokoa paljon tarkemmin kuin pienen lapsen oma koko, mutta toki poikanne on voinut periä ne sukunne kaikki lyhyet geenitkin ja jää lyhyehköksi. Mutta jos olette miehesi kanssa pitkään kasvaneita, varsinkin miehesi, on todennäköisempää, että niin on lapsennekin. minä olin aina luokkani pienimmästä päästä ja veljenikin keskikokoa pienempi. minusta tuli 174 senttinen ja veljestä 185 cm pitkä. Kasvoimme sitten pitkään. Minä 17-vuotiaaksi veli vielä 19-vuotiaanakin.
Todellakin isä oli lapsena pieni, kunnes sitten venähti vielä armeijassakin. Todettakoon, että pienempi poikamme on vieläkin pienempi kuin isänsä saman ikäisenä.
Mutta minä olin aina pisimmästä päästä, en kuitenkaan mikään poikkeuksellisen iso. Muistelen monena vuonna olleeni luokkani kolmanneksi pisin.
Nyt kun alan muistelemaan, niin minäkin taisin kasvaa aika pitkään. Yleensähän sanotaan, että kun menkat alkaa, niin sitä enää kasvaa tuuman verran. Muistelen, että kun ne alkoi 13-vuotiaana, olin " vain" 170-senttinen. Eli minä kasvoin kaksikin tuumaa.
Muistan myös veljeni kaverin, joka oli päätä pitempi ala-asteella kuin kukaan muu. Hän jäi hädin tuskin 170-senttiseksi.
KAsvuun vaikuttaa murrosiän ajoittuminen. Eli varhainen murrosikä-->jää lyhyemmäksi ja myöhäinen murrosikä--->pituuskasvu jatkuu kauemmin, ja on siis " aikaa" kasvaa pidemmäksi. Mun veli venähti vasta 18-vuotiaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin koulussa aina pisin ja melkein 90 senttiä 1-vuotiaana. Ja nyt 177. Kaveri taas oli pitkä lapsena, mutta jämähti sitten 165-senttiseksi.
vanhempien pituuksista ja kasvurytmistä voi varmaan arvailla, tuleeko kasvupyrähdystä vai jääkö pieni lapsi pieneksi aikuiseksi
luokkani lyhin ja kulmakunnan pienin.
12-vuotiaana alkoi spurtti ja viimeiset sentit tuli 20-vuotiaana.
Mä kasvoin nopeasti, olin aina luokkani pisin ja neuvolassa arvioitiin, että musta tulisi joku 180 senttinen ja äiti oli kauhuissaan. No, pituuskasvu tyssäsi viidennellä luokalla ja olen 164 cm pitkä jättiläinen. Koko loppu luokka kasvoi mun ohi kahdeksannella luokalla ja jäin luokan lyhimmäksi.