Lue keskustelun säännöt.
Miksi tyttärien lapset ovat läheisempiä kuin poikien mummoille?
13.12.2006 |
Ollaan keskusteltu tästä paljon kaveripiirissa ja lähes kaikilla samat kokemukset, mutta tietysti poikkeuksia löytyy. Minunkin äiti oikein suoraan myöntää (toivottavasti ei veljelle), että minun lapset tuntuu läheisimmiltä kuin veljeni lapset. Minä en ymmärrä. Veli asuu lähellä ja itse asun noin 100 km päässä. onko tähän jokin biolopginen selitys? Eikä minun äiti ole kaveripiirissä mikään poikkeus. Itseäni vain mietityttää, kun minulla on 4 poikaa.
Kommentit (8)
Vanha tylsä totuus. Tyttären lapset ovat tasan varmasti omaa geenilinjaa. Pojan lapset eivät välttämättä ole, eli miniän uskollisuus on aina luupin alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä jotenkin ne isoäitiyteen liittyvät tunneseikat ovat jotenkin voimakkaammin elettävissä oman tyttären äidiksi tulon kautta... jos osasin nyt tämän oikein ilmaista.
Raadollinen, biologispohjainen selityshän on se, ettei voi olla varma ovatko poikien lapset todella heidän vai jonkun muun. Tätä on ainakin joskus lehtien ym. palstoilla puitu.
tyttären lapset tuntuvat omimmilta. Pojan lapset tuntuvat tämän vaimon lapsilta. No hankala selittää, mutta minusta ihan ymmärrettävää.
vähän pelko pepussa, kun tällä hetkellä miehen vanhemmat auttavat meitä lastenhoidossa paljon ja ovat todella läheisiä lastemme kanssa. Mutta mitä tapahtuu, kun heidän tyttärensä saa lapsia (lähivuosina varmasti)? Tytär asuu lähes naapurissa, meille on matkaa 45 km. Tyydyttävätkö hellimisen tarpeensa sitten tyttären lapseen/lapsiin ja unohtavatko meidän lapset?
Kokemuksia kellään?
miehen sisko käy kylässä äidillään ainakin kerran viikossa, joskus useamminkin.
me käydään todella harvoin, vaikka asutaan vain 15km kauempana kun tytär...
ja myös mummu käy meillä harvemmin kun tyttärellään!
jotenkin se ottaa mua " pannuun" ,
vaikken erityisemmin ole huomannut mummun suosivan tyttärensä lapsia enemmän, muutakun kyläilemällä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvun ensimmäine lapsi oli erittäin tärkeä appivanhemmille ja myös mieheni siskoille, kunnos toiselle mieheni siskoista syntyi oma lapsi. Meidän lapsemme unohtui siinä rytäkässä täysin ja on edelleen vähemmän tärkeä kuin siskon lapsi.
Me asumme 60km päässä ja sisko ihan lähinaapurissa, joten käyvät tietenkin useimmin kylässä, mutta kyllä muutos noin muutenkin oli harvinaisen selvästi nähtävissä ja muutamat itkut on sen takia itkettu. Nyt ollaan tilanteeseen sopeuduttu.
Siis miehen äidin " suosikkilapsenlapset" ovat vanhimman pojan. Näiden luona käydään vähintään kerran viikossa, lapset on mummolassa hoidossa ja yökylässä tosi usein, jne. Meille isovanhemmat on tulossa nyt kolmatta kertaa tänä vuonna! Myöskään muitten lapsiensa luona ei käy yhtä usein, kun tämän vanhimman. Muut vähän näreissään, ja yksi lapsi jo meinas ettei mummoa kaivata ollenkaan kun ei viiti käydä heidän luonaan.
Enkä kyllä äkkiä keksi yhtään vastaavaa tapausta lähipiiristäni tai tutuista. Jospa te olettekin se poikkeus?