Lue keskustelun säännöt.
Jos inhoaa tyotaan, onko parempi vain purra hammasta ja kestaa vai sanoutua irti ja menna kortistoon. Kyllahan sita itse kestaa joten kuten mutta pistaa mietityttamaan ne tyon koht
Kommentit (6)
Työtehtävät oli ok, mutta henkilöstön sisäiset riidat hirveät ja pomot skitsoja (polkivat työntekijöiden oikeuksia mm niin etteivät maksaneet ylitöistä ja vapaatakaan ei saanut, helppoa ilman kellokorttia).
Mä en jaksanut kauaa, mielenterveys meinasi mennä. Mä jäin sitten vakkarityöstäni äitiyslomille. Tein useamman lapsen yhtä kyytiä ja en mennyt niiden välissä töihin. Meillä onneksi talous salli sen, koska meillä ei ole hienoa uutta omakotitaloa vaan tavisrivari :D
Kun lapsiluku tuli täyteen aloin etsimään uutta työtä. Sitten kun sain uuden työn, kävin irtisanomassa itseni vanhasta duunista ilman että menin sinne enää takaisin päiväksikään töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kiroilen joka päivä työtäni ja en todellakaan meinaa tänne jäädä mädäntymään. Joka päivä tulee jotain p*skaa niskaan. Mutta en todellakaan meinaa jäädä kotiin välissä!
Sinnittelisin äitiyslomaan, pitäisin hoitovapaat ja miettisin sitten uudestaan.
Muutaman kuukauden kyllä jaksaa ja lopussa voit kuitenkin joutua sairaslomalle - kivastakin työstä.
En irtisanoutuisi nyt, vaan tekisin kuten joku aikaisempi kirjoittelija - tekisin lapsen/lapset ja hankkisin sitten uutta hommaa.
Raskaana ollessa saa aika helposti sairaslomaakin, joten mikään pakko sun ei ole ä-lomaan asti siellä olla. Jäät äippälomalle ja hoitovapaalle ja mietit rauhassa mitä haluat elämälläsi tehdä. Ei kannata hätiköidä!
Näin minä tein. En todellakaan aikonut enkä palaa vakkarityöhön, jäin saikun kautta ä-lomalle toisen lapsen kanssa. Nyt olen hoitovapaalla, mulla on oma yritystoiminta aluillaan, mutta meinaan roikkua vanhassa työssä lomarahojen ym. takia sen 3v.
Tsemppiä!
Sulla on vaan yksi elämä. Jos kestät taloudellisesti niin kortistoon.
Tekisin saman jos voisin. Vuosikausien ahdistus ajoi sairaslomalle ja kohta on taas palattava samaan kamaluuteen. Pahimmillaan ahdistus seuraa uuteen työpaikkaan, kun se kroonistuu.