Tuosta toisesta ketjusta tuli mieleen: Miltä ikäkaudelta ovat ensimmäiset muistosi?

Sitten on yks missä oon varmaan vähän yli 1, koska mulla on sama mekko päällä kuin 1-vuotiskuvassa. Kolmas aikainen muistikuva on sellainen missä oon jotain vuoden ja kahden väliltä.

Olin 4v kun muutettiin pois ensimmäisestä asunnosta. Sieltä muistan monta asiaa mutta en osaa sanoa kuinka monta niistä valokuvista ja kertomuksista. Pari asiaa voin varmasti sanoa muistavani itse.

Muistan myös yhden vanhempien riidan ajalta kun olin 4v ja veli vauva.

Äitini ei tuota riitaa mustanut ennen kuin muutama vuosi sitten kerroin sen muistavani.

Muistan että pelkäsin kun äiti ja isä huusivat hirveästi. Heräsin siihen. Vanhemmat huomasivat minun tulleen ovelle ja riita loppui siihen . Tulivat molemmat rauhoittelemaan minua.

Siskoni taas ei muista juuri edes ala-asteikäänsä.

Jäin pois heidän hoidosta ollessani kaksi.

Olin 2,5 v, kun muutimme toiseen kaupunkiin. Minulla on muutamia selkeitä muistikuvia tapahtumista, jotka sijoittuvat syntymäkotiini. Muistan myös syntymäkotini huonejärjestyksen. Äitini on piirroksestani varmistanut, että muistikuva on oikea.

jolloin olin 2,5 vuotta, mutta se on niin haalea, että en enää muistaisi sitä, jos en olisi koululaisena muistellut sitä ekana muistonani. Oikeat muistot minulla alkaa siitä, kun veljeni syntyi. Olin tuolloin täyttänyt juuri kolme ja siitä eteenpäin muistan monta asiaa.

Ne ovat lähinnä " tunnetiloja" , joita muistan. Mitään kuvaa tapahtumista ei ole.

onko poikasi nähnyt valokuvia vauva-ajaltaan?



Itselläni on ensimmäinen muisto ajalta jolloin olin noin 6kk. Oli talvi ja äitini työnsi minua vaunuissa pihalla, ja vaihtoi muutaman sanan talonmiehen kanssa.

Pappa kuoli kun olin 3,5v

Äidillä oli harmaa mekko(mini), ja hän silitteli vatsaansa ja sanoi: " Koskahan sääkin synnyt, kyllä nyt olis jo aika."



Tänä päivänäkin inhoan odottelua.

Kerran kysyin siskoltani, että ollaanko me joskus kakaroina kaaduttu kerrossängyllä. Sisko vastasi, että ollaan, mutta sä olit niin pieni silloin, että et voi muistaa sitä. Olen ollut kai 2- tai 3-vuotias.

mutta siirrettiin nykyiseen paikkaansa pojan ollessa noin 6 kk:n ikäinen (muistan tuon erään tapahtuman johdosta)!! Siis hämmästeltiin sitten pojalle, että miten sinä voit muistaa VAUVA-AIKAISIA juttuja, niin poika muisteli vielä lisää, että " minullahan oli ennen sellainen punainen kylpyamme" ja tosiaan pojalla oli vauvana punainen amme, joka sitten heivattiin pois pienuutensa takia, kun poika oli suunnilleen 1,5 v. (nykyään pojalla on sininen amme).



Muutakin outoa olen havainnut; ihan VASTA SYNTYNEENÄ synnytyssairaalassa poikamme hörötteli ÄÄNEEN (siis naureskeli ihan oikeaoppisesti ja vielä naurun virne naamalla...) nukkuessaan. Hereillä ollessaan siis käyttäytyi tyypillisen vauvan tavoin, eikä tietenkään hörötellyt. Ja tätä nukkuessa ääneen höröttelyä jatkui vielä muutama kk eteenpäin. Omat vanhemanikin saivat muutaman kerran " todistaa" tuota outoa tapahtumaa...



Olisi mukava tietää, onko täällä muilla ollut vastaavaa vauvanaureskelua..?



Itse taas muistan selkeämmin vasta ala-asteaikaisia tapahtumia elämästäni, senkin takia hämmästelen poikaani, sillä kun tuntuu muutenkin olevan joku erehtymätön " tietokonemuisti" kaikissa asioissa...