Siis Ei *reps* voi olla totta! Curling-vanhemmuus kulminoituu...

...olen itse hyvin suurpiirteinen enkä ole turhan tarkka muissa kuin tietyissä kasvatusasioissa. Tuollaiset vanhemmat saavat multa ihon kananlihalle.



Lapsen kasvattaminen on laaja kokonaisuus ja tuommoinen kummallinen nysvääminen on minusta ihan käsittämätöntä.

Eikös tahtojen taistelusta voida luopua juhla-aterian ajaksi? Itse pidän aina mukana pilttipurkkia jos en voi olla varma siitä syökö lapsi tarjolla olevaa ruokaa vai ei. Ja sekin vaan siksi, että lapseni on aika laiha. Muussa tapauksessa saisi olla kokonaan syömättä jos tarjolla oleva ruoka ei kelpaa. Ei ketään (aikuistakaan) saisi pakottaa syömään jos ei halua, eikä lapsen ruokailusta pitäisi tehdä mitään suurta numeroa.

Jos ei suu pysy kiinni, tulee porttikielto. On tehonnut ennenkin.

maistattaa etukäteen...? ottakaa mukaan pakasterasiassa lapsen lemppariruokaa, niin joulurauha säilyy. mulla ei ainakaan olisi AIKAA tuollaiseen säätämiseen!



ja jos aikuiset ei tajua, että uhmaikäinen kokeilee rajojaan, niin silloin on aikuisissa vikaa. ei lapset ymmärrä, että jouluna ei saa olla uhmassa ;)

" curling-miniöimiselle" , jos noin voi sanoa. Anna anopin kauhistelujen mennä ohi. Jos hänen joulunsa järkkyy tuollaisesta niin voi voi.



Minullakin on aika laiha lapsi ja välillä mietin, olenko huono äiti, kun sitten voi olla koko päivän lähes syömättä, jos kylässä ei ruoka maita.



Mutta annan olla. Olin itsekin tosi laiha ja nirso lapsena ja aikuisena syön reippaasti kaikenlaista.

Minulla on jo kolmas uhmis (2v) tulossa tänä jouluna juhlaruokapöytään. Olen kasvattanut häntä jokaisessa arkisessa ruokailutilanteessa tähän asti, joten voin luottaa siihen, että joulupöydissä sujuu tilanteeseen nähden hyvin. Jos hän ei kaikkea halua syösä, niin siitä asiasta ei juhlissa tehdä numeroa.



Uhmista voi myös huijata. Itse teen sitä jatkuvasti. Lanttulaatikon nokareen voi muotoilla lautasella vaikka kukkaseksi. Se on paljon jännempää syödä eikä tule konfliktia. Hankalalle uhmikselle voi myös joulupöytään ostaa uuden hienon lempihahmolla varustetun lusikan, jonka hän näkee vasta siinä tilanteessa. Meidän uhmis söi pikkujoulujuhlissa väkevää rosollia, kun kerroin sen olevan hänen lempihahmonsa Mansikka-Marjan punaista salaattia. Se oli oikeasti niin etikkaista, että itseäkin itketti.



Anopillekin tekisi hyvää nähdä luovaa lastenkasvatusta...

ja jouluaattona " yök" ! Eli ihan turhaan vaivaudut. Jotain perusruokaa valmiiksi varalle pakastimeen tai sitten edellä mainitut konstit käyttöön.

Kyllä jos ei meidän lapselle ruoka maistu, niin herra on vaan hyvä ja on sitten tyhjällä mahalla! Meillä pidetään tietyissä asioissa kovaa kuria ja yksi on ruoka pöydässä istuminen. Siinä istutaan nätisti tai voipi sitten poistua pöydästä. Ja anoppi voi pitää turpansa kiinni (no eipä tuo kyllä olekkaan sitä sorttia, joka työntää nokkansa muiden asioihin).. Meillä pikku herra osaa olla esim. ravintolassa tosi nätisti. Sanon etukäteen, et nyt mennään ravintolaan ja siellä pitää olla nätisti. Tietenkin 2,5-v tympääntyy (luonnollisesti!) jossain vaiheessa ja sitä varten mukana on kurkistuskirja ja pikkuauto yms. pieni lelu. Jos ei maistu ruoka maun takia, niin ei oo pakko loppuun syödä. Ei siitä tarvii mitään teatteria tehdä.

En minä ainakaan pakota 2.5v syömään jotain, mistä ei tykkää.



Eri asia, jos tuttu ruoka ei kelpaa, niin sitten voi nousta pöydästä syömättä. Mutta eihän taaperoa nälässäkään voi pitää, joten jotain on sitten kuitenkin aika pian syötävä.

Vai pidättekö nälkää itkevää taaperoa nälässä, tyyliin " minähän sanoin että et saa muuta ennen iltapalaa" .

Eikö tosiaan voisi jouluna ottaa ihan vaan rennosti ja unohtaa ne arjen kaikkea-pitää-ainakin-maistaa -taistelut?



Sillä kun ei ole mitään ravitsemuksellista merkitystä syökö piltti sitä lanttulaatikkoa kerran vuodessa. Eikä kyllä juur kasvatuksellistakaan merkitystä jos juhlat on aina sitä että äiti hermot kireellä yrittää pakottaa lapset syömään anopin mössöjä ettei anopille vaan tule paha mieli. Että hiphei kun on mieli kaikilla niin hyvä lämmin hellä.

että huudatetaanko sitä lasta nälissään iltaan asti!!!!!!!!

taapero kuole nälkään, jos yksi ateria jää väliin. Kauhistelkaa ihan rauhassa, mutta mulla on aika tyly linja meidän 1,5-vuotiaan kanssa: Jos ei kelpaa, pois pöydästä ja seuraavana ruoka-aikana uusi yritys. Ei ole toistaiseksi nälkään kuollut. Jotkut ruoat uppoavat paremmin kuin toiset, mutta mulla ei ole pienintäkään aikomusta lähteä sille linjalle, jossa kaivetaan kaapista esiin purkki toisensa jälkeen, että jos löytyisi joku, mikä sillä hetkellä maittaa. Ja olen myös isovanhemmille ilmoittanut selvin sanoin, että tämä on talon tapa.

Siis mitä ruokaa lapsi normaalisti syö, jos joulupöydästä ei kelpaa esim. perunat, salaatit, kala, kinkku, leipä? En mäkään meidän 2½v:lle välttämättä mitään likokalaa syöttäisi (vaikkakin varmaan söisi sitä ilomielin), mutta ihmetyttää jos tuonikäinen on täysin pilteille totutettu. Nehän maistuu hirveiltä ja on kuin koiranruokaa. Söisitkö itse?

Ei ihminen kuole siihen, että kokee kerran elämässään nälän tunteen. Ja useimmat lapset lopettavat kikkailun siihen yhteen kokeiluun. Kovapäisimmätkin uskovat muutamasta kerrasta.

Vierailija:

Siis mitä ruokaa lapsi normaalisti syö, jos joulupöydästä ei kelpaa esim. perunat, salaatit, kala, kinkku, leipä? En mäkään meidän 2½v:lle välttämättä mitään likokalaa syöttäisi (vaikkakin varmaan söisi sitä ilomielin), mutta ihmetyttää jos tuonikäinen on täysin pilteille totutettu. Nehän maistuu hirveiltä ja on kuin koiranruokaa. Söisitkö itse?

Hmm...olen ilmeisesti missannut jotain, mutten kylläkään kuvausten perusteella sitä yhtään kaipaakaan.

terv. 3 lapsen äiti