Moraalinen kysymys, ottakaa kantaa.

Mutta tosiaan asiallinen yhteydenotto asialliseen aikaan ;).

vaan isään ja vaatisin isyyden vahvistamista



en itseni, en miehen, enkä hänen vaimonsa takia vaan lapseni, joka on oikeutettu isänsä jälkeiseen perintöön ja elareihin.

jos se ois kosto, nini en kertois. Muuten naisella ois oikeus tietää, mutta mieti ekana kannaattako se, mies saattaa alkaan vihaan lastaan.

Se mitä mies tyttöystävälleen kertoo, kuuluu heidän parisuhteensa sisäisiin asioihin. Ja mitä lapsen tunnustamiseen tulee, niin se ei ole mies eikä mikään, joka ei ota teoistaan vastuuta ja tunnusta lasta omakseen.

miehen äidille tämän olevan mummi! Tapahtui siis baarissa. Nainen otti yhteyttä muutaman päivän päästä ja sen jälkeen käy säännöllisesti katsomas lapsenlastaan, mies ei tekemisisissä ole :)

Ja kyllä, minäkin vaatisin lapsen tunnustamista elarien ja lapsen perinnön takia.

vaikka oikeusteitse ja verikokeella. Se on lapsen oikeus, samoin lapsela on oikeus elareihin ja perintöön - vaikket sinä haluaisi (etkä ole oikeutettukaan) penniäkään, lapsella on niihin oikeus ja sillä oikeudella sinänsä on rahaa suurempi merkitys hänen itsetunnolleen jne myöhemmin.



Naiselle sinun ei pidä puhua mitään. Hänellä on kylä oikeus tietää, mutta hänellä on myös oikeus kuulla se mieheltään. Miehen pitäisi kantaa vastuunsa tässäkin suhteessa, mutta jos hän nyt ei pysty sitä tekemään niin sinähän olet moisesta vetelyksestä jo päässyt eroon.

tai olemassaoloa kunnioittavan) myös noi ehdoton ja moraaliton kannassaan lasta kohtaan, tuskin tulee koskaan olemaan rikkaudeksi lapsen elämässä millään tavalla.



Periaatteessa kannatan aina lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa, silloinkin kun vanhemmat eroavat, eivät ole yhdessä alun alkaenkaan ja/tai heillä on huonot välit keskenään. Itsekin olen yh, ja joutunut kokemaan lapseni biologisen isän puolelta aikamoisia loukkauksia. Silti olen taistellut itseni kanssa jo monta vuotta kunnioittaakseni hänen suhdettaan lapseen (niin löyhä kuin se suhde onkin). Isän loukkaukset minua kohtaan eivät saa kuulua hänen suhteeseensa lapsen kanssa, eikä lapsen tule joutua kantamaan niistä taakkaa. Lisäksi edes jonkinlainen suhde biologiseen etävanhempaan on uskoakseni lapsen identiteetin kannalta tärkeä, vaikka meidänkin tapauksessa lapsen PERHE rakentuu hyvin selkeästi minun ja nykyisen mieheni ympärille, meidän yhteiseen kotiimme, jossa nykyinen mieheni toimii kasvattajana ja isähahmona.

Aina suhde biologiseen vanhempaan ei kuitenkaan onnistu, tai saattaa olla lapselle henkisesti paljon kuluttavampi kuin elämää rikastuttava; näin esim. silloin jos isä ei kertakaikkiaan ole kiinnostunut jälkikasvustaan missään määrin, eikä pysty luomaan mitään tunteita tätä kohtaan. Joskus jopa inhoaa ajatusta lapsesta, ja sitä myötä koko lasta. Silloin minun mielestäni on äidin tehtävä tajuta tilanne, olla yrittämättä väkipakolla mitään yhteyttä siihen suuntaan ja pikemminkin suojella lastaan siltä henkiseltä torjumiselta ja pettymykseltä, mitä isän rakkaudettomuus ja mielenkiinnon puute aiheuttaa.



Sinuna minä hyväksyisin tilanteen: tyttäresi biologinen isä tuskin tarjoaa mitään positiivista elämäänne, joten miksi ihmeessä hänen seurustelukumppaninsa tarjoaisi. Miten voisi palvella LAPSESI etua sotkea tämä mies ja hänen naisystävänsä nykyiseen elämäänne mitenkään? Sinun asiasi ei ole nyt miettiä sitä, onko seurustelukumppanilla oikeutta tietää asiasta (vaikka ehkä olisikin, minä ainakin hänenä haluaisin tietää millaisen kusipään kanssa olen yhdessä). Minä näkisin asian niin, että sinun tehtäväsi on tällä hetkellä kasvattaa tytärtäsi mahdollisimman hyvin ja luoda tälle koti ja perhe niistä aineksista, joita on käsillä. Tällä hetkellä siis sinä, tulevaisuudessa ehkä uusi kumppanisi. Jos kerran biologisesta isästä ei ole minkäänlaiseksi isäksi, täytyy sinun kertakaikkiaan unohtaa hänet teidän elämästänne, ja rakentaa omakin identiteettisi vanhempana yksinhuoltajuus-pohjalle. Minä ottaisin moiseen henkilöön, ja hänen ihmissuhdesotkuihinsa mahdollisimman paljon etäisyyttä. En todellakaan haluaisi sotkea itseäni tai tytärtäni mihinkään draamaan, joka mahdollisesti seuraa naisystävälle asian paljastamisesta.



Ja mitä elatusmaksuihin tulee, tuskin tuo isä on valmis kuitenkaan vapaaehtoisesti kirjoittamaan nimeään alle mihinkään minimikasua suurempaan sopimukseen, ja sen minimielarin (123 euroa/kk) saat kaupungin elatusturvamaksuna " isättömälle" lapselle joka tapauksessa. Itse asiassa paljon varmempi tapa saada kuukausittainen maksuerä tämä sinulle on!



Istupa nyt alas, ja mieti, mitä se sinulle tai tyttärellesi antaa, jos kerrot asiasta tälle naiselle? Oletko tosiaan niin " hyvä ihminen" että tekisit sen vain yleisen oikeudenmukaisuuden nimissä? Mitä tiedät tästä naisesta? Ehkäpä hän on samanlainen kusipää tai sekopää kuin miesystävänsä, ja päätyy vain hankaloittamaan elämäänne..Ja eiköhän tuo miehen läpimätyys jossain vaiheessa paljastu hänelle ilman sinun apuasikin.

Unohda ne ihmiset ja keskity rakentamaan omaa ja tyttäresi elämää mahdollisimman kaukana heistä!

ja jos isä sattuu kuolemaan, vahvista isyys heti, ennen hautausta. Tällöin voit pitää isän loitolla nyt, mutta saada lapselle hänelle kuuluva perintö. Näin ollen se tod. näk. on suurempi, jos puolisot eivät ole laittaneet miehen vaimon nimiin kaikkea jo elinaikana.

vaikka mitään " suhdetta" ei olisikaan. Pelkkä se tieto on tärkeä identiteetille.

Isälle pakotetun tunnustuksen kautta rapsahtavat " velvollisuudet" ovat tasan se minimi-elatusmaksu ja perinnön jättö joskus aikanaan. Tapaamisiin tai lapsesta muuten kiinnostumiseen ei mikään laki voi velvoittaa, saati sitten lapsen rakastamiseen.



Minimi-elatusmaksun saa lapsi joka tapauksessa sosiaalitoimiston kautta, ja perinnönkö takia sitten pitäisi pakottaa isäksi paperille joku joka siihen ei halua nimeään? Miten tämä palvelee lapsen identiteettiä? Minua ei ainakaan hirveästi lämmittäisi saada joku perintö joskus aikanaan ihmiseltä, joka ei koskaan halunnut millään tavalla vanhemmakseni tai elämääni. Minua ei ainakaan paljon lämmittäisi " isä" , joka olisi nimi paperilla ja siinäkin vain koska hänet on siihen pakotettu. Tuskin edes haluaisin ottaa vastaan perintöä moiselta ihmiseltä. Ja aika harva näistä elatusvelvollisista kusipäistä, jotka kiertelevät ympäri maita ja mantuja valehtelemassa ja saattamassa alulle aviottomia lapsia, hoitavat elämässään muutenkaan asioita niin, että heiltä mitään kummoista perittävää jää. Useimmilta iso kasa velkaa.

Jos ap:n tapauksessa mies tai hänen sukunsa on jotain miljonäärejä, niin sitten ehkä harkitsisin isyystesteihin pakottamista ihan vain lapsen taloudellisen turvan takia. Muuten unohtaisin koko äijän ja kaiken häneen liittyvän.

Sen sijaan sinun tehtäväsi on päättää se, koetko tarpeelliseksi saada lapsellesi " isän" virallisesti, eli siis nimenä paperiin. Elarit hoituvat sitä ilmankin, ja isyyden voi myös todentaa myöhemmin (ennen perinnönjakoa) jos perintöä haluaa ajatella. Loppujen lopuksi ainoa sinua askarruttava asia siis pitäisi olla se, onko mielestäsi lapsen kannalta parempi, että hänellä on edes se nimi-paperilla-isä, vai onko parempi että pysytte mahdollisimman etäällä tästä miehestä.

Tämän voit vain sinä päättää juuri nyt.

- sun ei ensinnäkään pidä mennä puhumaan mitään sille naiselle

- toiseksi, sun ei pidä alkaa salailemaan lapsesi isää

- kolmanneksi, se, vaaditko isän tunnustamista, riippuu siitä, kannattaako se sun mielestä. Siis että tuoko se jotain hyvää sun ja lapsesi elämään jos pakotat isän tunnustamaan isyytesi.



Mutta lapseltasi älä salaa isäsi henkilöllisyyttä, se on hyvin tärkeää lapsesi identiteetille. Ihan pienelle ei välttämättä kannata kertoa, mutta ainakin sitten kun lapsi on vanhempi ja kyselee asiasta.

Tilanne voi nyt olla tämä, mutta on myös mahdollista, että joskus myöhemmin lapsi tai isä haluaa olla yhteydessä eikä vain " nimi paperissa" . Jos itse olisin asemassasi, vaatisin isyyden selvityksen/tunnustamisen. Olisipa ainakin selvää siltä osin eikä siinä sulkeutuisi mitään ovia, jos tulevaisuudessa tilanne olisikin erilainen.



Mitä tulee tähän naisystävään, olisi vähintääkin reilua, että hän tietäisi todellisen tilanteen ja voisi miettiä ratkaisujaan sen pohjalta. Voi olla kauhea paikka, jos tämä selviääkin joskus kymmenen vuoden kuluttua tai jossain muussa ikävässä tilanteessa. Mutta minunkaan mielestäni sinun tehtäväsi ei ole kertoa.

vanhempien elatuskyvystä, eli siis jos äiti on pieni tuloinen ja isä suuri tuloinen ja äiti lähivanhempi, voi elatusmaksu olla huomattavasti minimiä suurempi vaikka isä ei lastaan koskaan haluaisi edes tavata. Jos isä ei vapaaehtoisesti halua tehdä sopimusta voidaan asia hoitaa viranomaisteitse. Jos olisin ap ottaisin yhteyttä sossuun ja antaisin tätien siellä auttaa minut alkuun.

Pystyykö mies jättämään lapsen perinnöttömäksi? Vaikka siirtämällä kaiken omaisuuden vaimon nimiin tai jollain muulla tavalla. Mietin vaan kun itselläni on myös tilanne, ettei mies halua tunnustaa isyyttään, niin tuskin haluaa lapselleen mitään perintöäkään jättää, jos se vain on mahdollista. Perintö menisi mahdollisille tuleville lapsille tai vaimolle.