Onko täällä ketään kuka olisi onnistunut muuttumaan ujosta rohkeaksi?

eli ikä on auttanut. Tosin ujous näkyy vieläkin ylttävissä asioissa vaikka monet paljon " vaativammatkin" jutut sujuu rohkeasti.

ja ajattelen, että mieleipiteeni eivät ole yhtään huonompia kuin muidenkaan.



Siitä se lähtee. Kun seisot mielipiteittesi takana, voit huoletta olla eri mieltäkin muiden kanssa, musta on tullut jopa suupaltti;)



Onnea ja menestystä, kuvittele seuraavalla kerralla minut olkapäällesi tsemppaamaan!

En tosin vieläkään ole mikään yybersosiaalinen vieraassa seurassa.

Mielestäni tuossa ujouden poistamisessa auttaa se, että ei ota itseään niin vakavasti. Ei se haittaa, vaikka välillä laukoo tyhmiä juttuja. Kun vaan saa suunsa auki kerran, se tulee jatkossakin helpommin (esim. kokouksessa oman mielipiteen sanominen ekaa kertaa on pahinta, mut kun sen on tehnyt, kommentteja alkaa tulla enemmän).

mennä vain aikaisemmin pelottaneisiin tilanteisiin pää pystyssä ja tietoisena siitä, mikä ei tapa vahvistaa. Vieraiden ihmisten kanssa juttelu, mitä koiran omistajana saa kyllä päivittäin tehdä, auttoi myös.



Myös edellä mainittu ikä tuo uutta itsevarmuutta, samoin äitiys. Jos minä (tai mieheni) en lasteni asioita hoida, niin kukas sitten?