Miksi vauvaperheessä pitäisi olla uudehko auto?
Saamme esikoisemme keväällä ja olen hämmästynyt sitä, että jopa vanhempani, jotka yleensä eivät puutu tämän tyyppisiin asioihin, ihmettelivät eikö kannattaisi vaihtaa uudempaan autoon. Meillä on nyt iso henkilöauto, joka on hyvä ja toimiva, mutta reilu 10 vuotta vanha. Olemme ajatelleet selviävämme sillä ehkä 3-4 vuotta tästä eteenpäin ennen uudempaan vaihtoa, mutta olen huomannut, että useat näyttävät ihmettelevän ratkaisuamme. Onko mielestänne huono asia, jos ei halua vaihtaa autoa vauvan takia uudempaan?
Olemme molemmat työelämässä, mutta periaatteenamme on huolellinen rahankäyttö sikäli, että asuntolaina on ainoa lainamme ja haluamme vaihtaa auton vasta, kun meillä on siihen rahat kasassa. Maksamme asuntoa pois ripeää tahtia ja lisäksi haluamme, että rahaa on kivasti ruokaan, vaatteisiin, matkusteluun ym. Eli että arki on " laadukasta" emmekä joudu laskemaan joka euroa.
Olin ajatellut tähän asti, että pystymme tarjoamaan melko hyvät elämän lähtökohdat vauvallemme, mutta nyt on tullut olo, että olemmeko jotenkin luusereita, jos vauvaa kyyditetään vanhahkossa autossa.
Kommentit (18)
Sellanen maailmahan vasta ihana tietysti oliskin jossa kaikilla vauvaperheillä olis varaa ostaa kaikki uutena, autoa ja asuntoa myöten... Mutta kuten itsekin tunnut toteavan kaikkea ei voi heti saada.
Sen nyt ymmärtää, että jos on auto pakko vaihtaa isompaan lapsiluvun kasvaessa, mutta miksi ihmeessä teidän pitäisi ekan lapsen syntyessä vaihtaa, ja vieläpä pelkästään auton iän vuoksi???
Turvallisuus on yksi tekijä, mutta tuskinpa 10 vuotta vanha auto nyt turvatonkaan on.
Ja hyvin kulkee vieläkin. Kyllä sillä vauvan kuljetti ihan mainiosti.
Kaikilla ei ole varaa upouusiin autoihin. Eikä edes vähän vanhempiin.
Ymmärtääkseni 10v sitten tapahtui Suomen maanteillä enemmän kuolonkolareita kuin nykypäivänä. Korjatkoon joku jos olen väärässä.
mutta ei se autoa katso kenelle niitä onnettomuuksia sattuu. Ja vauvalle ei turvatyynyistä tms. ole mitään apua.
Ja esim. 10v vanhassa autossa on kyllä ihan samat turvavarusteet, riippuu teitysti ihan merkistä ja mallista.
Turvallisuutta on ajotaito, ennakointi, varovaisuus, hyvä renkaat ja oikeanlaiset ja oikein kiinnitetyt istuimet lapsille.
....tällä " turvallisuus-mantralla" saadaan jokainen vanhemmalla ajoneuvolla liikkuva potemaan huonoa omaatuntoa. Kyllä se turvallisuus on pääsääntöisesti kiinni omista ajotottumuksista.
Mitähän vanhempasi minulle sanoisivat...
Me saimme osaksemme ihmettelyä asuntoasioissa. Asuimme ekan lapsen syntymän aikaan 82 neliöisessä kaksiossa. Ei ollut montaa ihmistä, joka ei olisi kysynyt, että milloin ostamme isomman asunnon.
Kommentti oli sinänsä hupaisa, koska monet kolmiot on tuon kokoisia ja jopa pienempiä. Jotenkin se vaan automaattisesti pitäisi olla yksi huone lisää, kun vauva tulee ja kaksi kun toinen lapsi tulee. Nyt on kolmas tulossa, asumme noin 160 neliöisessä omakotitalossa, mutta meillä on vain kolme makuuhuonetta. Sukulaiset ja ystävät ihmettelee, mihin huoneeseen vauva muuttaa. Meidän makkari on yli 20 m2, kyllä sinne yksi vauva saadaan ängettyä, mutta kai väliseinä pitäisi olla. Siskoni mies kysyi, että meinaatteko asua tässä vielä kauankin. Kun vastasin, että loppuelämän, oli kommenttina, että miten te mahdutte... jepjep.
Sivutörmäyssyojat jne. Siksi. Pelkkä uusi turvaistuin ei riitä kolarissa. Uusi auto on aina vanhaa turvallisempi.
Turvallisuus on
pääsääntöisesti
kiinni omista ajotottumuksista, mutta sitten kun tulee se kerta kun se on kiinni vastaantulijan ajotottumuksista niin silloin haluaisin kyllä autoni turvavarustelun olevan ihan vimpan päälle...
Ei vanha auto ole yhtä turvallinen kuin uusi. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että eniten turvallisuuteen vaikuttaa oma ajokäyttäytyminen.
Voi näitä aivopestyjä! Menkääpä tutkimaan tilastoja, ketkä kuolevat ja loukkaantuvat liikenneonnettomuuksissa! Kaikkea ei voi ennakoida ja on hätävarjelun liioittelua ostaa uusi auto vauvan tultua perheeseen, koska se on " turvallisempi" . Kotona me loukkaannumme kuitenkin todennäköisemmin...
ihmiset näyttävät perustelevan autojuttua. Siinä voi kyllä olla ihan perääkin, mutta mietin vain, että onko todellakin vain sen vuoksi joko otettava autolainaa tai pihistettävä kaikesta mahdollisesta muusta? Emme itse haluaisi siis vielä vaihtaa autoa. Mieheni on kyllä äärimmäisen taitava ajaja, ei ole ajanut kertaakaan minkäänlaista kolaria ym. vaikka ajokortti on ollut jo kohta 18 vuotta.
Tuo asuntopointti oli myös hyvä, minkä joku toi esille. Olen huomannut tuonkin ihmettelyn, tosin se ei ole kohdistunut meihin, koska meillä on jo valmiiksi perheasunto.
No, kai se pitää vaan hyväksyä, että olemme auton suhteen hieman " luuserimaiset" vanhemmat.
Ap
joko niin, että ottaisimme autolainaa tai että pihistelisimme muusta. Kumpikaan vaihtoehto ei meitä houkuttele tällä hetkellä. Tulomme ovat hyvät ja lainaa kohtuuvähän jäljellä, mutta priorisoimme mieluummin asuntolainan takaisin maksua kuin uudempaa autoa, onko tämä ihan järjetöntä? Uusi auto saadaan säästettyä noin 3-4 vuoden kuluessa, arvelisin, mutta silloinhan vauva ei ole enää vauva....
Ap
Kahden lapsen kanssa ei katsos enää 2000-luvulla mahdu tavalliseen henkilöautoon.
Ja sitten mammat määkii kuorossa, että ei ole varaa jäädä hoitovapaalle, kun pitää maksaa 2 auton osamaksuja ja sitä yli-isoa asuntolainaa...
Nyt, ap, järki käteen! Ei hyvä vanhemmuus ole tällaisista asioista kiinni! Parin vuoden päästä naurat kun muistelet tätä mieltäsi askarruttavaa kysymystä. Voitte ajella sillä vanhemmalla autolla, keskity nyt nukkumiseen ja tulevaan synnytykseen ja vauva- aikaan! Hyvää jatkoa!
Eihän se nyt hassut naiset niin mene, että automaattisesti mikä tahansa uusi auto pesee kaikki 10 vuotta vanhat autot! Ja joskus elämässä on pakko tehdä hiukan kompromissejakin: sen välillä, miten paljon panostaa yhteen yksityiskohtaan elämässään - auto kun on juuri sellainen " yksityiskohta" , vauvan hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta.
Mua on kuljeteltu ensimmäiset vuodet Mossella ja ihan terve aikuinen olen silti;)