Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte minun tilanteessani? (kaveriasiaa)
14.01.2007 |
Minulla on yksi 6 vuotta nuorempi kaveri. Olen tutustunut häneen, koska esikoisemme ovat samanikäisiä. Aiemmin viihdyin hänen kanssaan johtuen varmaan hyvin pitkälti samanikäisistä lapsista ja siitä tuli yhteisiä puhenaiheita yms.
No aikaa on kulunut ja tapaamiset harventuneet. Minä olen ehtinyt jo työelämäänkin ja tapaamisista puolin ja toisin on ollut puhetta. Ovat vain kaatuneet kiireisiin lasten sairatumisiin yms.
Kun rehellisesti ajattelen, minulla ei ole mitään yhteistä tämän ihmisen kans. Hän on sen verran nuorempi, että mielestäni hän ei ole monessa asiassa samalla aaltopituudella. Toisaalta voi johtua siitäkin, että on jättänyt koulut kesken eikä ole päivääkään ollut työalämässä. Kun taas minä olen ehtinyt monenlaista.
Mitä minun pitäisi tehdä? Pistääkö vain välit poikki? Odottaa, että yhteydenpito hiipuu kokonaan? Toisaalta ei minullakaan kavereita liikaa ole, mutta tällainen ei aito, josta puuttuu jokin -kaveruus ei mielestäni ole oikein.
Kommentit (3)
No jotenkin näin olen itsekin asiaa ajatellut. Lapsemme viihtyvät keskenään ja mukavaahan se on joskus kahvistella ja rupatella niitä näitä.
Mutta toisaalta sitten häiritsee, kun joudun monesti hänelle perustelemaan itselleni päivän selviä asioita ja omia näkemyksiäni. Siis mielestäni hän on joissain asioissa todella lapsellinen/tyhmä, että turhaudun.
Tuntuu sitten, että teen hänelle jotenkin väärin kun kaveeraan, vaikka oikeesti hänen jutut ei kiinnosta pätkääkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapaa kaveria esim. kerran kuukaudessa sen pari tuntia?
Jos kerta lapset viihtyvät keskenään todella hyvin, kyllä mä jaksaisin silloin tällöin tuommoista kaveria tavata.
Ja, jos tuntuu, että sinun keskustelunaiheet ovat liian monimutkaisia tälle kaverille, puhukaa semmoisista asioista jotka myös tämä kaveri hoksaa.
vaikka yhteistä ei muuta kuin lapset olisikaan.