Äidiksi vasta 32-vuotiaana? ov

Paras ikä saada lapsi biologiselta kannalta ajatellen on 18-23 vuotta. Henkinen puoli on monimutkaisempi juttu.



Kaikki voi mennä mainiosti ja voit saada vaikka kymmenen lasta tai sitten et saa ainuttakaan. Ei voi tietää etukäteen. Joskus naisilla voi alkaa vaihdevuodet ennenaikaisesti siinä vähän reilu kolmekymppisenä.

Mitä nuorempana tahkoamisen aloittaa, sitä varmemmin tulee raskaaksi...

Keski-ikä ensisynnyttäjällä on nykyisin jotain 29, eihän 32 ole kuin 3 vuotta vanhempi.



Täällä on paljon teini-äitejä ja muita nuorena lapsensa saaneita, mutta omassa ystäväpiirissäni, jossa on ensin kouluttauduttu ja luotu työuraa muutamia vuosia, on paljon juuri 30 buotiaina ja sitä myöhemmin ensimmäisen lapsensa saaneita. Ja tällä kokemuksella: se on pelkästään plussaa että ikää on vähän enemmän, osaa suhtautua asioihin vähän erilaisella otteella kuin 2-kymppisenä :)

saaneet hehkuttaa omaa suhtautumistaan. Ois kiva tietää, mitä he konkreettisesti tietävät enemmän kuin nuoret äidit.

lapsen saaminen on kolmekymppisille suurempi kriisi kun nuoremmille: elämää on eletty jo omaan tahtiin kauemmin, yövalvomiset ym. rasitttaa enemmän ja yleensäkin elämänmuutos on stressaavampi.

No luepas seiskan viesti. Siitä näet, että osaa ne nuoremmatkin hehkuttaa omaa paremmuuttaan.

Itse olen sitä mieltä, että äidin luonne vaikuttaa eniten siihen millainen äiti hän lapsilleen on, ei ikä, eikä taloudellinen tilanne.

Raskaaksi tulin heti tokasta kierrosta enkä ollut koskaan aikaisemmin edes yrittänyt raskautta (=en ollut halunnut). Kaikki meni hienosti.



Nyt olen 37v ja toivoisin toista lasta, mutta tämä aviomieheni ja lapseni isä (40v) ei halua enää lapsia. Kurjaa on, kun omista haaveista ja toiveista on tingittävä, ellei vaihda miestä. Montaa vuotta ei enää ole jäljellä tulla raskaaksi...

silloin kun olet henkisesti valmis lapsen tuloon aloita yrittäminen

25-vuotiaalla on paljon enemmän aikaa yrittää hoitoja kuin 35-vuotiaalla.

Jos olisi ollut aiemmin mies jonka kanssa tehdä lapsia, olisin voinut ehkä aiemminkin aloittaa.



Mutta en näe mitään liian myöhäistä tuossakaan iässä.



On varmaan tota että lapsen saanti voi olla suurempi järkytys kun on jo tottunut itselliseen elämään mutta elämänkokemuksella voi paikata paljon. Osaa ajatella suhteellisesti (" nyt en pääse mihinkään mutta tämä vauvaaika tulee olemaan lyhyt aika jne.), ei ole epävarma itsestään tai avioliitostaan, kasvukivut on jo kärsitty.



Hyviä puolia voi löytää paljon muitakin, juuri sen tyypillisenkin: kun on ravintoloissa " juossut" 15 vuotta voi jättää jo väliin (en pääse millään firman pikkujouluihin kun imetys sitoo - no, ensi vuonna sitten ehkä!)

eikä mua vieläkään kiinnosta mennä baariin. Eiköhän luonteella ole suurempi merkitys kuin iällä tai muilla seikoilla?

toisen lapsen sain ja menetin 33-vuotiaana ja nyt 36-vuotiaana olen pienen vauvan onnellinen äiti.



Eniten olen nauttinut äitiydestä nyt 36-vuotiaana, mutta se saattaa osaltaan johtua siitä, että osaan arvostaa joka ikistä yöheräämistäkin.



Minun mielestäni oikea hetki tulla äidiksi on se, minkä kukin ihminen kokee oikeaksi. 32-vuotias äiti ei todellakaan ole mikään " vanha äiti" , kuten monet tälläkin palstalla tuntuvat ajattelevan.



Itse toivon perheeseemme vielä ainakin yhtä lasta lisää ja uskon olevani lapsilleni paras mahdollinen äiti ja jaksavani iästäni huolimatta hienosti. Rakkaushan se kuitenkin loppujen lopuksi on tärkein asia maailmassa ja jos sitä äidillä on lapsiaan kohtaan, lapsetkin voivat hyvin, oli äiti minkä ikäinen tahansa.

hedelmällisyysaikaa. Minäkin tuomitsen nämä reilusti yli nelikymppiset keinotekoisesti äidiksi haluavat, vaikka muuten hedelmöityshoitojen puolesta puhunkin.



En muista numeroani, mutta se 36-vuotias äiti, joka painotti rakkauden merkitystä!

Ei 32-vuotias vielä vanha ole. Itse olen nyt kolmekymppinen, sain lapset jo nuorena, mutta en tullut helposti raskaaksi vaan molempia vauvoja " tehtiin" pari vuotta. Että ei ne vaikeudet ikää katso.