Seurustelisitko vasta eronneen kanssa? Entä alkaisitko itse seurustella nopeasti eron jälkeen?

Olen eronnut 3,5 vuotta sitten, en ole vieläkään seurustellut eron jälkeen. Ei siksi, että sydämeni olisi erityisen särkynyt tms. Vaan kun annoin ajan kulua, ymmärsin, etten ehkä edes tahdo kumppania.



Vastaeronneen kanssa tapailu on riski: voit olla pelkkä rebound.

Itse olisin eron jälkeen jonkin aikaa ihan yksin. Ja juuri eronnutta en kyllä huolisi.

Ehkä ei paras ja järkevin ratkaisu, mutta heti erottuani ihastuin nykyiseen mieheeni. Alussa onneksi osattiin ottaa hyvin rauhallisesti, joten sain aikaa toipua ja olla itseksenikin. Nyt ollaan naimisissa, vauva tulossa ja meillä on hyvä olla. Elämää ei voi loputtomiin elää oppikirjojen mukaan. Malttia kannattaa silti harrastaa, vaikka alkaiskin seurustella heti uudestaan.

Sitten kävikin niin, että unelmien mies astui kuvioihin 4 päivää sen jälkeen kun ex oli muuttanut pois. En viitsinyt jättää tilaisuutta käyttämättä, hitaasti edettiin, nyt 7v yhdessä.

Vierailija:

Itse olisin eron jälkeen jonkin aikaa ihan yksin. Ja juuri eronnutta en kyllä huolisi.

Tämä vaihtelee eri henkilöillä. Jollain voi olla tämä tapahtunut jo ennen kuin virallinen avioero on edes laitettu vireille, jollain toisella voi mennä vuosia.



Sitten on päässyt yli, kun ei aloita suhdetta epätoivosta. Tietää, että voisi olla yksinkin onnellinen.

Kokemuksella voin sanoa, että ne suhteet ei johda mihinkään (paitsi ehkä kirpaiseviin sydänsuruihin, mikäli on erehtynyt rakastua juuri eronneeseen, joka ei sitten kuitenkaan ole valmis mihinkään vakavaan)

Jos vain hyppää joidenkin pahojen kokemusten takia uuteen suhteeseen niin jossain mättää. En minä ainakaan tahtoisi olla kenenkään eronneen " terapeutti" .

Vierailija:

Ehkä ei paras ja järkevin ratkaisu, mutta heti erottuani ihastuin nykyiseen mieheeni. Alussa onneksi osattiin ottaa hyvin rauhallisesti, joten sain aikaa toipua ja olla itseksenikin. Nyt ollaan naimisissa, vauva tulossa ja meillä on hyvä olla. Elämää ei voi loputtomiin elää oppikirjojen mukaan. Malttia kannattaa silti harrastaa, vaikka alkaiskin seurustella heti uudestaan.

jos oikeasti rakastuu/ihastuu, niin en alkaisi liikaa järkeilemään. Ei tällaseen oikeasti voi mitään totaalisääntöä laittaa. Entisen suhteen asiat voi sitäpaitsi käsitellä itsensä kanssa, vaikka olisi jo uudessa suhteessa. Terapeuttia ei uudesta kumppanista saa tehdä. Musta hyvä merkki liian aikaisin aletusta uudesta suhteesta on se, että entinen suhde vaikuttaa käytännön tasolla uuteen : riitoja, mustasukkaisuutta, jatkuvaa exästä jauhamista,...

No jos vaikka pelkää suhteessa, että toinen kuitenkin pettää luottamuksen tavalla tai toisella.



Ei sellaista pelkoa välttämättä voi korjata vain nysväämällä yksin vuosia.

Nykyinen mies sitten taas vaihtoi lennossa ex:n minuun ja hyvin on meillä mennyt.

saatoin luottaa toiseen.

Yksin oleminen teki vieläkin epäluuloisemman ja joustamattomamman.

exä kylläkin asui tässä lokakuuhun asti, jolloin sai itselleen hommattua uuden kodin, eli uuden naisen... Itse ihastuin netissä tammikuun alussa mieheen joka tuntui heti alusta asti ihan omalta ihmiseltä...



Minä kyllä olen ihan tyytyväinen ja onnelinen omien lasten ja puuhieni kanssa, nautin joka päivästä ja teen mitä itse haluan. Mutta tämä vain tuntuu niin oikealta

Ensin on opittava rakastamaan itseään. Vasta sitten voi rakastaa jotakuta toista.

Eihän eroaminen poista itsensä rakastamista? Kait sen taidon voi hallita, vaikka suhde päättyisikin?

Ja kohta ollaan oltu sitten 10 vuotta yhdessä, eikä koskaan ole kaduttanut tämä valinta. :) Onneksi en kävellyt onneni ohi!

erosta nyt pari kuukautta, virallinen ero vireillä. Ei kiinnosta kenenkään miehen seura vakavammassa mielessä, toki ajatuksia on hyvä vaihtaa varsinkin vastakkaisen sukupuolen kanssa kun käy itse läpi eroa ja siihen liittyviä taustoja. Enkä voisi kiinnostua kenestäkään joka on samassa tilanteessa kuin minä nyt - ei tässä tilassa voi syntyä mitään hyvää suhdetta.



Exä on jo uudessa suhteessa, ja ihmettelen että miten voi olla, koska vaikuttaa olevan täysin tolaltaan erostamme. Ei kykene keskustelemaan kanssani mistään, on täynnä katkeruutta jne. Mietin, mitä sen kanssa oleminen voi antaa kenellekään naiselle; exä kaipaa tukea ja keskusteluseuraa, vaan en usko että pystyy vielä olemaan oma itsensä.



Sinä naisparka joka exäni kelpuutit, otan osaa....

Löysin siis uuden miehen jo vanhan suhteen loppupuolella. Mutta se vanha suhde olikin joka tapauksessa päättymässä, kyseessä oli teinirakkaus joka sitten pitkän seurustelun jälkeen vaan väljähtyi kun " kasvettiin erilleen" . Mulle ei jäänyt tuosta erosta mitään traumoja, varsinkin kun olin jo niin ihastunut uuteen mieheen. Elikkä itselläni ei ole tuosta huonoja kokemuksia, tosin jos ero olisi itselle kipeämpi paikka niin sitten kannattaisi varmasti antaa ajan vähän kulua että pääsisi erosta yli.

ja exä käy kylässäkin. Salaa uudeltaan, uusi ei antaisi hänen tavata lapsia joten käy lasten kanssa luistelemassa ja leikimässä varkain.



Tuosta kommunikoinnista puhumme nyt ehkä enemmän kuin viimeiseen kymmeneen vuoteen, olemme ne kaverit...emme aviopari

Vierailija:

Itse olisin eron jälkeen jonkin aikaa ihan yksin. Ja juuri eronnutta en kyllä huolisi.

Olimme siis molemmat eronneet hiljattain. Tosin vaan avoliitosta. Nyt on yhteistä historiaa 7 vuotta, onnellinen avioliitto ja lapsi..