Tunnetko ketään dysfaattista lasta / nuorta?

Hänen kanssaan oli äärimmäisen mielenkiintoista käydä keskusteluja

- todella haastoi omaa ajattelua.



Mukava ja vilkas poika ja osoitti tunteensa tosi suoraan.

Todettiin 4-vuotiaina molemmilla. Heti pääsivät terapiaan, perhe opetteli tukiviittomat, niiden avulla opittiin ensin puheen logiikka ja sitten äänet tulivat vähitellen mukana. Nyt toinen lukiossa ja toinen tav. yläasteella ja todistukset hyvät. Urheilevat myös seuratasolla aktiivisesti.



Pojallasi voi olla aivan normaali tulevaisuus. Tärkeintä on oppia puhe jotenkin, vaikka sitten pelkillä viittomilla ennen tiettyä ikää, koska sen jälkeen aivot eivät enää hoksaa puhumisen ideaa.

Ala- ja yläasteen kävi erityiskoulua ( Haukkarannan koulu Jyväskylässä ), sen jälkeen ammattikoulun (erityislinjalla). Nyt asuu yksin ja tekee opiskelemansa alan töitä. Asumisessa tarvitsee apua ( siivous ym ) ja työpaikkakin on ns. tukityöpaikka.



Veljeni tarvitsee apua myös henkilökohtaisen hygienian hoidossa. Ei jostain syystä ole ollenkaan halukas käymään suihkussa,pesemään hampaita ym.



Dysfasiaakin on monen eritasoista. Veljeni ei ole esim. koskaan tarvinnut viittomia vaan pystyy hoitamaan asiansa (siinä määrin mitä arjessa tarvitsee) ihan puhumalla. Toki on tilanteita missä " ulosanti" ei onnistu vaikka muuten ymmärtäisikin. Erityiskoulussa oppi kirjoittamaan ja puhumaan sekä lukemaan.



Niin ja ikää on nyt 22v ja tyttöystäväkin löytyy! =)

Voinko lievittää jotain kysymyksen aiheuttamaa tilaa?

Hei!

Mun pojalla ongelma puheen tuotossa. Ymmärtänyt aina kaiken. Käyttää vielä vaippoja 8siis kohta 4v.).Ikäistään lapsellisempi.

Pelkäsikö veljesi pienenä ääniä? Oliko muuten itkuherkkä? Yms.

vastauksesta kiitollinen, ap

Nyt ei mitenkään arvaisi, että joskus on jotain ongelmia ollut.

Silloin kun puhe oli vielä pitkälti viittomien varassa, molemmat vierailutilanteissa käpertyivät usein kerälle pöydänalle ja olivat ihan hiljaa. Ujoja olivat myöhemminkin, mutta " kerävaihe" ei ollut ujoutta vaan tuli ihan jostain muusta. LApsia pidettiin sylissä paljon isoinakin ja silisteltiin. Sillä tavalla " kerä" saatiin välitellen aukeamaan.

Pienenä tykkäsi olla paljon itsekseen, ei aina reagoinut muiden juttuihin. Puheen kehitys oli monta vuotta jäljessä. Kävi ala-asteen dysfasialuokalla ja nyt pärjää ihan hyvin normaaliyläasteella. Kielet on vaikeita oppia, muttei mahdottomia.

Lukemisen kanssa ollut aina ongelmia, muuten tosi fiksu. Kävi ylä-asteen jälkeen 10.luokan ja nyt vikaa kevättä ammattikoulussa. Yksi syy 10.luokan käyntiin oli että joutui olemaan sairaalassa onnettomuuden jäljitä useamman kuukauden ja jäi silloin (7-8. luokalla) aika paljon jälkeen. Pärjännyt ammattkoulussa ihan hyvin, miehen äiti auttanut kokeisiin valmistautumisessa yms. isommissa koulutöissä.



Älä hätäile, dysfasia ei estä elämässä pärjäämistä!

lukemisen puolella.