Mikä olisi tarpeeksi paina syy avioeroon?

Miten usein mies on humalassa tai ylipäätään juo alkoholia?



Mitä tuo öykkäröinti pitää sisällään?



Onko sinulla paha olla parisuhteessa?



Suostuisiko mies lähtemään parisuhdeterapiaan?

Minä ottaisin eron seuraavissa tapauksissa



-mies pahoinpitelisi minua tai lapsia

-mies käyttäisi lapsia seksuaalisesti hyväkseen

-miehellä olisi selkeä alkoholiongelma johon liittyisi riidan haastaminen, vaikeuksiin joutuminen, kotoa katoaminen ilmoittamatta

" öykkäröinti" on haistattelua, riidan haastamista yms.



Mies olisi valmis lopettamaan kirkkaiden käytön (pelkästä oluesta tulee vain hilpeäksi), ja valmis lähtemään parisuhdeterapiaan.



Ei ole koskaan lyönyt, mutta on käynyt minuun käsiksi niin, että säikähdin. Nyt suhde " välitilassa" , mietin, onko meillä mitään mahdollisuuksia selvitä tästä.

lähtekää ihmeessä parisuhdeterapiaan. On tuossa teidän tapauksessa toivoa.

Pohdin juuri, että voinko luottaa siihen, että mies muuttuu, jos saa vielä mahdollisuuden.



-AP

minun on nyt paha olla, koska tilanne on riistäytynyt käsistä, mutta muuten meidän monivuotisen suhteen aikana olen ollut ihan onnellinen, niin kuin mieskin, omien sanojensa mukaan.



En haluaisi heittää kaikkea hyvää menemään, mutta toisaalta pelottaa se, josko miehen käytös muuttuu vain pahemmaksi..



Onko kokemuksia parisuhdeterapiasta, auttaako, aukooko solmuja?



-AP

Anna itsellesi aikaa tehdä päätös. Sen ei tarvitse kypsyä hetkessä. Mieti kokonaisuutta ja anna itsellesi lupa rakentaa itsellesi onnellinen elämä. Jos et eroa, vaatii se kovasti työtä, mutta niin vaatii eron jälkeinen elämäkin. Helpolla et pääse, paitsi jos päädyt murehtimaan asioita ilman että nykyinen elämäsi muuttuu.



Rohkeutta sinulle sylikaupalla päätöksentekoasi varten :))

Mieti nyt itseäsi, mitä SINÄ haluat! Onko tämä liitto se jota haluat, jossa olet onnellinen, saat olla oma itsesi, sinua rakastetaan ja saat rakastaa, jossa sinut hyväksytään sellaisena kuin olet ja jossa sinua kunnioitetaan. Ole itsekäs, koska oma on elämäsi. Ajattele myös asiaa lasten kannalta, mutta ensin ihan oman itsesi kannalta. Jaksamista!

Näen meillä yhteisen tulevaisuuden, vanhuuden, elämän.. En osaa kuvitella itseäni kenenkään toisen miehen kanssa - tunnen, että vain tämän miehen kanssa voin olla se, joka olen, näyttää tunteeni, tulla rakastetuksi.



Toisaalta, mistä minä tiedän, onko minulle joku parempi olemassa, olenko onnellisempi jonkun toisen kanssa? Pelkään ottaa sitä askelta, että eroaisimme todetakseni, että loppujen lopuksi kaikkiin suhteisiin tulee vakavia ongelmia ja että ehkä lasteni isä onkin elämäni mies..



Lasten kannalta meidän ehdottomasti pitäisi jatkaa - mies on hyvä ja osallistuva isä eikä ole lapsia kohtaan käyttäytynyt koskaan uhkaavasti.



Ehkä annan itselleni ja suhteellemme aikaa, menemme terapiaan ja käymme asiat läpi. Jos sittenkin tuntuu, että voisimme jatkaa yhdessä, jatkamme entistä eheämpinä! Haluan vain olla varma, että en enää koskaan joudu kokemaan väkivallan uhkaa!



Onko kokemuksia: sanotaan, että " jos pettää kerran, pettää toisenkin" , päteekö sama myös " jos käy kerran käsiksi, käy yhä uudestaan ja uudestaan" ?



Tekstini on aika sekavaa, mutta juuri nyt sitä olen itsekin.

Noilla tiedoilla, kun mies vaikuttaa siltä, että haluaa tehdä töitä, niin uskon, että kannattaa kokeilla. Älä pakota itseäsi tekemään nopeita päätöksiä pitkän suhteen lopettamisesta vaan sano vaikka, että katsot puoli vuotta tai tämän 2007 vuoden ja katsot kanssa, että muuttuuko tilanne parempaan. Tuo kirkkaiden lopettaminen ja parisuhdeterapiaan lähteminen on hyviä juttuja. Jotain lyömätöntä linjaa tms. voisi miettiä kanssa, koska selvästi väkivaltainen tilanne on se, mikä on sinua paljon järkyttänyt ja syystäkin, koska väkivallalla on taipumus raaistua.



Tee sekä itsellesi että miehellesi selväksi, että millä ehdoin voit suhdetta jatkaa. (Kirkkaat pois, väkivalta ja uhkaava käytös pois, lähdette parisuhteeseen esimerkiksi). Sitten pidät niistä itse kiinni eli jos niitä tulee, niin se on sitten ero. Sanat ovat halpoja ja ihmiset lupaavat hädän keskellä vaikka mitä. Lisäksi ihmisillä on tapana uskoa sitä mitä ihmiset sanovat. Teot ovat kuitenkin ne mitkä ratkaisevat. Näet kyllä hyvin nopeasti esimerkiksi sen, että pystyykö mies jättämään kirkkaat tai lähteekö hän todella parisuhdeterapiaan.



Uskon, että kun teillä on lapsia, niin hanskoja ei kannata vielä lyödä naulaan, mutta toisaalta on tehtävä pelisäännöt, joilla voi jatkaa ja sitten kanssa noudattaa niitä pelisääntöjä. Kenenkään ei tule kyllä omassa kodissaan joutua pelkäämään.