Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskontojen uhrit!
30.08.2006 |
Lestadiolais-äidin ei-uskovana lapsena on tullut kyllä koettua kovia tuon äidin kanssa. (isä muuten ei lesta, muutenvaan vanha). Siis että tämä äiti on edelleen yhteydessä minuun, mutta JOKA IKINEN KERTA kun tavataan on meidän EI USKOVASTA perheestä masentavia kommentteja vastassa. Siksipä mietinkin että pitäiskö oikeesti vaan todella katkaista välit vai mitä tehdä? Henkisesti raskastahan tämä on, mutta toistaseksi lapset tykkää mummista... Tosin en tiedä onko hyvä heillekkään; vanhin tytär oli mummin luona ennen kouluaamua ja tyttö ei uskaltanut mennä liikuntatunnille kun tytöllä oli ollut mummin mielestä liian pienet shortsit!!!
Kommentit (12)
juttele äitisi kanssa. HÄn on liian ahdasmielinen, vastoin lesadiolaisten tapoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun en vaan enää jaksanut. Nyt mietin uudelleen jaksanko vai en. Tällähetkellä kuitenkin rakastava mies ja miehen suku, en tiedä, ehkä joskus selviää. Muistelen vieläkin kauhulla sitä kuolemanpelkoa ja syntejä jotka vainosi silloin n.7-14 vuotiaana. En halua samaa omille lapsilleni! t:ap
Tuollainen ei kyllä ole lainkaan kristinopin mukaista. Varmaankin hänellä on huoli sinusta ja tarkoittaa hyvää, mutta on ilmeisesti aika taitamaton. Kannattaa puhua asiasta ihan suoraan! Ja jos ei usko niin eihän sinua voi pakottaa tuollaista sietämään, vaikka hän äitisi onkin. Onkä hän muuten mistä lestadiolais-suuntauksesta? Voimia!
t. yksi esikoislestadiolainen.
Äitini yrittää aina puhua uskostaan lapsilleni ja sen suhteen olen ehdoton. En hyväksy sitä.
Siinä yksi syy miksi emme voi olla tekemisissä. Lapseni on jo sen verran isompia että pohtivat muutenkin elämää ja sen merkitystä. En halua äidin ahdasmielisiä ja pelkoa lietsovia asenteita pyörimään heidän mieleen.
Se oli suuri helpotus, kivi putosi sydämeltä ja pystyin antamaan anteeksi minuun kohdistuneet vääryydet.
Surullista oli se, että oli odotettava hänen kuolemaansa ennen kuin uskalsin avata sisinpäni hänelle.
En pannut välejä poikki, pidin sopivaa etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joutuisin kadotukseen ja jumalan hylkäämäksi jos tekisin abortin. Niinpä sitten synnytin esikoiseni ja nykyään olen siitä onnellinen, mutta kysymys kuuluukin: onko kenelläkään uskonnon varjolla oikeus moiseen painostukseen.
Kun kuolema sitten viimmein tuli oli se hänelle varmasti suuri helpotus.
Jo hautajaisissa tunsin hänen läsnäolonsa henkenä. Hän kulki jollakintavalla maanpiirissä.
En osannut aloittaa surutyötä hautajaisten jälkeen. Tunsin vain suunnatonta sääliä.
Omaa ajatustani käyttäen puhuin hänelle. Ensin pyysin, että hän kuutelisi minua. Kerroin että minulla on tärkeää sanottavaa hänelle. Tunsin hänen läsnäolonsa sitten, että ahdistus jota kannoin katosi kuin tuulenviemää. Annoin tulla täysillä. Aloin jopa ymmärtämään hänen syitään miksi hän eli ja toimi tavalla joka loukkasi minua. Ja se oli tärkeää anteeksianolle, en olisi pystynyt siihen ellen olisi oppinut ymmärtämään toiminnan motiivia. Keskustelu päättyi lauseeseen " kuinka tietämätön sinä olitkaan isä"
Täytyy lisätä vielä, että tässä tarvitaan tarpeeksi vahvaa tunetta, jotta juttu toimisi. Minun oli pakko, että olisin säilynyt ehjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoleman jälkeen ihminen jättää jälkeensä henki energian. Myöskin sinä 13 jätät aikanaan maallisen majasi ja häviät bittiavaruuteen.
Vanhan ketjun nostan tarkoituksella. Tänään tv2 klo 23.15 alkaen Uhrit. Siis uskontojen uhrit kertovat kokemuksistaan. Näkynee myös Areenassa ja on uusinta, jota on esitetty useat kerrat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Valitettavasti välini äitiini ovat tällä hetkellä poikki. Katsotaan miten tulevaisuudessa käy mutta painostus ja juuri nuo huomautukset/loukkaukset loukkasi liikaa. En voi olla yhteydessä äitiini jos hän ei muuta asenteitaan. Hänen ei tarvitse ymmärtää meitä mutta hyväksyä täytyy.