Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä ketään, jolla on ollut sappikivitauti ja joka on myös synnyttänyt ?
27.09.2006 |
Ehkäpä hieman hassu kysymys, mutta vähän taustaa. Usein sanotaan, että se synnytyskipu on niin kauheaa, että sitä ei voi verrata mihinkään. Vähän päälle parikymppisenä sairastuin sappikivitautiin ja se kipu oli niin helvetillistä (kuin seiväs rinnassa), että muistan ajatelleeni, että tämän pahempaa ei voi olla olemassa. Sitä myös jatkui tuntitolkulla, joten uuvuttava vaiva oli.
No, nyt se synnytys olisi kohta edessä, saa nähdä joudunko syömään sanani.
Kommentit (9)
sappikipu on ja pysyy, jopa tunteja. aivan hirveää.
t. synnyttänyt, sekä paha sappikivitauti, lukuisia kohtauksia, myös sappirakon poistamisen jäljkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sappikivuissa oli tietysti se pelko mukana etenkin silloin, kun ei vielä tiennyt mikä vaivaa. Kaipa se synnytyskipu on sitten jotenkin " palkitsevampaa" .
Ap
sama lääke ei auttanut pillerinä tai suppona, loppujen lopuksi piti aina lähteä piikille... pari kohtausta synnytksen jälkeen, niin pääsin leikkaukseen, ja sen jälkeen ei mitään ongelmia! Kivusta sen verran, että sappikohtauksessa ylempänä ahdistava kipu, joka ei hellitä, ja synnytyksessä mulla sattui alavatsaan repivästi, mutta pahoja kipuja kummatkin, samoin munuaisaltaan tuledus tuntui aivan helvetillisenä...
vähän eri alueilla,mutta kuiteskin. Synnytyksessä tosiaan kivut laantui aina välillä, sappikohtauksessa ei. En nyt tiedä kumman ottaisin tällä hetkellä mieluummin... synnytyksessä sain onneksi epiduraalin, eli kivut helpottivat hetkeksi, ponnistus taas tuntuikin kivuliaalta
verrattuna sappikivikipuihin. Melkein 10 vuotta kärsin sappikivikohtauksista terveyskeskuslääkäreiden puistellessa päätään myötätuntoisesti. Lapsen tekemistä en uskaltanut edes ajatellakaan, koska kohtaukset olivat säännöllisiä ja niin pahoja, että kieriskelin maassa ja halusin kuolla. Vasta yksityinen työterveyslääkäri lähetti tutkimuksiin ja kiireisten leikkausjonoon... Vuoden päästä leikkauksesta minulla olikin sitten jo vauva kainalossa... Synnytys ilman kivunlievitystä (ilokaasulla kylläkin) oli todellakin tuskaton ja mukava verrattuna sappikivikohtauksiin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyskipu loppuu kun vauva syntyy, mutta sappikivut ei lopu kokonaan, ennen leikkausta. Molemmat kokeneena, menen synnyttämään uudestaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyskipuun sai sentään jotain lievitystä, mutta sappikohtaus meni loppuaikana ohi vasta piikillä. Ihan kiva lähteä taksilla sunnuntaiyönä ensiapuun jonottamaan josko sieltä saisi apua tuskaan. Nyt on takana reilu vuosi kivutonta aikaa. Leikkaus paransi elämänlaatuani huimasti.
Alue: Aihe vapaa
Kivut ovat niin erilaisia, ettei oikein voi verrata. Synnytyksessä ilmeisesti jossain vaiheessa kyllä sattui niin paljon, että en puhunut mitään. Kun mieheni ihmetteli miksi en sano mitään, kätilö sanoi vain että on varmaan vaan niin väsynyt. Ja ketut, minä vain odottelin että taju lähtisi.
Sappikohtauksessa kipu oli sellaista ettei oikein pystynyt edes hengittämään. Se oli enemmänkin ahdistavaa kipua, kuin särkevää kipua mitä taas oli synnytyksessä.