ystävä kertoili innoissaan että on raskaana

töissä oli pakko, kun piti kesken lääkärinkierron juosta oksentamaan... olivat huolissaan, että onko tarttuva tauti? Kerroin sitten että paranee synnyttämällä :)

Koska he olivat myötäeläneet murheessamme kun lasta ei vuosiin kuulunut.



Kerrottiin että ainakin nyt itää. He ymmärsivät kyllä että keskenmenokin saattaa tulla, mutta ilosta itkettiin kaikkien kanssa kun ainakin tärppäsi.



Nyt terve lapsi joka on kaikkien silmäterä. <)

mutta siskolle ja hyvälle ystävälle kyllä. Osaavat pitää suunsa kiinni. Ystävällä on ollut 3 keskenmenoa, ja minulla 1. Äiti sensijaan juoruaa heti koko maailmalle, eli sille ei parane kertoa...

keskenmenoa noin viikolle 20 enemmän kuin minä, eikä suostunut puhumaan raskaudestani lainkaan. Tokasta en sitten kertonutkaan kuin hirveän riidan päätteeksi.

kerrottaisiin ehkä viikon 12 paikkeilla. Mutta siis hyvälle ystävälle kertoisin, sillä ihana ois jonkun kans asiasta puhua (siis muunkin kuin miehen). Ystävänikin kertoi viime kuussa minulle, vaikka raskaus olikin ihan alussa. ja itse toivon että saan ensi kuussa kertoa itse olevani raskaana, kun tässä kuussa en vielä saanut.

vaan äidille ja siskolle, ja sit kun yks ystävä suoraan kysyi, niin sille

vanhemmille, muut on sitten saanu tietää jälkeenpäin, osa vasta sitten kun maha on jo näkyny.

Olemme molemmissa raskauksissa kertoneet lähisukulaisille n. viikolla 14 ja ystävät ovat saaneet tietää vielä myöhemmin, yleensä siinä vaiheessa kun ovat itse huomanneet asian. =)

Kaikki vähänkään tutut arvasi joko kestohymystä tai valkean-vihreästä naamasta ;)



Mä taas en ymmärrä niitä, jotka yrittää venyttää kertomisen maaaaaahdollisimman pitkälle. Ennätyksen on tehnyt käly; kukaan ei saanut kuulla ennen kuin hän oli kuudennella kuulla. :)