APUA! Häpeän miestäni tai hänen ulkonäköään:((

Kyllä on pinnallista touhua taas

JSSAP.

Voisit myös pikkuhiljaa ja huomaamatta keventää itse laittamiasi ruokia ja tarjota salaatteja, hedelmiä (kuori vaikka valmiiksi)... Voi olla, että jos laihduttamisesta alkaa paasaamaan, niin toinen pistää uhallaan hanttiin.

Kyllä mies varmasti tietää lihoneensa, mutta jos asia ei häntä häiritse, sulla ei ole mitään oikeutta vaatia häntä muokkaamaan ulkonäköään vain siksi että sä olet sitä mieltä että miehen niin pitäisi tehdä.

ap, eipä se sun tahdolla laihdu. Mulla on myös hyvin lihava mies, häntäkään en minä saa laihtumaan, mutta yritän olla tukena hänelle kun hän haluaisi olla normaalipainossa. Mua ei hävetä liikkua mieheni kanssa. Jos haluat asia ottaa puheeksi niin älä nalkuta ja huomauttele kokoajan. Se ei auta yhtään.

Vierailija:

Voisit myös pikkuhiljaa ja huomaamatta keventää itse laittamiasi ruokia ja tarjota salaatteja, hedelmiä (kuori vaikka valmiiksi)... Voi olla, että jos laihduttamisesta alkaa paasaamaan, niin toinen pistää uhallaan hanttiin.

.. tai ruveta jatkossa valmistamaan enemmän kasvispitoisia ruokia. Nykyään salaatti on ollut erikseen omassa kulhossaan, eikä yllättäen miehen ottimet ole siinä kupissa käyneet

- ap

kkejä.



Hyvä kun sanotte suorat sanat, että pitäisi katsoa peiliin tms.. Ehkä minulla olisi mietittävää asenteessani, mutta rehellisesti sanoen joskus hävettää, kun nykyään ympärillä näkyy lähinnä hyvin hoidettuja ihmisiä ja oma mies on päästänyt olomuotonsa repsahtamaan ihan täysin.

Mun mielestä voi asiallisesti kysyä mitä mieltä toinen tilanteestaan on ja tarjota tukea, mutta pakottaa ja painostaa ei voi. Jos miehesi huomaa että hän ei kelpaa itsenään, niin se ei asiaa auta yhtään.

Ilmaise asia niin, että haluat hänen pysyvän terveena. Sehän tärkeintä onkin, eikö?

Siinä ei ole kyllä mitään pahaa, jos haluaa lastensa isän elävän yli neljäkymppiseksi. Mieheni eno kuoli 43-vuotiaana sydänkohtaukseen. Syyksi todettiin merkittävä ylipaino.



Naispuolisen ystäväni isä ja isän veli kuolivat myös alle viisikymppisinä sydäninfarktiin. Syynä korkea verenpaine ja merkittävä ylipaino.



Omalla miehelläni paino vaihtelee tosi rajusti urheilun takia. Juoksuinnostus tuntuu kulkevan parin vuoden sykleissä. Juoksukaudella paino liikkuu yhdeksänkympin hujakoilla, mutta laiskottelukaudella kiloja on ollut jopa 120.

Juuri kolmekymppistarkastuksessa varoiteltiin yli metrin vyötärönympäryksestä, korkeasta verenpaineesta sekä kolesterolista, ja nyt on juoksukausi taas alkanut. Mies on kylläkin siinä mielessä onnekas, että saa kilot karistettua aina helposti ja suht. nopeasti.



Neuvoisin, että houkuttelet miehesi jollain verukkeella terveystarkastukseen (käytä vaikka kakkostyypin diabetesriskiä tekosyynä tmv.). Ehkäpä ammattilaisen suusta kuultuna laihdutusvinkit uppoavat.



Ja tarkennukseksi. En ole langanlaiha urheilufanaatikko vaan normaalipainoinen, pikemminkin herkkusuu kuin kalorienlaskija.

itsensä rupsahtamaan (kaunis se silloin aikoinaan oli), niin johan täällä sanottaisiin, että on vaimon velvollisuus näyttää hyvältä, meikata, laihduttaa, pukeutua muotivaatteisiin jne. Ja jos ukkokulta nyt päätyy kauniimman syliin niin se on vaimon oma vika. Mutta toisinpäin ei paljoa sympatiaa heru.



Lisäksi lihavuus on tosiaan terveysriski. Kyllä sitä voi varovasti vihjaista, että on tainnut tulla painoa lisää. Ja tehdä kotona kevyempiä ruokia ja ostaa jääkaappiin kevytmakkaraa, -levitettä jne.

Me olemme mieheni kanssa keskustelleet hänen painostaan ja kartoittaneet mahdollisuuksia laihduttaa. Ihan rakkaudella. Hän kypsyttelee asiaa parahaillaan omasta tahdostaan ja saa nähdä mitä hän päättää. Itse haki myös paikan ylipainokuntoutukseen.

Mutta että ennen tätä kypsymistä oli aivan turhaa edes mainita asiaa.

Ei mikään tehoa ennekun ylipainoisella itsellään loksahtaa asiat paikalleen ja löytyy itsestään se motivaatio. Suunnilleen sillain minäkin sanoin että hällä alkaa tulla terveys vastaan ja toivon että saan hänet pitää vielä kauan aikaa.

Ei siis halunnut miehen laihtuvan terveyden takia vaan ulkonäön. Ja vain siksi ettei ap:n tarvitse hävetä miestään julkisilla paikoilla.

Kyllä silloin se vika on ihan ap:n omassa päässä...

jotta sinua jaksaa katella.

miten sellaisen kanssa edes rakastelu sujuu. Yök

nuorena rupsahtanutta kumppaniaan? Joopa joo...

Mieheni on aivan samanlainen. Painokin heittelee ihan melkein samoissa lukemissa. Tällä viikolla mies alkoi taas juosta ja käydä rullaluistelemassa. Välillä laiskottelukaudella hän käy vain salilla ja syö todella paljon herkkuja. Minäkin olen ollut huolissani hänen terveydestään, sillä suvussa paljon esim. korkeaa verenpainetta. Miehelläni on 30v-tarkastus vasta ensi syksynä, joten saa nähdä millaisia ohjeistuksia sieltä tulee. Itsekin tosin kamppailen tämän paisuneen vyötärön kanssa...

Vierailija:

Siinä ei ole kyllä mitään pahaa, jos haluaa lastensa isän elävän yli neljäkymppiseksi. Mieheni eno kuoli 43-vuotiaana sydänkohtaukseen. Syyksi todettiin merkittävä ylipaino.

Naispuolisen ystäväni isä ja isän veli kuolivat myös alle viisikymppisinä sydäninfarktiin. Syynä korkea verenpaine ja merkittävä ylipaino.

Omalla miehelläni paino vaihtelee tosi rajusti urheilun takia. Juoksuinnostus tuntuu kulkevan parin vuoden sykleissä. Juoksukaudella paino liikkuu yhdeksänkympin hujakoilla, mutta laiskottelukaudella kiloja on ollut jopa 120.

Juuri kolmekymppistarkastuksessa varoiteltiin yli metrin vyötärönympäryksestä, korkeasta verenpaineesta sekä kolesterolista, ja nyt on juoksukausi taas alkanut. Mies on kylläkin siinä mielessä onnekas, että saa kilot karistettua aina helposti ja suht. nopeasti.

Neuvoisin, että houkuttelet miehesi jollain verukkeella terveystarkastukseen (käytä vaikka kakkostyypin diabetesriskiä tekosyynä tmv.). Ehkäpä ammattilaisen suusta kuultuna laihdutusvinkit uppoavat.

Ja tarkennukseksi. En ole langanlaiha urheilufanaatikko vaan normaalipainoinen, pikemminkin herkkusuu kuin kalorienlaskija.

on itsekin päästänyt itsensä karseeseen jamaan

kyllä mua hävettäisi kulkea täysin räjähtäneenä jossain julkisella paikalla, mutta se jos joku toinen on kamalassa kunnossa, ei ole millään tavalla mun asia. Enkä todellakaan häpeä kulkea esim lihavan ihmisen seurassa. Ei se mun vika ole jos joku on lihava, miksi mun sitä pitäisi hävetä? Ja miski lihavuutta yleensäkään pitäisi hävetä?

ihmettelevät kuinka valitsen seurani ja olenko itse samanlainen.