Mä en millään jaksaisi miehen siskoa (sisältää vitutusta ja valitusta)

Kivahan se kuitenkin on, että serkukset on noin samanikäiset!

ei kannata välittää

[size=6] ☼

liika ravaus vain altistaa yliherkkyyksille ja allergioille. terveelle iholle ei mitään rasvaa suositella nykyään.

sen ettei kannata liikaa kuunnella.

Olen aika hössö. 4 lasta tehty ja heillä 1. Koen että autan antamalla vinkkejä ja niksejä. Mutta loistava katsontakanta asiaan. Jos sittenkin olen päällepäsmäri enkä anna hänen olla omalle lapselleen omanlainen äiti. Miksi minun totuus pitää olla myös muiden totuus?

Olet varmasti hyvä äiti, lapsellesi paras. Älä anna " touhon" viedä sulta äitiyden iloa. Kukaan ei lue lastansa paremmin kuin sinä. Pistä hänelle luu kurkkuun sanomalla kauniisti että pitää huolen oman lapsensa asioista! Tsemppiä!

ei siis arvostele vaan kyselee ja kun näkee että sinä teet toisin asiat kuin hän, hän huomaa että asioita voi tehdä toisellakin lailla. Mä olen aika monesti kysellyt just ihan samoja kysymyksiä ja siis ihan viattomana, ihmetellen, en missään nimessä arvostellen! Olen tosi epävarma esikoisten äiti ja kaikesta kyselin kysymistä päästyäni. Vieläkin kyselen muilta äideiltä, ja olen oppinut paljon heiltä.



Ymmärrän, että saatat tuntea olevasi suurennuslasin alla, mutta

muista seuraavalla kerralla, että taustalla voi olla puhdas uteliaisuus,

olettehan molemmat ensi kertaa tulleet äidiksi ja vielä samaan aikaan.

Ei oo kovin fiksua, mutta se vaan tulee.

Meillä kun ei onnistunut imetys ollenkaan, niin kuinka ollakaan niin siitä saatiin kuulla kuinka " se ja " se on ollut sinnikäs ja imettänyt" --- Pitkään koin alemmuuden tunnetta, mutta kuinka ollakaan tajusin perhetttä seuratessani että meissä kaikissa on sanomista... joten pää pystyyn! Hyviä äitejä ollaan omalla tavallamme ja vauvamme myös!

joka neuvoo tuolla lailla lapsen hoidossa. Se se vasta ärsyttävää onkin! Hänen veljellään on minun lastani kuukautta vanhempi tytär ja tämä sitten pätevöittää ystäväni. Argh.

Että jos vain tulkitsen väärin kälyn puheet. Mutta sitä on vaikea selittää, miten hienovaraisesti hän tuo omaa paremmuuttaan esiin.



Ehkä yritin sitä kuvailla tuossa, kun kerroin, etten selvästi ole oikeutettu edes ottamaan hänen lastaan syliin, vaikka hänellä on oikeus koskea lapseeni, puuttua kaikkiin hoito-juttuihin ja olla turhan omatoiminen. Ihan kuin hän yrittäisi pitää lapsensa kaukana minusta...



Hän on myös tehnyt meidään vauvaan liittyviä asioita vastoin meidän vanhempien toiveita/kieltoa. Esim kun meidän poika oli 4kk hän oli ensin voivotellut miten pitkät kynnet meidän vauvalla on ja kysellyt missä on sakset. Mies oli sanonut, että kylppärissähän ne, mutta pojan kynsiin et koske. Mies kävi vessassa ja sillä välin oli jo kynnet puoliksi leikattu. Itse olin käymässä postissa tuolloin, enkä ollut paikalla. (muistan silloin purkaneeni tuntojani tästä asiasta tänne av:lle ja sain " vaihtelevaa" palautetta ;) )



Että en tiedä, miten oikein pitäisi suhtautua... Yleensä säilytän itsevarmuuteni riippumatta tilanteista tai ihmisistä, en oikein edes ymmärrä, miten käly on onnistunut vaikuttamaan minuun näin...



ap

snot, että haluat hoitaa vauvaasi omalla tavallasi, etkä kaipaa kälyn arvostelua/neuvoja. juttlet siitä kuinka jokainen äiti on omasta mielestään aina oikessa, mutta muidenkin tapoja pitää kunnioittaa. jos ei ymmärrä muuten, niin kysy miltä tuntuisi jos sinä menisit leikkaamaan hänen lapsensa kynnet tms.

Meille saa tulla leikkaamaan kynnet lapsilta ja koiralta, jos jotakuta kiinnostaa. Hiukset ymmärrän, mutta kynnet?

Mutta ongelma on siinä, että kälyn mielestä olen niin huono äiti, etten voi pitää edes hänen lastaan sylissä, mutta hän on niin hyvä, että voi oma-aloitteisesti leikata minun lapseni kynnet. Tai siis näin sen asian koen. Eikö tässä ole ristiriita?



Tavallisesti olisin minäkin vain tyytyväinen avusta.



Mutta tuosta kynsi-episodista on jo kauan, tavallisempi päsmäröinnin muoto on nuo " puoli-huolimattomat" lausahdukset ja ihmettelyt. Niitä tiedossa taas huomennakin... *huokaus*



ap

onkohan tämä varpaille astumista, mutta leikkasin silti.



Olen aika topakka ja usein jos veljenpoikani (kummipoikani) temppuilee vanhemmilleen vaikka ulkovaatteiden pukemisessa, otan hänet hoteisiini ja pukaisen vaatteet. Teen sen ihan siksi, että poika tietenkin tottelee vieraampaa helpommin - tarkoitus on siis auttaa. Usein oon kyllä miettinyt, että saako siitä kuvan, että pitäisin itseäni parempana lastenhoitajana. Siskon kanssa tätä ongelmaa ei ole ollut, mutta hänellä onkin kaksoset, joten kaikki hoitoapu on aina ollut enemmän kuin tervetullutta.



Ehkä tällä kälylläsi on erilainen suhtautuminen ensinnäkin siksi, että reflektoi omaa äitiyttään sun toiminnan kautta ja toiseksi siksi, että on lapsesi täti?

mitäs jos olisit vaan hiljaa, siis et sanoisi yhtään mitään jos tulee kälyltä jotain vauvanhoito-ohjeita. tarkoitan siis, korostetun hiljaa olisit kunnes älyää lopettaa juttunsa.

Ei tunnu tehoavan, käly palaa aiheeseen vaikka minuuttien hiljaisuuden jälkeen...



ap

mitäs jos et vaan huomaa häenn puheitaan ollenkaan? siis, jos esim. vaihdat vaippaa ja hän höpisee neuvojaan, niin sinä vain juttelet vauvalle ja olet kuin et kuulisikaan.



tai, anna kun arvaan, käly palaa aiheeseen useasti kunnes on varma että olet neuvonsa kuullut.



oletko kokeillut ihan sanoat, että olet erimieltä asiasta? vetoat johonkin auktoriteettiin tai neuvolan oppaaseen.

Ja sitten ne korpeavat asiat vaahdotaan jossain muualla. Sinä olet nyt hyvällä tiellä, kun tulit tänne jakamaan murheesi. On tästä palstasta jotain hyötyäkin. Voi puhua selän takana, mutta ei tarvi rasittaa omia kavereita jutuilla, eikä ole niin suurta pelkoa, että jutut kiertyy asianosaisen korviin.



Yritä kestää.