Uskotteko te oikeasti, että vauvan voi " opettaa" nukahtamaan itsekseen?

Itselläni kaksi helposti nukahtavaa lasta, mutta kaksoissiskollani taas lapsi, joka on niin eri planeetalta ettei välillä tiedä itkisikö vai nauraisiko nimenomaan tämän nukutuksen suhteen. En voi käsittää näitä meillä_on_opetettu-viisastelijoita, jotka eivät tajua, että ihmiset ovat jo pienestä pitäen erilaisia.

Mulla on kaksoset joista toinen on ollut jo vauvasta tosi iltauninen, toinen taasen ei sinne päinkään. Unikoulut pidettiin juur tämän kukkujan takia n. puolivuotiaana. Opetus tehosi. Reilussa viikossa homma tasoittui ja siitä asti on vaan viety lapset illalla sänkyyn, toivotetaan hyvää yötä ja laitetaan ovi kii, sinne nukkuvat.

kaikki olen laittanut iltasyömisen jölkeen sänkyyn, peitellyt ja mennyt itse pois. Ei mitään ongelmia, sinne ovat nukahtaneet. En tosiaan tajua näitä jotka valittavat isojen pentujen kans että ns. nukuttaminen kestää ja kestää. Itsepä olette johonkin ihme nukuttamisrituaaliin opettaneet joten mitä valitatte???

..taipumuksilla on osansa. itse olen kylläkin vakuuttunut siitä, että nyt 5kk vauvamme ei ole koskaan vaatinut mitään nukutustemppuja ja sirkuksia vaan on alusta lähtien tottunut (=oppinut) nukahtamaan itse omaan sänkyynsä juuri sen takia, että häntä ei ole viereen tai rinnalle nukuteltu. kun masu on täynnä ja vaippa kuiva sekä lapsi väsynyt, on laitettu omaan sänkyyn ja sammutettu valo. kun näin on tehty laitokselta asti ja pitäydytty siinä johdonmukaisesti, ei missään vaiheessa ole tullut hommasta mitään ongelmaa.



minusta jotenkin (näin yhden lapsen kokemuksella tosin, mutta kuitenkin) tuntuu, että nukutusongelmat johtuvat siitä, että lasta yritetään laittaa nukkumaan vanhemmille sopivaan aikaan, eikä lapselle (eli silloin kun lapsi on väsynyt). kellon mukaan eläminen ei minusta ole hyvä periaate, meillä on aina menty lapsen tahtiin.

vauvan olen laittanut sänkyynsä ja tutin suuhun,kun huutaa,annan pienen hetken huutaa(pari minuuttia) ja käyn laittamassa tutin uudestaan..joskus pitänyt useemmin käydä joskus riittänyt se ensimmäinen kerta..viereen en jää,paitsi jos todellinen hätä..ja tämä on toiminut molemmilla lapsilla.

luullaan, että tiedetään kaikki muidenkin vauvoista oman vauvan perusteella.



Jollain ehkä tuo unikoulu voi onnistua ilman itkettämisiä, mutta ei ainakaan meillä.

täytyy vain kertoa kun nyt sopivasti tämä aihe tähän tuli, että ystäväni on nukuttanut lastansa 6kk lähtien siten, että vie omaan huoneeseensa, sammuttaa valot ja laittaa oven kiinni. Ei mene paikalle vaikka itkee.

Käyn hänen luonaan melko usein iltaisin kylässä ja olen monet kerrat ollut paikalla kun hän vie lapsen sänkyyn, sulkee oven ja lapsi itkee n 15min ja sitten nukahtaa. (kuulostaa raa' alta)

Ja juuri tänään ystävä kehui, kuinka hienosti lapsi nykyään aina nukkuu ja nukahtaa pikkuitkujen jälkeen.

Eli jossain määrin hän on totuttanut lapsensa yksin nukahtamaan, vaikkakin itkien (mutta kuulemma huomattavasti vähemmän itkee nykyään kuin alussa se kesti tunteja).



Itse en voisi moiseen ryhtyä pienen lapsen kanssa, mutta ajattelin jakaa ystäväni tarinan, vaikka en enää edes tämän jutun kirjoittuani tarkalleen muista mitä minun piti alunperin kirjoittaa.

Vierailija:

kaikki olen laittanut iltasyömisen jölkeen sänkyyn, peitellyt ja mennyt itse pois. Ei mitään ongelmia, sinne ovat nukahtaneet. En tosiaan tajua näitä jotka valittavat isojen pentujen kans että ns. nukuttaminen kestää ja kestää. Itsepä olette johonkin ihme nukuttamisrituaaliin opettaneet joten mitä valitatte???

Homma käy PALJON helpommin kun jo ihan vastasyntyneestä käy vaan vierellä jos itkee, oppii itse nukahtamaan.

Enkä usko siitä lasten kärsineen, eivät ole koskaan itkeneet sen vuoksi. Alkavat nukkumaan silloin kun väsyttää ja heräävät sitten kun ovat terpeeksi nukkuneet. Läheisyyttä saavat kyllä päivän mittaan ihan ylipaljon.



Huoneissa soi rauhallinen musiikki. Yövalo palaa. Pimeässä loistavat tähdet valaisee. Vauvan sängyn reunalla/katossa/seinällä on leluja joita katsella. Itkuhälytin on vieressä. Kyllä siinä jokainen kolmesta on nukahtanut itsekseen ihan hyvin.



Ja nyt osaavat nukkua kukin miten tykkää. Ei kulu aikaa nukuttamiseen. Rutiinia on kyllä iltapala, iltapesut/pisut, iltasatu, iltahalit/pusut. Kukaan ei itke, eikä kukaan kärsi.

Sulla on helposti nukahtava lapsi, ja tosi hyvä niin. Jotkut lapset eivät nukahda taas millään itsekseen, väsymyksestä, ajoituksesta ja kellonajoista riippumatta.

Ja siitähän kannattaa olla tosi ylpeä ja tyytyväinen....

Katsokaa unikouluohjeet Hus:n sivuilta, Katja Rantala esim. toimii Hus:n uniongelmatyöryhmässä ja on kirjoittanut paljon asiasta.

Meinaan, joillekin vauvoille on vaikeaa tottua pinnasänkyyn perhepedin jälkeen ja seurauksena kamalat iltahuudot. Meillä on vauva aina nukkunut omassa pinnasängyssä ja nukahtaa sinne itsekseen suhteellisen helposti - yksinkertaisin selitys taitaa kuitenkin olla se, että tyyppi on helposti nukahtavaa sorttia.

Ja sitten vielä keulia, kuinka hyvin lapsi nukahtaa. Huh. Jos nyt rumasti ja suoraan sanotaan, niin siitähän siinä on kyse, että lapsi oppii, ettei äiti reagoi lapsen perustarpeisiin (pienellä vauvalla turva ja läheisyys) joten ei kannata huutaa.

unohdin vielä sen, että luulen että lapsi nukahtaa jos hänestä on turvallista nukahtaa. tämä vaatii runsaan syliajan, kantamisen ja lapsentahtisen ruokinnan toteutumista, koska noista se turvallisuudentuntu lapselle muodostuu. minusta nuo asiat ovat siis osa niiden olosuhteiden ja sellaisen tilanteen luomista, jossa lapsella on edellytykset nukahtaa ilman nukutussirkuksia. sen sijaan rutiinit - katostaan tuleeko niiden tarve jotenkin ilmeiseksi myöhemmin. toisteiseksi ainakaan meillä ei ole minkäänlaisia rutiineja, nukkumaan mennään milloin kotona, milloin kylässä, milloin liikenteessä, milloin isin viemänä ja milloin äidin. iltakylvyt joko otetaan tai ei, ja aina nukkumaan mennessä on tv päällä ja keskustelua kuuluu. ellei sitten nukahda koppaansa häädiskon jytkeeseen tai ravintolassa kun vanhemmat on illallisella. näihinkin on lapsi totutettu pienestä pitäen (häissä yms. juhlissa on ollut mukana viiden päivän ikäisestä lähtien, ensimmäiset ulkomaanmatkat kun vauva oli 4vkoa ja 8 vkoa), ja hymyileväisempää, aktiivisempaa tai vähemmän itkevää lasta en ole nähnyt!

Silloin lapselle ei tule tarvetta oikutella ja kerjätä huomiota. Toisaalta lapselle ei tule tunnetta, että hänen on selvittävä mahdottomiltakin tuntuvista taakoista yksin.



Näin mä ajattelen.

Jos huuto ei sen jälkeen lopu tai pahenee vaan, niin sitten on mentävä lapsen luo. Mutta pienestä itkusta ei heti tarvitse sännätä paikalle.

jos itkee, niin silloin on joku hätänä.

osalla nukahtamisvaikeudet johtuvat jostain kokemuksen kautta opitusta syystä tai ympäristötekijästä.

Meillä lapsi nukkui AINA huonosti, siis ihan aina. Minä olin vakaasti päättänyt, että vanhempien sänky on vain vanhempia varten, ja lapsi nukkukoon omassaan. 8kk ikään asti yritettiin sitkeästi sitä, että lapsi nukahtaisi ja nukkuisi omassa sängyssään. 8 kk iässä niin isä kuin äitikin olivat aivan zombieita 4-8 yöheräämiseen joka ainoa yö. Lapsi huusi ja heräili sängyssään yö toisensa jälkeen, siis ihan poikkeuksettta. Jossain vaiheessa olin niin poikki, että heitin nämä kirkasotsaiset " lapset omassa sängyssään" -periaatteet romukoppaan ja otin lapsen viereen nukkumaan. Oli kuin taivas olisi auennut, samantien aloimme kaikki nukkumaan kokonaisia öitä, ehkä yhden kerran tarvitsi seuraavan parin kuukauden aikana havahtua laittamaan tutti suuhun.

Vierailija:

Meinaan, joillekin vauvoille on vaikeaa tottua pinnasänkyyn perhepedin jälkeen ja seurauksena kamalat iltahuudot. Meillä on vauva aina nukkunut omassa pinnasängyssä ja nukahtaa sinne itsekseen suhteellisen helposti - yksinkertaisin selitys taitaa kuitenkin olla se, että tyyppi on helposti nukahtavaa sorttia.